tiistai 12. helmikuuta 2013

LAISKIAISTA!

Kouluikäisinä huutelimme toisillemme "Liukasta laskiaista!" mikä vääntyi muka hjumööriksi  "Liukasta laiskiaista!" ja sitten nauraa kikerrettiin. Niinkuin olisimme ihan oikeasti ymmärtäneet mitään laiskiaisesta. Siis eläimenä. Mokomiksi laiskiaisiksi meitä kyllä sanottiin aina silloin, kun annetut työt tai tehtävät vetivät ns. retuperää.

Nyt on jo sen verran älliä päässä, että laiskiainen ei naurata ja voi hyvällä syyllä LASKIAISTA toivotella.  Laskiaiseen kuuluu hernerokka, laskiaispulla (joskun kuumennetun maidon kera) ja mäenlasku. Meillä laskiainen tällä kertaa vietetään niin, että hernerokka on vaihtunut hernerokkasumuun, laskiaispulla mustikkapiirakkaan ja mäenlasku vitsien laskettelemiseen. Siinäpä laskiaista. Prinssipuolisolla on illalla "keikkapäivän" (joka virallisesti vasta torstaina) ohjelmaa.

Orkesterin solistiksi tai soittajaksi on mahdollisuus illalla ja vähintäänkin tanssimaan. Että sellainen keikkapäivä.

Minulla on tällainen Homerin fiilis. Ei vauhdin hurmaa, vaan unta vaikka tien päällä. Mutta voipa tästä fiilikset vielä nousta. Ja voipa olla, että käyn illalla luikauttamassa vaikka jonkun laulunkin... jos into iskee päälle. Jää nähtäväksi.

Tosiasiassa en ole saanut mitään aikaan. Siis pitkään aikaan. Tallustellut koiran taluttimen päässä kilometritolkulla pehmeässä, vasta sataneessa nuoskalumessa. Ei paha. No lukaisin tuossa sivumennen kirjan krakovalaisesta Adamista, joka Ruotsin kautta sitten muutti Uuteen Seelantiin, sieltä takaisin Krakovaan etsimään juuriaan ja viimein palasi pienelle saarelle Tukholman edustalle nuoruuden rakkautensa luokse. Kirjan juoni pulppuaa monisävyisenä, kuitenkin siinä on selkeä punainen lanka, joka johdattaa Adamin sukunsa juurille ja viimein onneen.
Kirja oli helppo lukea, Linda Olssonin teksti on sujuvaa ja selkeää.
Juoni soljuu vääjäämättä kohti selkeyttä. Pidin kirjasta kovasti.

No niin. Päivän askareisiin vaan kiinni. Ulos laiskiainen, ja kenkien pohjiin kiinni liukuesteet. Muuten on tosi liukasta laskiaista meidän maantiellä. Iloista laskiaista!  Ja pitkiä pellavia!!!

20 kommenttia:

  1. Olssonin kirjan lukaisin juuri minäkin....ja tykkäsin tosi paljon.
    Hyvää laskiaista sinulle!

    VastaaPoista
  2. Keikkapäivä kuulostaa mukavalle ja mukavia ovat kuvatkin aarteistasi.
    Linda Ollsonin kirjasta pidin minäkin. Oletko lukenut samalta kirjailijalta Laulaisin sinulle lempeitä lauluja? Siitä pidin vielä enemmän.
    Iloista laskiaista, vai laiskiaistako se?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nuo soittajapojat ostin sieltä Fuengirolan markkinoilta vitosella. Ovat luusta veistettyjä. En ole lukenut tuota toista kirjaa, pitääkin etsiskellä vaikka kirjastosta.
      Laiskiaista, niin!

      Poista
  3. Reipasta laskiaista sinulle toivottelen, Anja-Regina!<3333
    Laskiainen ei saa olla tällä iällä LIIAN liukas..;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, samoin sinulle! <3333
      Liukkautta estämään vedän nuo kumiset nastaläpyskät kenkieni alle!

      Poista
  4. On se laskiainen muuttunut, ei enään tee mieli mennä mäkeen huutamaan "pitkiä pellavia" enkä edes vieläkään tiedä miksi niin huudettiin. Vesikelkkoja sidottiin yhteen useampia ja sitten jyrkkää mäkee alas, jotkut vielä oli mäen allalakin kyydissä mukana. Osa hangessa matkan varrella.

    Mutta menee tää näinkin. Oikein hyvää päivää sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olivat lapsuuden laskiaisia, kun vesikelkoilla laskettiin jyrkkää rantatöyrästä jäälle asti. Ei silloin haitannut pienet kupsahtelut ja kyydistä putoamiset eikä lumiset vaatteet.
      Samoin sinulle mukavaa laskiaistiistaita.

      Poista
  5. Oikein hyvää laskiaista,laskettelehan varovasti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ritva, varovaiseksi olen tullut!

      Poista
  6. Laskiainen pääsi melkein huomaamatta livahtamaan minulta ohitse, vasta illansuussa huomasin, että tänään on laskiainen. Laskiaispullat syötiin loppuun jo sunnuntaina. Hyvää laskiaisen myöhäisiltaa ja laskiaisen jälkeistä loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Laskiaista ei meilläkään muistettu juhlia, kaikkea tohinaa oli silti.
      Samoin sinulle mukavaa loppuviikkoa.

      Poista
  7. Että semmosta ja samaa täälläkin! Jotenkin huomaan itteni aika laiskaksi ihmiseksi, uskon sen olevan vain jonkilainen ohimenevä viirus....;D Tekemättömät työt irvistelee ympärillä, olkoonsa toistaiseksi, pakosta en tee mitään....kyllä se siitä, sano entinen ukkokin....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista. Joskus täpisen täällä itsekseni saamattomuuttani.

      Poista
  8. Laskettelu nyt jäi tänä vuonna, mutta hernekeittoa söimme Kardemummassa.
    Minullakin on tuo lukemasi kirja, tykkäsin.
    Yhtenä yönä joku oli käynyt turmelemassa tuon Homerin. Käsittämätön tuo tuhoamisvimma ihmisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti hyvää hernaria Kardemummassa. Voi harmi, Homer oli niin sporttinen pyöränsä päällä. Onneksi jäi kuva siitä.

      Poista
  9. Laiskuus on joskus ihmiselle hyväksikin...

    Soittajafiguureita ihailin. Niin ilmeikkäät ja taidolla tehdyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laiskuus on hyvä lahja, sanotaan. Ja sen minä osaan todella.
      Figuurit pistivät silmääni siellä Fuengirolan antiikkimarkkinoilla, eikä maksaneet paljon (5 e yhteensä).

      Poista