Nopeasti aika kuluu. Viikonloppu mökillä meni puukasan siirtämiseen ja parin männyn kaatamiseen ja jälkien selvittämiseen. Risut ajettiin kokkopaikalle ensi juhannusta odottamaan.
Takana näkyy mun ihan itse punnertamani pölkyt uudessa pinossa. Olin kyllä reipas, mutta sitten seuraavana aamuna itse kuin pölkky: jäykkä ja kipeät lihakset. Mutta nytpä on tilaa auton kääntelemiseen ja peräkärrylle.
Sunnuntaina lampsittiin sienimetsässä. Kanttarelleja lähes kaksi ämpärillistä ja lisäksi puolikas sanko mustia torvisieniä. Niitä sitten perkasin pimeän tuloon asti. Vaikka se on kyllä kivaa hommaa, niinkuin metsässä sienien perässä kulkeminenkin.
Ja olipa kasvanut mittaa yhteen kanttarelliin:
Mittaa oli 10x11 senttiä, huomaahan sen jo tikkuaskistakin.
Toki pienempiä kanttarelleja oli muu saalis!
Maanantaina köröteltiin kotiin. Meillä asuva mies huomasi nimittäin sunnuntaina katsoa kalenteriinsa, oli luvannut olla yhdeltä maanantaina yhteislauluja vetämässä. Dementiaa selvästi - tai sitten mökillä on niin kiva olla, ettei muista kalenteriaan katsoa. No, samapa se, koira ja kamppeet autoon ja tielle. Onneksi mökillä sadekuuro siivitti lähtemiseen myös.
Simo on onnellinen koira myös kotona. Aurinkoiset päivät on mukavia, saa köpöttää tappijaloillaan motarin taakse kalliolle, saa makoilla sohvalla auringossa tai päivystää sohvan selustalla.
Minulta oli mennyt lemppariohjelma ohi ja katselin uusintaa enkä voinut hymyilemättä olla kun Simo oikein rentoili.
Ja ulkona on niin kesäisen lämmintä, pienetkin auringot loistavat.
No, se taisi olla koiran unta vaan. Oppisimmepa me ihmisetkin ottamaan pienet päikkärit keskellä touhua ja työtä. Se tekisi meille hyvää.
Sunnuntaina lampsittiin sienimetsässä. Kanttarelleja lähes kaksi ämpärillistä ja lisäksi puolikas sanko mustia torvisieniä. Niitä sitten perkasin pimeän tuloon asti. Vaikka se on kyllä kivaa hommaa, niinkuin metsässä sienien perässä kulkeminenkin.
Ja olipa kasvanut mittaa yhteen kanttarelliin:
Toki pienempiä kanttarelleja oli muu saalis!
Maanantaina köröteltiin kotiin. Meillä asuva mies huomasi nimittäin sunnuntaina katsoa kalenteriinsa, oli luvannut olla yhdeltä maanantaina yhteislauluja vetämässä. Dementiaa selvästi - tai sitten mökillä on niin kiva olla, ettei muista kalenteriaan katsoa. No, samapa se, koira ja kamppeet autoon ja tielle. Onneksi mökillä sadekuuro siivitti lähtemiseen myös.
Simo on onnellinen koira myös kotona. Aurinkoiset päivät on mukavia, saa köpöttää tappijaloillaan motarin taakse kalliolle, saa makoilla sohvalla auringossa tai päivystää sohvan selustalla.
Minulta oli mennyt lemppariohjelma ohi ja katselin uusintaa enkä voinut hymyilemättä olla kun Simo oikein rentoili.
Aurinko lämmittää mukavasti...
Pitäähän yrittää rusketusta lisätä....
Päivänokoset on niin rentouttavia...
Välillä pitää kääntää kylkeä...
No mamma, mitä nyt taas...
Vielä ramasee niin mukavasti, kuorsausta kuuluu...söpöä!
Miten se kieli nyt ei pysy suussa... tuulettuuko se?
No hyvä on, palveluksessa taas....pihalla kaikki ok.
Olen rohkea, työtä pelkäämätön, uskallan käydä työn viereen nukkumaankin....
No, se taisi olla koiran unta vaan. Oppisimmepa me ihmisetkin ottamaan pienet päikkärit keskellä touhua ja työtä. Se tekisi meille hyvää.
Komean pinon olet siirrellyt, ei ihme jos sitten itsekin vähän pökkelönä, tottahan tuollaisen siirtely kroppaan käy.
VastaaPoistaOn se tuo Simo niin ihana, rento poika. Rapsutus!
Jep, kyllä tuntui kropassa! Tuossa kuvassa on puolet siirtämistäni puukasoista eli ne paksummat pöllit.
PoistaSimo on ihan syötävän suloinen kun nukkuu kielenkärki suusta ulkona...
Kyllä toi Simo on mainio, maata rellottaa ja nauttii:)))
VastaaPoistaMie luulin että sie halkoja siirsit, mutta nuohan on ihan isoja pöllejä, uh. Ei ihme että siul on roppa kippee:))
No pöllejä siirsin ja lisäksi vähän ohuempia rankoja kahden pinon verran. Otti kyllä hengen päälle.
PoistaSimo osaa rentoutua ja nauttia!
Simo se osaa ottaa rennosti,ompa valtava kanttarelli nam:)
VastaaPoistaKanttarelli oli harvinaisen iso, ihan puhdas silti vielä.
PoistaSimppa on rento kundi!
Komea on puupino, eikä vähästä kaadu, kun molemmissa päissä tukevat elävät puut.
VastaaPoistaHuh huh, enpä ihmettele kipeitä jäseniä katsellessa pölkkyjen paksuutta :-)
Oli nää puut jo ehtineet vuoden kuivaa, onneksi minun ei niitä ihan tuoreina tarvinnut pinota! Mutta tyytyväinen olen kun ovat sivummassa ja autoa pystyy nyt paremmin kääntämään.
PoistaNo huh mikä pino! Olisi minulta jäänyt tekemättä!
VastaaPoistaVoi tuota Simoa, totta, oppia olisi otettava, aivan täydellinen rentoutuminen olisi poikaa:)
Mukavaa viikonjatketta!
Ps, käytin Minttua eilen taas eläinlääkärillä kun ei se pöpö korvassa meinaa millään lähteä. Nyt on eri tropit ja näyttäisi heti auttavan:)
Minä otin sisun avuksi kun ei muuten kasa siirtynyt vaikka siitä on koko kesän ollut puhetta.
PoistaSimo osaa ottaa elämän ihan oikein.
Minä teetin Simolla aiemmin vähän turhaan tuon allergiatestin, jossa testattiin puita ja heiniä. Mutta nyt on uusi testi olemassa, millä nopeasti selviää kaikki ruoka-aineallergiat ym. Mietin vielä, testauttaisinko, ovat kuitenkin suht. kalliita testejä. Onneksi Simolla nyt kaikki suht. hyvin. Kunhan vaan muistan, etten anna kiellettyä ruoka-ainetta, silloin on vatsa heti kurinalla.
Varsinaisista lääkkeistä on päästy, Canikuria annan jos aamulla ei raksut maistu ja maha murisee.
Teillä mukavata oloa ja eloa!
VastaaPoistaKiitos SinikkaHelena, olla möllötellään...
PoistaKyl on muhkea sieni :)
VastaaPoistaNäitä jos olis saanut enemmän, olis ihan ahneelta olo tuntunut. Silti saatiin liki kaksi ämpärillistä kanttarelleja, joista ilon sai sitten ystäväni, kun ei meillä enää kanttarellit tahdo miehelle maistua. Mustia torviksia kyllä vaihteeksi.
PoistaKomia on halkopino, ja kanttarellista riittää sitten ravintoa koko talveksi, Simo osaa rentoutua ja olla valpas yhtäaikaa..
VastaaPoistaSanotaan, että kun ihminen tulee vanhaksi, sen ainoa huoli on polttopuut ja ruoka! Me ollaan kai siinä vaiheessa! No ei sentään, mutta mökillä on kyllä halko toisensa jälkeen vielä pinossa. Ei tahdo millään ehtiä polttaa vaikka sauna, takat ja hella jonkun verran kuluttavatkin.
PoistaKoira on siitä jännä, että vaikka on ihan täydessä unessa, valpastuu sekunnissa jos jotakin ääntä kuuluu. Ehkä nukkuukin koiranunta vaan...
Simo se vaan kellottelee auringossa, rusketus ei silti lisäänny;))
VastaaPoistaOlitpa ahkera ja voimakas suomalainen nainen, Anja-Regina:D
Ei ihme, että olit kipeä ja kankea tuon urakan jälkeen:)
♥
Ei lisäänny ruskeat laikut vaikka kuinka aurinkoa ottaa.
PoistaNo joskus minäkin laiskis tempaisen vaikka pinon siirtämiseksi. Jep, kropassa tuntui kyllä pölkkyjen nostelu. Meinasin jo antaa välillä periksi mutta sitten sisulla jatkoin kun niin vähän oli jäljellä. Oli tavoite.
Onneksi ei kauan kroppa kipuillut, sauna tekee aina ihmeitä.
Huh huh, eipä ihme jos on aamulla jäsenet kankeina olleet, kovan urakan olet tehnyt. Simo se osaa nauttia ja rentoutua :)
VastaaPoistaJep, oli siinä urakkaa näin huonokuntoiselle mummolle. Mutta sisulla vaan pukersin ja nyt on pinot uudessa paikassa.
PoistaSimolla on ilmiömäinen taito ottaa rennosti.
Olipas urakka, tuollaiset pölkyt eivät todelllakaan ole mitään kevytpainoja!
VastaaPoistaSimon kuvat ovat kertakaikkisen valloittavia! Terveisiä ihanuudelle ja hyvää viikonloppua teille! :)
Kiitos Kaisa! Terkut Simolle meni perille! Hyvät viikonloput myös sinulle.
Poista♥ vau, noita pölkyn määriä! Simo♥♥ niiiin ihanat kuvat!!
VastaaPoistaKiitos Riitta Sinikka! Mukavaa viikonloppua!
PoistaMusta tuntuu, että pelkään sitä työtekoa, muuta en keksi tähän hätään....;) Työn vieruksia en oikeen ole vaikka tummahipiäinen olenkin, harmaa kylläkin jo tässä iässä tunnustan....mutta se "harmaa" työkään ei kiinosta!
VastaaPoistaOnhan sille kylläkin oikea nimikin, patalaiska!! Ihan muuten mukava olla laiskanakin, ei haitoo sitten millään tasolla, vaan silloin kun on murusia lattialla, ne tuntuu jalkapohjissa ja vien niitä sänkyyn ja löhömestaani ja sitten taas pistelee koko ropassa....;/
Simo muuten osaa olla ahkera ja tarkaavainen omassa työssään ja sitten nauttii toden teolla sen rasituksesta ja ottaa nokoset jaherää uutena miehena taas hommiin....;)
Tästäkin huolimatta jatketaa sillä nuoruuden innolla ja opeilla!
Maikku, me ollaan varmasti oma osamme työstä jo tehneet, nyt vaan harrastellaan, kuka mitäkin. Ollaan sitä harmaata eminenssiä vai mitäs se olikaan! No yhtä kaikki. Laiskuus on hyvä lahja kun sitä osaa oikein käyttää hyväkseen. Minä kyllä osaan. Teen mitä sattuu ja mitä huvittaa. Ihan oikeaan työhön en kyllä enää...
PoistaMutta Simo se ei työtä pelkää, käy vahtivuorollaan työnsä viereen pötkölleen. Niin pitää meidänkin jo tässä vaiheessa tehdä. ja toisaalta; tehkööt ne työt jotka ovat ne keksineetkin. Antaa vaan murusten tuntua jalkapohjissa, siitäpä huomaa, että veri kiertää ja tunto on tallella.
Arvaapas mitä minun löhömestaani kulkeutuu? Paitsi Simon karvoja niin tassuissa yhtä ja toista. Vaan en henno hätistellä, läheisriippuvainen kun koiruli on. Äskenkin ullitti terassilla vaikka näköetäisyys oli, minä tyrnipuskassa ihan lähellä.
Mutta nuoruuden intomme säilytetään, jos sattuu kohdalle jokukaan tosi mielenkiintoinen haaste, silloin meiltä kyllä pesee ja linkoaa!
Jaapa jaa. Pitäskö alkaa käyttäytyä ikänsä edellyttämällä arvokkuudella? No ei. Järkihommat hoidellaan ja muutoin eletään kuin "ellun kanat". Tsempit ja polvien paranemista!
Kylläpäs siellä on puu poikineen, riittää varmaankin vähäksi aikaa:)
VastaaPoistaMinä kyllä tykkään tehdä puutöitä, siis pinota tms. mutta sahaaminen ja pilkkominen on miehen hommaa:) Puu tuoksuukin hyvältä:)
Ja Simon tarina ja kuva on taas niin ihastuttava.
Tykkään kyllä tuosta kukastakin kovasti, nimeä en vaan tiedä, tuon tapaisia minulla on joskus ollut kesäkukkana:)
Auringonpaistetta ja orava+jänisvahtia Simolle:)
Puuta riittää poltettavaksi! Prinssipuolison homma on sahata ja pilkkoa, minä sitten kasaan klapit pinoihin.
PoistaSimo osaa antaa meille joka päivä maittavat naurut. Eilen veti hikispurttia ystäviemme mökin pihassa niin, ettei pieni kieli ehtinyt millään jäähdyttää koiraa, oli kuin lämpöpatteri sylissäni.
Tuo kesäkukka on kenties päivänsilmä tai jotakin sinne päin. Kestävä perenna, joka vuodesta toiseen kukkii kuin pienet auringot.
Kiitos Irma, kesäiset päivät näyttävät vielä jatkuvan...