UTELUJA JA PÄIVITYSTÄ

Olen yrittänyt etsiä nimiä muutamalle kukalle. Kun luetteloin mökkerön kukkamaan kasveja, löytyi aivolokeroista (ja tietty myös kasviluetteloista!) nimet lähes jokaiselle kukalleni.  Kukkamaalle ihan itsestäänkin ilmestyneille (?) tupsahtaa joskus nimi vastaan, niinkuin nyt aamulla rohtovirmajuurelle. Kadoksissa on kuitenkin nimet tälle vaaleanpunakukkaiselle, liki metrin korkeaksi kasvaneelle punavartiselle. En saa päähäni, mistä sitä olen hankkinut. Tiedätkö sinä sen nimen?

Jos tunnet, kerro minulle mikä se on.

Toinen arvoitus on tämä valkoinen tupsukka. Nyt kukinnan jälkeen siinä on siemenkodat kuin akileijassa. Yritän ottaa niitä talteen ja kylvää uuteen paikkaan. Hattarapää en muista, mistä olen sen saanut enkä tiedä, mikä se on. Jos tiedät, kerro minulle.

Olisi mukava tietää, kuka tämä valkoinen kukkija oikein on.

Etelän ruusuruoholle ja hopeapensaalle löysin sattumalta nimet puutarhaohjelmasta. Ja huomasin harmaan käenkukan, jonka siemeniä nyt etsiskelen. Punaista käenkukkaa minulla onkin.

Pian on kukkasipulien istuttamisen aika. Kädet jo syyhyävät hankkia esim. vaaleanpunaista muscaria ja pikarililjan mukuloita.  No, keväällä istutin valkoista liljaa muutaman sipulin. Nyt ne ovat täydessä kukassa sekä mökillä että kotona. Ja mikä huumaava tuoksu leviää ympäri pihaa! Aluksi tuli assosiaatio siunaustilaisuudesta, niin samanlainen tuoksu kuin hautavihkojen liljoista. Hölmö minä, liljojen hieno tuoksu, mutta voimakas.

Toivottavasti talvehtivat hyvin ja nousevat ensi kesänäkin kukkimaan.

Säilöntärintamalla on nyt seesteisempää. Vain pensasmustikoista viimeistä satoa ja karhunvatukoita sitten hieman runsaammin.

Näitä on popsittu suoraan pensaasta, mutta riittää myös pakastimeen. Hieman ripautan marjoille sokeria pakastusrasiaan, että säilyttävät värin, vitamiinit ja muotonsa sitten sulamisen aikana.

Viikonloppu oli sadekuurojen ropinaa. Niin tänäänkin heti aamusta. Mutta eiköhän viikon mittaan selkene. Kaikki sisäkukat kuistilla uivat vedessä mökiltä palattuamme, joten tiesin täällä luonnon vettä saaneen. Ihme, että orkideatkin voivat hyvin, vaikka vettä alusastioissa senttitolkulla!

Avomaan kurkut vielä minimaalisen pieniä, kai kylvettiin ne niin myöhään. Kesäkurpitsaa tulee päivittäin. Mielikuvitus niiden ruoaksi laittamiseen jo kovilla! Mutta maistuvat kylläkin....

Keskiviikoksi viimeistään toivotaan aurinkoa, sillä silloin on kesän viimeinen yhteislauluilta jokirannassa. Menee pipariksi jos sataa.
Tänään ja huomennakin voi sadella, mutta sitten pitää jo huiskia pilvet kauemmaksi. Ans kattoo, muissa asioissa olen nyt pitänyt ihan selvästi luppoa, niin aikaansaamatonta ollut. Mutta joskus riittääkin vain välttämättömin.
Mukavaa viikkoa!