PUUROA TÄYNNÄ OL SAAVIT JA KIULUT

Joulu on onneksi ohi. Tänä aamuna oli vähän tokkurainen olo herätä ja päätinkin, että nyt on ns. ikäihmisen vapaapäivä. Teki mieli vetää peittoa korviin edelleen, mutta mies, joka asuu meillä, joutui viemään pikkuisen Nissanin huoltoon (vaikkei se käynnistynytkään kahden viikon pakkasseisotuksen jälkeen ilman käynnistyskaapeleita eilen!).
Minulle jäi Simon aamulenkitys ja oli pakko reipastua. Kumisaappailla lompsuttelin, kun ihan vesikeliksi muuttui eilisten pakkaspäivien jälkeen. Siinäpä sitten heräsin ja reipastuin, avantoon pääsen vasta huomisaamuna.

Jouluaattona väki kävi joulupuurolla meillä ja illalla sitten  päästiin valmiiseen joulupöytään. Pikkuminiä oli laittanut pöytään kaikki jouluherkut. Simo-koiruli jahtasi kisuleita ja popsi kinkkurullaa vatsan täydeltä. Joulupäivän otimme ihan hissukseen ja rennosti, vähän valmistelin Tapaninpäivän ateriaa etukäteen, sillä koko perhekunta oli tulossa perinteiselle jouluaterialle Tapanina.

Ja eilen sitten oli pöhinää pöntössä kun koko meidän konkkaronkka istuutui pöytään. Edellisvuosista viisastuneena valmistin ruokia hieman harkitummin ja vähemmän, ettei tarvitse Loppiaiseen asti syödä kinkkua ja laatikoita. Ja hyvä niin.  Ja muutenkin jätin hössöttämisen minimiin, sillä jouluvalmisteluihin jäi Vuokatista paluun jälkeen niin hitusesti aikaa. Sekin onneksi.

Laiskuus on hyvä lahja, totesin äsken aamulenkillä. Monella autoilijalla oli pieni ruutu tuulilasissa kuskin nenän korkeudella, pieni huitaisu takalasista ja auton katolla reilun viiden sentin lumikökkö. Kiva ajella perässä....voi saada mällin vasten tuulilasiaan. Onko niin vaikea huitoa harjalla lumet auton laseista ja katolta, minä vaan kysyn.
Vaikka voihan se mälli tulla tienpäällä muutenkin. Tultiin perjantaina viitostietä Juvan kohdalla, missä kolmen auton kaikki toistakymmentä matkustajaa oli viety sairaalaan tarkistettaviksi. Onneksi ei käynyt heille pahemmin, vaikka autot ihan rusinoina.

Postaan tähän muutamia talvisia kuvia Vuokatista, kun jostakin syystä en saanut niitä aikaisempaan postaukseeni siirtymään.

Oksisto kuin pitsiä!

Aurinkoa järven takaa...

Pakkashuurretta pihlajassa

Kotona luminen joulukuusi perinteisesti terassilla.

Heijastuksia keittiön ikkunasta kynttelikön taakse joulukuuseen päin.

Oikein leppoisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille toivottelen. Nyt sulatellaan kinkkua ja mietitään jo tulevaa vuotta. Tosin uudenvuoden varalle ei kannata juuri lupauksia tehdä, sillä kokemuksesta tiedän, että tie helvettiin on kivetty hyvillä päätöksillä. Ainakin jos ne koskevat painonpudotusta tai elämäntaparemonttia. Ne ovat ainakin minulle elämänmittaisia päivä kerrallaan -projekteja.
Kun riisipuurokin maistuu niin hyvälle rusinakiisselin kanssa.....