kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä...
No vähän on ollut tiukassa kauniit päivät, vettä on tullut enemmän kuin lääkäri määrää. Kummallista kyllä, että järven vesi on vielä suhteellisen mukavaa uimiseen - tai ainakin pulahtamiseen. Se on joka aamuinen herätysrituaali täällä mökillä. Simokin tietää, että aina ensimmäiseksi rynnätään rantaan ja laiturille haistelemaan aamun tuoksuja. Simolle nyt tuoksut ovat olleet niin houkuttelevia, kun naapurin pystykorva Sandralla on juoksuaika.
Siinä poika seisoo hievahtamatta ja ottaa tulevat tuoksut vastaan.
Sade on pieksänyt kukkamaalta osan maata vasten. Vain leimut ovat selvinneet pystypäin, ehkä siksi että vasta nyt availevat kukkiaan.
Illakko kukkii leimujen vieressä, Simo piileskelee männyn juurella pihassa....
Hullu kun olen, toin taas mukanani muutamia perennan alkuja tänne niemeen: ruskopäivänliljaa, tummanpunaista kurjenpolvea ja keijuangervoa. Eilen tein oikein miehen urakan: koska auton kääntäminen mökin pihassa on ollut liian tarkkaa puuhaa, siirsin kaksi isoa pöllipinoa toiseen paikkaan, että voidaan kaataa pari mäntyä parkkipaikan reunasta. Myönnän, että poikki olin kun urakka oli liki valmis. Vaikkakin jo kuivia pöllejä, mutta silti. Ja tänä aamuna tuntui kyllä jäsenissä, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Prinssipuoliso oli karsimassa herukkapensaiden oksia ja palattuaan mökille ei ollut uskoa silmiään. Muka ettei naisista ole fyysiseen duuniinko?
Syksy hiipii vähitellen, auringon säteet eivät enää lämmitä niinkuin ennen, keltaisia lehtiä lentelee pihanurmelle ja marjasato on saatu puolukoita lukuunottamatta talven säilöön. Kanttarellit ovat kasvaneet sateessa ja loistavat keltaisina pihametsikön reunassa.
Mökillä laitellaan vähitellen pihakalusteita talvisäilöön, laituriltakin jo tikkaat voi ruuvata irti, niitä ei ole kesälläkään paljon tarvittu kun on kävelty pohjahiekkaa pitkin uimasyvyyteen. Muutama simpukka on uskaltautunut myös toiselle puolelle laituria, suurin osa niistä on turvassa sillä puolella, missä ei kävellä järvenpohjaa. Olisi niissä nyt ruokaa järven piisameille, mutta taitaa puuttua nämä otukset järvestä, ainakin kaksi on jäänyt keväällä pyydyksiin huonoin seurauksin.
Hiirulaisetkin pyrkivät jo sisälle talven suojaan. Yksi viiletti mökin oven ollessa auki ja livahti keittiön kaapin alle. Taisi kuitenkin mennä sen siliän tien ulos toisesta ovesta, sillä virittämämme ansa on ollut tyhjillään eikä hiirenpapanoita tai muuta tuhoa ole tehty.
Pysykööt vaan pihalla, mökin nurkkapäihin viritetään olutpullot hiiriansoiksi, ne olemme todenneet mainioiksi hiirulaisten torjunnassa.
Mehiläiset keräävät viimeisiä mesipisaroita hidastettuun tahtiin, välillä viipyvät pitkän aikaa kukissa. Kosteus ja viileys kai sen saa aikaan.
Tätä maisemaa säilön talven varalle sisälle sieluuni. Eilen illalla järvi oli peilityyni ja myöhemmin kuu paistoi täysillä tehden sillan takarannalta mökkilaiturille asti. Kyllä pitkän talven kestää, kun muistaa kesää ja lämpimiä päiviä. Ja tietää, että muutaman kuukauden jälkeen on taas uusi kesä...
No vähän on ollut tiukassa kauniit päivät, vettä on tullut enemmän kuin lääkäri määrää. Kummallista kyllä, että järven vesi on vielä suhteellisen mukavaa uimiseen - tai ainakin pulahtamiseen. Se on joka aamuinen herätysrituaali täällä mökillä. Simokin tietää, että aina ensimmäiseksi rynnätään rantaan ja laiturille haistelemaan aamun tuoksuja. Simolle nyt tuoksut ovat olleet niin houkuttelevia, kun naapurin pystykorva Sandralla on juoksuaika.
Sade on pieksänyt kukkamaalta osan maata vasten. Vain leimut ovat selvinneet pystypäin, ehkä siksi että vasta nyt availevat kukkiaan.
Hullu kun olen, toin taas mukanani muutamia perennan alkuja tänne niemeen: ruskopäivänliljaa, tummanpunaista kurjenpolvea ja keijuangervoa. Eilen tein oikein miehen urakan: koska auton kääntäminen mökin pihassa on ollut liian tarkkaa puuhaa, siirsin kaksi isoa pöllipinoa toiseen paikkaan, että voidaan kaataa pari mäntyä parkkipaikan reunasta. Myönnän, että poikki olin kun urakka oli liki valmis. Vaikkakin jo kuivia pöllejä, mutta silti. Ja tänä aamuna tuntui kyllä jäsenissä, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
Prinssipuoliso oli karsimassa herukkapensaiden oksia ja palattuaan mökille ei ollut uskoa silmiään. Muka ettei naisista ole fyysiseen duuniinko?
Syksy hiipii vähitellen, auringon säteet eivät enää lämmitä niinkuin ennen, keltaisia lehtiä lentelee pihanurmelle ja marjasato on saatu puolukoita lukuunottamatta talven säilöön. Kanttarellit ovat kasvaneet sateessa ja loistavat keltaisina pihametsikön reunassa.
Mökillä laitellaan vähitellen pihakalusteita talvisäilöön, laituriltakin jo tikkaat voi ruuvata irti, niitä ei ole kesälläkään paljon tarvittu kun on kävelty pohjahiekkaa pitkin uimasyvyyteen. Muutama simpukka on uskaltautunut myös toiselle puolelle laituria, suurin osa niistä on turvassa sillä puolella, missä ei kävellä järvenpohjaa. Olisi niissä nyt ruokaa järven piisameille, mutta taitaa puuttua nämä otukset järvestä, ainakin kaksi on jäänyt keväällä pyydyksiin huonoin seurauksin.
Hiirulaisetkin pyrkivät jo sisälle talven suojaan. Yksi viiletti mökin oven ollessa auki ja livahti keittiön kaapin alle. Taisi kuitenkin mennä sen siliän tien ulos toisesta ovesta, sillä virittämämme ansa on ollut tyhjillään eikä hiirenpapanoita tai muuta tuhoa ole tehty.
Pysykööt vaan pihalla, mökin nurkkapäihin viritetään olutpullot hiiriansoiksi, ne olemme todenneet mainioiksi hiirulaisten torjunnassa.
Ei anneta vielä syksylle lupaa tulla, koska vielä on elokuu!
VastaaPoistaKyllä periksi on annettava, tuuli tuivertaa ja lämpötila ei vaan nouse. Ennen lapsena vielä elokuut olivat lämpöisiä, nyt on maailmankirjat aika tavalla sekaisin. Saa nähdä, millainen talvi on tämän kesän jälkeen.
PoistaMutta silti, nautitaan elokuusta, vaikka kesästä luopumisen aika on ihan selvästi täällä.
Niinhän se on, uusi kesä tulee ja kyllä syksyyn päin on jo käännytty, ihan mukavaa niin. Vetta sataa ja sieniä nousee. Ensi kuussa on tarkoitus sienestää ja marjastaa urakalla.
VastaaPoistaKaunis kertomus, Anja <3
Toivottelen hyvää viikonvaihdetta!
Kaisa, kiitos. Syksyn merkit on nähtävissä, täällä mökillä on tuulista ja koleata. Mutta kanttarelleja nousee, niitä on mentävä poimimaan. Tatteja en ole löytänyt vielä.
PoistaMukavaa viikonvaihdetta sinulle, Kaisa, ja kiitos kommentistasi.
Niin kauniit nuo leimut.Hyvää viikonloppua:)
VastaaPoistaLeimut on nyt parhaimmillaan, niitä ei ole sade eikä tuuli saanut kaadettua. Kaikki ukonhatut ja kultapallot ovat tukinarua vasten kumossa. Samoin hyvää viikonloppua sinulle, ritva.
PoistaVoi kun leimukukat vielä kauniita, minulla jo melkein uloskukkineita. Nuo järvikuvat on niin kauniita, niitä on pakko katsoa pidempään.
VastaaPoistaOikein hyvää viikonloppua!
Kyllä minäkin nautin täällä noista syysleimuista, ovat parhaassa kukassaan. Harmi vaan että vettä sataa...taas kerran. Järvi on minun sielunmaisemaani, aina se vaan kiehtoo.
PoistaSamoin sinulle ja Himmulle mukavaa lauantain iltaa!
Ihanat syysleimut:DD
VastaaPoistaKiitos syksyä henkivästä postauksesta, Anja, ja hyvää viikonloppua sinulle ja pojillesi!
♥
Kiitos Aili, syksy hiipii vähitellen vaikka sitä vähän estelisi. Myös sinne mukavat viikonloput!
PoistaLeimut ovat kauniita ja tuo järvikuva jotenkin haikea. Meillä ei ole mökkiä, en kyllä jaksaisikaan pitää kahta huushollia, vaikka olisikin varaa mökkiin. Merellä vietetään kesät ja tuolla aiemman postauksen Kasnäsissäkin olemme veneellä käyneet.
VastaaPoistaSyksyn huomaa kaikesta, pieni puulämmitteinen talomme alkaa kostua ja pönttöuuniin ja puuhellaan on laitettava tulet vaikka ei kylmä olisikaan. Veneen nosto lähenee, vanha puuvene täytyy nostaa kuivumaan hyvissä ajoin ennen pakkasia ettei mahonki märkänä jäädy ja halkeile.
Täytyy vaan ajatella että kevät on muutaman kuukauden päästä, siis tosi lähellä ja alkaa suunnittelemaan veneen kunnostusta ja ensi kesän reissuja.
Voi miten kiva lukea kommenttisi, olen käynyt blogissasi aina kurkkimassa. Veneily on varmasti kivaa, vaikka minä olen tällainen maakrapu ja järvimaisema on minun omintani.
PoistaVettä sataa parhaillaankin, meilläkin mökissä on tulet hellassa ja takassa, pysyy seinähirret lämpiminä ja kuivina.
Yritetään ajatella positiivisesti uutta kevättä. Olen usein ajatellut, osaisinko sittenkään elää täysin lämpimässä maassa. Kyllä meillä - kaikesta huolimatta - vuodenaikojen vaihtumiset on sittenkin mukavaa. Meillä on vaan kaksi pientä soutuvenettä täällä, ei ole paljon nostamista syksyllä, veneet ja kanotti sekä laituri. Mutta siihen on jo totuttu, ettei talveksi voi jättää sään armoille niitä.
Pikein mukavaa lauantai-iltaa sinulle elina.
Kyllä se vaan on syksy, naapuri juuri huristeli puimurilla kaurapellon tyhjäksi, ja ulkona leijuu vasta puidun viljan tuoksu.
VastaaPoistaTäällä sade hakkasi kaikki leimut ja kultapallot, muutaman sai vielä maljakkoon.
Mukavaa alku syksyä:))
Hienoa, että puimurilla saa sadon talteen, täällä on niin sateista nyt, että ei oikein maanviljelijöillä puinnitkaan suju. Tosin sadetta tulee etelätuulen mukana, ei ole kovin kylmää sadetta vaikkakin hurjan märkää kuistille saakka.
PoistaMinun leimukukkani ovat täällä rannalla tottuneet tuuleen, ovat toistaiseksi vielä pystyssä.
Samoin sinulle kivaa syysaikaa, sitä se vaan nyt alkaa olla.
Niin rauhaisa on maisema järvelle, Simokin selvästi nauttii! Vielä on kesää ja kukkasia, leimukukkasi ovat kauniita, samoin kallinauhus kimalaisineen.
VastaaPoistaHyvää viikonlopun jatkoa!
Oli eilen peilityyntä, tänään sitten etelätuuli nostaa aaltoja ja pieksää sadetta kastellen mökin kuistinkin.
PoistaKallionauhus kukkii vasta nyt, valtikkanauhuksilta leikkasin äsken kukkavarret jo pois.
Samoin sinulle mukavat viikonloput.
Rauhoittavia, ajatuksiaherättäviä järvimaisemia pääset ihailemaan sinä onnekas :)
VastaaPoistaJärvi on todella rauhoittava, myrskytessäänkin. Aaltojen loiske rantaan on musiikkia korville.
PoistaKauniit ja rauhalliset ovat maisemasi, jotka hiljakseen syksyyn taittuvat. Mutta tallessahan ne ovat, ja kyllä, tunnen saman tavan, "ottaa kuva aivoilla" ja kätkeä kuva sydämeen, siellä se mukana kulkee aina. Ihania elokuun päiviä sinulle kaiken kauniin keskellä.
VastaaPoistaNyt syksyllä tulee tankattua maisemaa talven varalle. Eipä silti, kiva on kävellä vitivalkoisella lumella jäätä pitkin saareen. Mutta kesä on aina kesä. Vaikka syksy sen viekin.
PoistaKauniita elokuun kuvia mökkimaisemistanne, niin tyyni on järven pintakin. Kovin pian menee aina tämä meidän kesä ohitse, vaan onhan nämä syyskuukaudet vielä ihan mukavia kelejä kuitenkin ja nyt varsinkin lämmintä :)
VastaaPoistaKyllä syksystäkin nauttii kun pukee oikeat tamineet eikä välitä silmille satavista pisaroista. Lämmintä on vielä luvattu, puolukat kypsyy...
PoistaTäällä yksi blogisi innokas seuraaja. Nautin kovasti kirjoituksistasi ja upeista kuvista, eikä Simokaan ole yhtään hullumpi, jos näin voi sanoa. Nyt kysyisinkin noista olutpulloista mökin nurkalla. Meillä mökissä hiiret pitävät diskoa kaiken talvea eivätkä välitä siivota jälkiään. Voisitko vähän antaa vinkkiä.
VastaaPoistaHeips anonyymi! Kiva kun luet ja kommentoitkin. Me laitamme joka syksy tavallisia olutpulloja mökin nurkkapieliin ulos sillä tavoin vinoon, että hiiri pääsee sisään vaan ei ulos takaisin. Pulloihin pieni loraus ykkösolutta (maltaan tuoksu houkuttaa) ja ansa on valmis. Alkuvuosina meillä joka kevät tehtiin perusteellinen hiirten papanoiden siivous, joka paikasta löytyi rellestyksen jälkiä. Nyt oluttarjoilun jälkeen ei yhtäkään hiirulaista ole mökkiin sisälle tullut. Tepsii.
PoistaYksi hiirulainen yritti avoimesta ovesta, luulin sen livahtaneet keittiön kaapin taakse, mutta meni varmaan toisesta ovesta ulos samantien, mitään jälkiä ei ole ilmaantunut mökkiin.
Kokeile ihmeessä kenossa olevia kaljapulloja mökin ulkopuolelle nurkkapäihin, pulloja voi tukea kivillä ja laudanpaloilla niin, että pysyvät kenollaan. Diskoväki jää pulloon ja keväällä sitten saalis tyhjennettävä, meillä käytössä samat pullot vuodesta toiseen, ei niitä kehtaa vaihtareiksi kauppaan kuskata!
Kiitos tiedosta. Eikun olutta juomaan, että saadaan pulloja.
VastaaPoistaNiin, tölkeistä ei tähän hommaan ole apua, pitää olla lasiset pullot. Kerro keväällä toimiko ansat hiirulaisillesi.
Poista