Kyllä joskus ajoitus sattuu nappiin. Kun sunnuntaina ajeltiin mökille, päästiin heti maanantain aamusta poimimaan mustaherukoita. Pensaat olivat täynnä, oksat aivan roikkuivat maassa.
Simo tietysti mukana, hänpä löysi pensaan alla olevan jyrsijän, joka joutui tietysti vikisemään henkensä edestä. Ja hetken kuluttua vikinä lakkasi papan saappaan alle. Simo vähän ihmetteli, minne hänen "lelunsa" katosi! Kävi kuitenkin päivänokosille huivini alle.
Ensin raavimme kasaan reilut neljä ämpärillistä herukoita. Palattiin mökille ja Mehu-Maija nostettiin hellalle. Mökki oli viimein yhtä lämmin kuin sauna.
Tiistaina herukkaämpärilliset sitten mehustelin ulkona "lettukeittiössä", missä samantien lämpeni vettä famon isossa kahvipannussa! Ja nyt on siis mehua täynnä saavit ja kiulut!
Vielä keskiviikkonakin riitti poimimista. Onneksi kuitenkin saatiin pensaat tyhjiksi ja palattiin taas mökille mehustuspuuhiin. Ja kas kummaa, muutama vesitippa ehti pudota taivaalta jo ensimmäisen maijallisen aikana. Sitkeästi päätin kuitenkin jatkaa ulkona liruttelemista ja "rakensimme" hellan yläpuolelle mineriittilevystä katoksen. Saatiin illan kolmas maijallinen valmiiksi iltayöstä. Kaikki alun toistakymmentä ämpärillistä herukoita on nyt pakastimessa mehuna talven varalle.
Mehustaminenkin sujui, kun mökille saimme serkkuni vaimoineen iltakahville ja saunaan. Tämä tapaaminen on kesäisin jo perinteinen. Ja aina yhtä mukavasti kuluu ilta heidän kanssaan. Mieluisia vieraita ovat. Ilta vierähti ja juttua riitti sateen ropistessa.
Torstaina pullotin loput mehut ja pakastin. Nyt saa talvi tulla, mustaherukkamehua riittää. Ihan oikeasti joskus tulee mieleen, ollaanko ihan kahjoja kun kerätään yli oman tarpeen. Mutta sota-ajan lapset nyt ovat sellaisia, etteivät henno jättää isoja marjoja pensaisiin.
Täällä maalla on aina lähellä luontoa. Aamulla voi herätä kurkien huutoon, kuikat parveilevat laiturin edessä ja parhaillaankin käki on rantakeittiön vieressä puun oksistossa. Lentelee edestakaisin ja istuu aina hetken pitkä pyrstö roikkuen. Koskaan ennen en ole käen nähnyt tulevan näin lähelle, olen pitänyt sitä arkana sisämetsän lintuna. Tuossa se lentelee matalalla kuin pyydystäisi ruokaa itselleen. En yritä sitä kuvata ettei häiriinny.
Kuikat. Niiden lipumista ei kyllästy katsomaan. Varsinkin nyt kun alkavat parveilla syksyä enteillen. No syksy ei ole vielä, järven vesi on nautinnollisen lämmintä. Liekö Jaakko heittänytkin lämpimän kiven? Ja sade, se on ollut tänään rankkaa mutta lämmintä.
Täällä maalla on mukavaa!
Torstaina oli oikein K-päivä. Ensin kurjet aamulla, sitten kuikat , ketunpojat huutelivat toisilleen yli järven kun siivosin pomimiani kanttarelleja (n, 10 litraa) iltahämärän jo laskeutuessa järven ylle.
Ja vielä käki liihotti eestaas rantapuissa pyrstöään roipottaen. No, kengät vielä sanoo koo-koo-koo!
Tänään on ollut sateista. Ukkosta ei viime yönä kuultu vaikka ikkuna oli sepposelällään. Pilvet peittävät koko taivaankannen ja estävät auringon pilkahdukset. Mutta järven vesi on uskomattoman lämmintä, jatkuisipa tätä pidempään. Minä laiskimus pesin vasta tänään mökin matot, ahkerimmathan tekevät sen jo heti kesän alussa.
Mutta kesä on kohta ohi. Ensimmäisiä keltalehtiä uiskentelee jo rannassa, missä talitiainen ahkerasti syöttää toista poikuettaan rantapöntössä. Suotuisa vuosi tiaisellekin kun toisen poikueen kasvattaa. Joutsenten pesintä onnistui ja uittavat välissään kahta harmaata poikasta. Kuikan kolmesta pojasta vain yksi taisi selvitä eteenpäin.
Aamulla taas etelämpään. Mutta sitä ennen käyn vielä katsastamassa kanttarellipaikkani vielä käymättömät kohdat ja kurkistelen myös mustia torvisieniä. Prinssipuoliso on jo ihan kypsä kanttarelleista, mutta minä tyttö niitä poimin ja popsin. Vaikka jokaisella aterialla. Tosin pakastin eilisen saaliini suureksi osaksi.
Ihana elokuu! Ja eestaas pomppiva postaus!
Simo tietysti mukana, hänpä löysi pensaan alla olevan jyrsijän, joka joutui tietysti vikisemään henkensä edestä. Ja hetken kuluttua vikinä lakkasi papan saappaan alle. Simo vähän ihmetteli, minne hänen "lelunsa" katosi! Kävi kuitenkin päivänokosille huivini alle.
Ensin raavimme kasaan reilut neljä ämpärillistä herukoita. Palattiin mökille ja Mehu-Maija nostettiin hellalle. Mökki oli viimein yhtä lämmin kuin sauna.
Tiistaina herukkaämpärilliset sitten mehustelin ulkona "lettukeittiössä", missä samantien lämpeni vettä famon isossa kahvipannussa! Ja nyt on siis mehua täynnä saavit ja kiulut!
Vielä keskiviikkonakin riitti poimimista. Onneksi kuitenkin saatiin pensaat tyhjiksi ja palattiin taas mökille mehustuspuuhiin. Ja kas kummaa, muutama vesitippa ehti pudota taivaalta jo ensimmäisen maijallisen aikana. Sitkeästi päätin kuitenkin jatkaa ulkona liruttelemista ja "rakensimme" hellan yläpuolelle mineriittilevystä katoksen. Saatiin illan kolmas maijallinen valmiiksi iltayöstä. Kaikki alun toistakymmentä ämpärillistä herukoita on nyt pakastimessa mehuna talven varalle.
Mehustaminenkin sujui, kun mökille saimme serkkuni vaimoineen iltakahville ja saunaan. Tämä tapaaminen on kesäisin jo perinteinen. Ja aina yhtä mukavasti kuluu ilta heidän kanssaan. Mieluisia vieraita ovat. Ilta vierähti ja juttua riitti sateen ropistessa.
Torstaina pullotin loput mehut ja pakastin. Nyt saa talvi tulla, mustaherukkamehua riittää. Ihan oikeasti joskus tulee mieleen, ollaanko ihan kahjoja kun kerätään yli oman tarpeen. Mutta sota-ajan lapset nyt ovat sellaisia, etteivät henno jättää isoja marjoja pensaisiin.
Täällä maalla on aina lähellä luontoa. Aamulla voi herätä kurkien huutoon, kuikat parveilevat laiturin edessä ja parhaillaankin käki on rantakeittiön vieressä puun oksistossa. Lentelee edestakaisin ja istuu aina hetken pitkä pyrstö roikkuen. Koskaan ennen en ole käen nähnyt tulevan näin lähelle, olen pitänyt sitä arkana sisämetsän lintuna. Tuossa se lentelee matalalla kuin pyydystäisi ruokaa itselleen. En yritä sitä kuvata ettei häiriinny.
Kuikat. Niiden lipumista ei kyllästy katsomaan. Varsinkin nyt kun alkavat parveilla syksyä enteillen. No syksy ei ole vielä, järven vesi on nautinnollisen lämmintä. Liekö Jaakko heittänytkin lämpimän kiven? Ja sade, se on ollut tänään rankkaa mutta lämmintä.
Torstaina oli oikein K-päivä. Ensin kurjet aamulla, sitten kuikat , ketunpojat huutelivat toisilleen yli järven kun siivosin pomimiani kanttarelleja (n, 10 litraa) iltahämärän jo laskeutuessa järven ylle.
Ja vielä käki liihotti eestaas rantapuissa pyrstöään roipottaen. No, kengät vielä sanoo koo-koo-koo!
Tänään on ollut sateista. Ukkosta ei viime yönä kuultu vaikka ikkuna oli sepposelällään. Pilvet peittävät koko taivaankannen ja estävät auringon pilkahdukset. Mutta järven vesi on uskomattoman lämmintä, jatkuisipa tätä pidempään. Minä laiskimus pesin vasta tänään mökin matot, ahkerimmathan tekevät sen jo heti kesän alussa.
Mutta kesä on kohta ohi. Ensimmäisiä keltalehtiä uiskentelee jo rannassa, missä talitiainen ahkerasti syöttää toista poikuettaan rantapöntössä. Suotuisa vuosi tiaisellekin kun toisen poikueen kasvattaa. Joutsenten pesintä onnistui ja uittavat välissään kahta harmaata poikasta. Kuikan kolmesta pojasta vain yksi taisi selvitä eteenpäin.
Aamulla taas etelämpään. Mutta sitä ennen käyn vielä katsastamassa kanttarellipaikkani vielä käymättömät kohdat ja kurkistelen myös mustia torvisieniä. Prinssipuoliso on jo ihan kypsä kanttarelleista, mutta minä tyttö niitä poimin ja popsin. Vaikka jokaisella aterialla. Tosin pakastin eilisen saaliini suureksi osaksi.
Ihana elokuu! Ja eestaas pomppiva postaus!
Jopa olikin värikäs postaus, kiitos Anja!
VastaaPoistaLehmätkin ovat tuleet uimaan;))
Valtaisia mustaherukoita, ei noita saa jättää pensaisiin!
Minulla jo pakasteet pullistelevat, ei passaa enää pakastaa oikein mitään. Mutta aina on vain 'pakko'.
Hyvä että viihdytte ja jälkeä syntyy...
Oikein antoisaa ja hyvää viikonloppua sinulle ja 'pojillesi', Anja-Regina!
♥
Nyt on onneksi tää urakka putkessa ja mehut köijätty kotiin pakastimeen, eipä sinne enää juuri mitään mahtuisi lisää.
PoistaMummolani, missä lapsena kasvoin, on mökkimme lähellä ja nyt tilaa viljelevät serkkuni poika perheineen. Niiden lehmät käyvät niemipellossa ollessaan aina järvessä utareitaan myöten uimassa. Ja me saadaan sieltä aitoa maitoa, joka sopii myös laktoosi-intoleranssiselle lapsenlapselle hienosti.
Aamulla oli vähän haikeaa lähteä niemestä, kävin vielä läksiäisiksi uimassa kun järven vesi on niin houkuttelevan lämmintä.
Mukavaa viikonloppua myös sinne Tohmikseen.
Ihanat kuvat,lehmätkin uimassa:)
VastaaPoistaJep, joka aamu lypsyn jälkeen ne käyvät uimassa.
PoistaIhanat maisemat, kuikkia, lehmiä, maalla on todella mukavaa:)
VastaaPoistaMaisema on sielunmaisemaani niinkuin kuikat ovat sielunlintujani. Mutta on siellä ketunpojista kurkiin ja joutseniinkin. Minä viihdyn siellä parhaiten maailmassa.
PoistaOnpa sinulla hyvä kantarellipaikka! Minä en löydä koskaan kuin korkeintaan litran verran, mutta iloinen olen niistäkin :)
VastaaPoistaKoivikot tunnen siellä entuudestaan ja joka syksy olen poiminut valtaisat määrät kanttarelleja. Eilen illalla kiersin vielä toiselta laidalta kanttarellipaikan ja sain neljä litraa. Jaoin peratut sienet tyttären ja pojan perheille.
PoistaKylläpä onkoin mustaheruloita runsaasti. Minä voin sanoa että onneksi tuli huono sato, hamsteri piti laittaa vapaalle, ei tarvinnut niin paljon keittää, enempää kuin mitä tarvinkaan, sitä vaan ei osaa jos satoa tulee.
VastaaPoistaTämän kesän sato on ollut runsasta sekä täällä kotona että mökkiseudulla. En minäkään näitä kaikkia tarvitse, suurimman osan mehuista olen aina jakanut flunssaa poteville ystäville.
PoistaAikaimoinen saalis mustaherukoita - ja kanttarelleja myös. Keittämistä ja pakastamista tosi paljon. Minä en ole saanut edes poimituksi vielä, yhtenä syynä se, ettei pensaissa näytä olevan paljon mitään. Tykkään mehustamisesta ja säilömisestä, mutta meillä mehut ei juurikaan talven aikana kulu. Viime kevättalvella lahjoitin melkein kaikki mehut muille, joille mehut maistuvat.
VastaaPoistaOnneksi nyt on mehut tallessa ja sienet jaettu lapsille. Onpa jännä ettei siellä teillä ole marjoja, meillä on ihan liiaksi asti. Eikä meillä näin paljoa tarvita kahden hengen huushollissa, vaan kiva on antaa marjoja ja mehuja ystäville pitkin talvea. Onneksi on saatu näin pakastimia tyhjemmiksi ja ystävät iloisiksi.
PoistaTeillä onkin kovasti marjoja saatte paljon mehua. .Minäkin keräsin mustiaviinimarjoja mutta
VastaaPoistavain yhden ämärillisen laitoin mehuksi Kauniit vesikuvat:)
Nyt ei enää huvittaisi säilöminen, mutta karhunvatukat ja puolukat pitää vielä poimia. Pensasmustikkasato on jo suurimmaksi osaksi pakkasessa.
PoistaVesi on aina kiehtova kuvattava, minun kamerani on vaan niin pikkuruinen ja vailla optiikkaa.
Maalla ON mukavaa. Marjankeittoprosessia en kyllä kadehdi. Äiti keitteli aina monta päivää ja se haju alkoi jo tuntua ikävältä : ) Osaat kuunnella ja katsella luontoa, se on hieno asia : )
VastaaPoistaAivan totta. Viihtyisin enemmänkin mökillä, mutta toisen puoliskon aktiviteetit pakottavat välillä myös kotiin ja pihaa hoitelemaan.
PoistaMinä keittelin ulkohellalla rannassa, joten pysyi mökki sopivan lämpimänä ja herukan aromitkin levisivät taivaan tuuliin.
Luonto on minulle tosi tärkeä henkireikä. Nyt vanhemmiten on tullut sisältöäkin enemmän kun on aikaa tehdä havaintoja.
Kylläpä teillä on hyvät kantarelliapajat! Mustaherukat ovat hyviä ja monikäyttöisiä. Kun olin pieni, äiti teki usein mustaherkkuahyytelöä. Se oli suurta herkkuani broilerin kanssa.
VastaaPoistaKaik on kerättävä mitä Luoja haluaa lahjoittaa....olen edelleenkin sitä mieltä! Vaikka nykyisellään laistan kaikesta mahollisesta kyykkimisestä ja epämääräisistä, muhkuraisista polkuloita....;/
VastaaPoistaMieli kyllä tekisi mehtiin ja puskiin, vai onkohan se helppo sanoa tässä kunnossa kun en uskolla sinne mennä....heh..!
Minä kyllä rehellisesti kaikella sydänmellä toivotan teille terveyttä ja voimia jota jaksaisitte jatkaa tätä noukkimishommaa ja annatte armon käydä meille raihnaisille, kiitos ....;)