Sapuskan ulkonäkö on suoraan verrannollinen makunautintoon. Vai onko sittenkään?
Prinssipuoliso toi punakaalin, piti keittämäni kaalipataa. No ei muuta kuin sipelsin kaalin kattilaan ja hups. Näytti kypsyttyään aika retuliinilta. Yritin sitä sitten "virkistää" porkkanakuutioilla, kesäkurpitsalla, nokkosjauheella ja persiljasilpulla. Meillä oli muutama ystävä käymässä ja istuivat ruokapöytään, mihin täräytin kaalipatani keskelle. Nopas, kyllä se ihan hyvälle kaalipadalle maistui, vaan ulkonäkö ei niin houkuttava ollutkaan.
Olispa pitänyt se pimeässä syödä, silloin ei retuliiniväri olisi makua haitannut. Söipä entisen kunnanlääkärimme perhe vadelmatkin pimeässä, että ei vattumadot haittaisi! No proteiiniahan ne?
Vuosia sitten olin ystävättärieni kera puutarhanäyttelyssä Ruåtsissa. Siellä näimme sinisen perunan, oisko ollu joku Ålands blå! No yhtä kaikki. Minäkin yhden pikkiriikkisen perunan taskussani toin ja multaan tökkäsin. Satoisa potaatti, tuotti monenmonta uutta perunaa. Laitoin sitten makkarasoppaan perunaksi. Lapsenlapsi pitkin hampain maisteli soppaa lautaselta ja loihe lausumaan: onko mun pakko syödä, nää perunat on ihan sinisiä!
No samaa sanoi serkkunikin, jolle vein muutaman perunan siemeneksi. Sanoi, että maistuvat ihan normaalipotaatille mutta ei niitä kärsi syödä kun ihan sinisiä ovat.
Voi meitä, tapojemme ja tottumustemme orjia!?!
Jaapa jaa. Tänään mulla oli sitten ruokana eilistä kaalipataa, vielä sinisempää kuin mitä eilen. Näköjään vielä jääkaapissa sinistyy kuin vesilinnun munat. Mutta maku on ihan ok. Prinssipuolison ei tarvinnut tänään retuliiniruokaa syödä kun pääsi Haikon kartanon lounaspöytään. Toisia onni potkii.
Tää mun safka on kyllä sen väristä, etten millään viitsi ottaa siitä inhokkikuvaa postaukseen.
Mutta jälkkärinä söin sitten luumupuusta tippuneita. Retuliini sielläkin, hih.
No entäs kurkut? Avomaalla vain muutama valmis, sade rampannut lehdet ihan ruskeiksi. Vaan parvekelaatikossa kasva myös "siilikurkkuja".
Ja väri-iloksi vielä eilisen mansikkavadelmia pensasmustikoiden kera.
Mukana marjalude, mokoma väriläiskä sekin, hih.
Vaiko sittenkin yök!
Prinssipuoliso toi punakaalin, piti keittämäni kaalipataa. No ei muuta kuin sipelsin kaalin kattilaan ja hups. Näytti kypsyttyään aika retuliinilta. Yritin sitä sitten "virkistää" porkkanakuutioilla, kesäkurpitsalla, nokkosjauheella ja persiljasilpulla. Meillä oli muutama ystävä käymässä ja istuivat ruokapöytään, mihin täräytin kaalipatani keskelle. Nopas, kyllä se ihan hyvälle kaalipadalle maistui, vaan ulkonäkö ei niin houkuttava ollutkaan.
Olispa pitänyt se pimeässä syödä, silloin ei retuliiniväri olisi makua haitannut. Söipä entisen kunnanlääkärimme perhe vadelmatkin pimeässä, että ei vattumadot haittaisi! No proteiiniahan ne?
Vuosia sitten olin ystävättärieni kera puutarhanäyttelyssä Ruåtsissa. Siellä näimme sinisen perunan, oisko ollu joku Ålands blå! No yhtä kaikki. Minäkin yhden pikkiriikkisen perunan taskussani toin ja multaan tökkäsin. Satoisa potaatti, tuotti monenmonta uutta perunaa. Laitoin sitten makkarasoppaan perunaksi. Lapsenlapsi pitkin hampain maisteli soppaa lautaselta ja loihe lausumaan: onko mun pakko syödä, nää perunat on ihan sinisiä!
No samaa sanoi serkkunikin, jolle vein muutaman perunan siemeneksi. Sanoi, että maistuvat ihan normaalipotaatille mutta ei niitä kärsi syödä kun ihan sinisiä ovat.
Voi meitä, tapojemme ja tottumustemme orjia!?!
Jaapa jaa. Tänään mulla oli sitten ruokana eilistä kaalipataa, vielä sinisempää kuin mitä eilen. Näköjään vielä jääkaapissa sinistyy kuin vesilinnun munat. Mutta maku on ihan ok. Prinssipuolison ei tarvinnut tänään retuliiniruokaa syödä kun pääsi Haikon kartanon lounaspöytään. Toisia onni potkii.
Tää mun safka on kyllä sen väristä, etten millään viitsi ottaa siitä inhokkikuvaa postaukseen.
No entäs kurkut? Avomaalla vain muutama valmis, sade rampannut lehdet ihan ruskeiksi. Vaan parvekelaatikossa kasva myös "siilikurkkuja".
Ja väri-iloksi vielä eilisen mansikkavadelmia pensasmustikoiden kera.
Vaiko sittenkin yök!
Hauska postaus:) Mitä värikkäämpää, sen terveellisempää ruoka on, sanotaan.
VastaaPoistaMuuten siniset perunat ovat varmaan olleet Kongon sinisiä lajikkeeltaan. Joskus muinoin olivat "muodikkaita" kun oikein sommiteltiin ruoka-annosten näyttävyyttä tuolla koulumaailmassa.
Vaan onhan kauniita mansikkavadelmasi, en ole päässyt tutustumaan.
Vein mansikkavadelman taimia niemen nokkaan. Jos ne siellä innostuvat selviytymään, saat sitä minulta sitten.
PoistaSiniset perunat hylkäsin siihen paikkaan kun eivät kelvanneet. Nyt silmät kiinni popsin loput kaalipadasta parempiin suihin!
♥ hehee, ihana postaus tosiaankin! Näkisitpä mun keitoksia; kun on sipulia, valkopapuja jne.. eipä paljoa väriä ole :) mutta maistuu hyvältä ja se on pääasia :) Oi,miten hienoja marjoja ja hauska kurkku!
VastaaPoistaMansikkavadelma on kaunis mutta ei kovin makea marja. Ja tuossa piikkikurkussa on paljon siemeniä sisällä, tosin maistuu ihan kurkulle vaikka kuori kova ja piikit terävät.
PoistaOlipa kiva postaus.
VastaaPoistaMukavan näköinen siilikurkku.
Ihana herkullisen väsinen jälkiruoka,
Kiitos sylvi, ei minun kasvini vedä vertoja sinun puutarhasi tuotteille. Luumut - sekä vaal.keltaiset että punertavat alkavat olla kypsiä, siniset vielä odottavat lämpimiä päiviä kypsyäkseen mehukkaiksi. Aika vähän luumuja tulossa tänä syksynä, sillä pölyttäjistä oli keväällä pulaa.
PoistaOn ihanan värisiä kasviksia! Ja kun laatukameralla kuvaa, niin saa laatukuvia. :))
VastaaPoistaNo, osansa on kuvaajallakin!
Oli muuten hienon värisiä viljapellotkin, kun niiden ohi illalla teimme pyörälenkin. Puimurit pelloilla ja kuivaajat täydessä touhussa, ilo oli katsella.
Oi Rosina, minun pieni Canon-pokkarini ei kovin tarkkoja kuvia ota.
PoistaSyksyiset viljapellot ovat lainehtiessaan todella kauniit. Kiva jos puimurit pääsevät pelloille, jotkut pellot on sateen vuoksi aika pehmeitä. Ja vehnäpellot ovat oikein kypsän ruskeina täälläkin. Niitä on mukava katsella ohi kulkiessa.
Johan on kurkulle piikit kasvaneet. Nytpä näen tuonkin mansikkavadelman, kerrassaan herkullisen näköisiä, samoin mustikan mollukat. Meilläkin vadelmat oli päässeet suuriksi ja mehukkaiksi keräämisen välissä. Harvemmin sitä sinistä kaalilaatikkoa tulee syötyä, pääasia että maku on hyvä :)
VastaaPoistaTää piikkikurkku on uusi tuttavuus minullekin. Mansikkavadelma teki aika monta marjaa, isoja ja kauniita. Maku ei ole niin sokerinen kuin vadelmassa.
PoistaTaidan seuraavan kaalipadan tehdä ihan vihreästä kaalinkerästä, vaikka ei tuo väri kyllä makua haitannut.
Mielenkiintoista, kyllä ne värit vain vaikuttavat. Mutta tottakai maku on pääasia. Sinisiä perunoita, hmmm, meillä oli kyllä joskus näitä redliinejä:)
VastaaPoistaIhminen syö puoliksi silmillään, sininen ei ole normaalisti ruuan väri, paitsi nyt tietty mustikoissa ja juolukoissa.
PoistaJa perunan pitää olla Lapin puikulaa tai Siikliä. Siis vaaleaa...
Piti ensin vähän miettiä tuota retuliini-sanaa, lapsuudessani taisivat jotkut puhua kretliinistä. Eipä ole tullut sana vastaan viimeisen puolivuosisadan aikana.
VastaaPoistaJeps, retliiniksi savossa sanottiin, liekö täällä tarttunut "kovalevylle" tant Kredeliinistä tuo retuliini! Retliini on aika vanha ilmaisu tietylle värille, luulisin.
PoistaMuistan että joskus joitakin kymmeniä vuosia sitten haudutettua punakaalia tehtiin jouluruuaksi. Sekaan pantiin omenakuutioita, ja makeaa oli. Maustettiin pienellä etikkatilkalla. Sitä en muista, pantiinko sokeria, mutta oli niin hyvää, eikä väri haitanut yhtään!
VastaaPoistaKiitos kauniista ja kivasta postauksesta, Anja-Regina!
♥
Jouluksi olen minäkin hauduttanut punakaalia, mutta kaalisopassa väri haalistui sinertäväksi. Vaan hyvältäpä kaalisoppa siltikin maistui eikä kukaan väristä oikeasti valittanut. Näytti vaan mössöltä...
PoistaOn sun puutarhassasi sorttimentteja, mainio viherpeukalo kun koko väripaletti kasvikirjossa.
VastaaPoistaKerran laihdutuskaalisoppaa tein ja luulin punajuuriraastetta laittavani sekaan olivatkin mustaherukka jämiä mehunkeitosta, neuvoivat että kantsii laittaa sämpylöihin kuitulisäksi Se keitokseni oli kyllä järkkyväristä ja riittävää, mutta laihdutteeksihan oli tarkoituskin.
Pääasia että kokkailussamme luovuutta!
Niin, mitään kunnollista ei puutarhassani ole, näitä kummallisuuksia (!) kyllä sitten useampia.
PoistaKyllä mehumaijan marjamössöstä voisi todella jotakin hyödyntää vaikkapa sämpylöihin. Aina harmittaa kun kippaa koko satsin kompostiin ja hikoilee mehumäärän kanssa.
Niin, minulla ainakin on systeemi kokkailussa, että otetaan mitä on ja loput sävelletään!
On se jännää, mitä värit saavat aikaan.. Ehkä tuo varovaisuus ruuan värien suhteen on ollut joskus hamassa menneisyydessä ihan perustavalaatuinen, elämää säilyttävä juttu. On opittu, että värimuutokset ruuassa tai ruoka-aineissa viittaavat vaaraan. Ja tämä muinoin opittu 'vaarasignaali' pärähtää alitajuisesti päälle silloinkin kun hyvässä, tutussa syötävässä on uusi sävy.
VastaaPoistaVarmaankin itsesäilytysvaisto lyö jarrut päälle jos ruoka näyttää jotenkin räväkän väriseltä (vrt kärpässienet yms).
PoistaNo värikäs salaatti on kuitenkin ihan ok.