RAIKAS PAKKASAAMU

Tänä aamuna tuntui talvelta tosissaan.  Pieni tuulenvire ja pakkanen saivat Kuoma-askeleet reippaiksi kun Simon kanssa saattelimme prinssipuolison avannolle ja jatkoimme sitten aamuista lenkkiä tutuilla teillä.  Simo nosteli pieniä tassujaan ilmaan kun palasimme kotiovelle. Minä jätin avannon tänä aamuna väliin, eilisaamuinen virkistävä kylmä kylpy saa nyt riittää kahdelle aamulle, huomenna taas tallustan lumen läpi laiturille.

Eilisaamun sai sekaisin ovellamme nuuskinut ketunpoikanen. Simo oli koko aamun niin täpinöissään, ettei meinannut elämä tasoittua ollenkaan. Kun oikea kettu tunkee reviirille, onhan se erikoista.
Sama kettu on kuljeskellut kylpylän ikkunoiden alla. Jäniksiä on paljon alueella joten eipä ihme, että kettukin viihtyy.

Käytiin kolmen j:n Kajjjaanissa. Vietiin yksi nuoristamme etelän junalle ja samalla kiepsahdin kirpparilla. Ja kannatti kyllä. Ihan ensimmäisenä sattui silmiini kermakko-sokerikkopaketti, tiukasti teipattu ja hälyttimellä varustettu. Ja hinta. Vaivaiset 3,80 euroa. Luulin nähneeni väärin, mutta niin se vaan oli. Pakko paketti oli kainaloon laittaa. Pienen lintufiguurin nappasin myös.

Edessäni kirppiksen kassalla tinkasi itärajan takainen naapuri kolmen euron keraamista joulupukkia kahteen euroon. Ei tietenkään onnistunut. Eikä kolmekaan euroa ollut kohtuuton hinta keraamisesta liki puolen metrin joulupukista, johon sisälle saattoi laittaa tuikkukynttilän. Minullekin olisi kelvannut, mutta matkusti nyt kolmella ekulla rajan taakse. Hieno pakkasukko kaikenkaikkiaan.

Joulu alkaa jo olla ovella. Kinkku köllöttelee tuossa sulamassa keittiön nurkassa muovilaatikossa, torstaina laitan sen täällä uuniin.
Kotona vasta leivon tortut, ovat hankalat kuljettaa kaiken "muuttotavaran" mukana satoja kilometrejä.

On se vaan ihme, että useana peräkkäisenä yönä olen nähnyt unta työpaikan asioista. Luulin, että eläköitymiseni jälkeen muutaman vuoden "tyhjiinkelaus" olisi tyhjentänyt mielen sopukat. Mutta kun ei.
Aina juoksen bussiin, etsin tavaroitani työpaikalta, istun palaverissa tai pakerran hullun lailla jotakin hommaa putkeen. Luulis jo kymmenen vuoden haihduttaneen koko sanan "duuni". Ehkäpä se joskus helpottaa vielä.

Ajattelin nyt loppuloman vaan lököillä. Neulomiset jätän nyt, sukkia ja lapasia on yhden joulun verran. Ja lankaahan on enää yksi täysi kerä, tekee mieli kyllä tikuttaa pitkävartiset sukat vielä, kun loppulankoja on erivärisiä riittämiin. No, ans kattoo josko viitsin enää.

Kajjjaanissa on muuten tosi kiva leipomo-kahvila. Sieltä saa jättiläisen jälkien kokoisia karjalanpiirakoita ja rusinapullaa. Ja muutakin hyvää. Poikettiin siellä nuorten kanssa ja hyvin maistui piirakat. Että sellainen maanantai eilen. Ja Cittarista löytyi punaisia juttuja, yhden lasin ostin...

Näkyi näitä samoja olleen Anttilassakin. Tosi jämäköitä, en ehkä kattaukseen näitä hankkisi...mutta yksi kappale menee entisten punaisten lasieni mukana. Heh.