maanantai 4. marraskuuta 2013

MISSÄ TULPPAANINI KUKKIVAT

Maan kääntäminen kukkamaaksi on ollut terapiaa prinssipuolisolle, joka tällä puuhalla purki saamaansa diagnoosia. Aika ahdistava on syksy ollut meille molemmille, kun elämä heittää surunmustaa seittiä päin kasvoja. Mutta onhan sitä ennenkin selviydytty ja niin uskotaan nytkin. Sairauden leima syö kuitenkin miestä kuin miestä.
Tarkkojen tutkimusten jälkeen nyt jonossa leikkaukseen jonka toivomme pian jo toteutuvan. Voi olla, että  Vuokatin viikkomme jää tänä syystalvena väliin. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Minä innokkaana istuttelin tusinamäärin kukkasipuleita käännettyyn ja lannoitettuun maahan. Oikein ryhmittelin eri sipulit ja kuvittelin, miten tuosta nousevat tulppaanit, tuosta narsissit, vierestä muscarit ja anemonet. Jokunen harvinaisempi sipuli myös löysi kolonsa kukkapenkistä, johon siirsin myös hortensiantaimen.


Lunta vaan käväisi pikaisesti  maan pinnalla kuukausi sitten.
Syksy on ollut leuto ja sateinen. Maa ei ole päässyt routaan asti kertaakaan. Silti uskoin tulppaanieni voivan hyvin kevyessä mullassa. Kunnes yhtenä päivänä huomasin, että kukkapenkissäni oli kuin istutuskoloja. Siis pyöreitä ja syviä, kuin istutuslapiolla kaivettuja. Ensin luulin, että oravat kaivavat sipuleitani, mutta kyllä asialla on olleet metsämyyrät. Vai mikä söi lähes kaikki pulleat tulppaanien sipulit?  Laitettiin verkkoa päälle. Liian isosilmäistä, sillä uusia reikiä ilmestyi vielä jäljelle jääneiden sipulipesien kohtiin.
Eipä taida tällä muorilla tulppaanit keväällä kukkia. Harmi. Onneksi jäi edes narsissit. Ja valkosipulit, joiden kynsiä painelin vielä jäljellä olevien tulppaaneiden turvaksi.

Niinpä. Kirjoittamisessa on ollut breikki, olen kyllä lukenut blogiystävien postauksia, mutta kommentoida en ole jaksanut. 
Parannan tapani, lupaan.


Piristääksemme päiviämme olemme pariin kertaan käyneet eteläisemmässä eli piipahtaneet Tallinnassa. Ensimmäinen reissu oikein deluxeilemassa hyvien ystäviemme kanssa. Ja toisen kerran sitten päiväristeilyllä edestakaisin. Ja mitäkö ostin? En paljon mitään. Polveeni apteekista edullista Ortofen-voidetta, marketista  sokeroituja inkivääripalasia torjumaan syksyn köhää. Aloitimme kyllä  jo "avantouinnin" lammikossa, sammakot ja muut ötökät kun ovat ehkä jo pohjamudissa.

Simo-koiruli on todella läheisriippuvainen. Kun jäi yhdeksi päiväksi hoitoon Tallinnan-reissumme ajaksi, eroahdistus pani koirulin vatsan sekaisin. Se on niin mamman lullukka. Sai vielä silmäänsä pienen haavan kai tienvarren jäätyneistä korsista. Käytiin eläinlääkärissä ja samalla otettiin laaja allergiatesti. Perjantaina saatiin tulokset: koirallani ei ole mitään ruoka-aineallergiaa. Olin helpottunut. Toki jatkan varovaista ruokintaa edelleenkin ja varon aiheuttamasta vatsanpuruja lullukaiselleni. 

Niin. Olen kutonut sukkia, sukkia ja sukkia. Ja pessyt ikkunoita yhden kerrallaan. Oikein yllätyin, kun eilisen illan vieraat tulivat ja sanoivat heti, että ikkunat on pesty. Mitenkähän sameat ne on olleetkaan ennen pesua, hih. Ja Simosta on kiva katsella päivystypaikallaan ulos pihalle. Jäi roikkumaan äsken  sohvan selustalle, kun minä nousin siitä koirulia tukemasta omiin hommeleihini. Eipä näy taustatukea roikkumiselleen tarvitsevan.


Nyt tätä lätinää tulikin jo melkoinen määrä. Vaikka onkin marraskuu, iloa antaa takapihan lammikon reunassa lumiasteri. Sen syvän sinililat kukat taitavat ehtiä aueta kokonaan näin leutona syksynä. Suppilovahveroita sensijaan ei ole montakaan rypästä noussut pihametsikön sammalikkoon. Vaan haitanneeko? Eteenpäin mennään, niin meni mummokin lumessa...






37 kommenttia:

  1. Voimia sairauden kanssa teille molemmille!
    Nuo tulppaaninsyöjät ovat tuttuja. Minä en istuta enää yhtään tulppaania kun aina joku syö ne. Pari pientä kukkaa jäi kukkimaan kun viime syksynä istutin jälleen kerran kymmeniä. Kokeilin vieläkö syövät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantakasvi. Harmittaa kun tulppaanipenkissä vain reiät jäljellä.

      Poista
  2. Toivottavasti Prinssi pääsee pian leikkaukseen ja sitten toipumaan! Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotellaan, parin kuukauden jono kuulema on. Kiitos.

      Poista
  3. Toivottavasti puolisosi pääsee nopeasti leikkaukseen ja toipuminen menee hyvin!
    Voimia sinne ja lämpimät terveiset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Odottavan aika on aina pitkä.

      Poista
  4. Voi, kumpa pian tulisi kutsu leikkaukseen ja sitä myötä paranemiseen.
    Minä uskaltauduin nyt taas tulppaaneita aikalailla istuttamaan kun ne Myyränkarkote käpälämäkeen tapletit kyllä maan myyristä tyhjensi. Lisäsin niitä vielä ihan hiljattain, että ainakin tämän sulan maan ajan pois pysyvät. Eikä ole sisällekkään tullut yhtää hiirtä koko syksynä, liekö karkoittanut nekin pois. No, en minä niitäkään kaipaa
    Mahdollisimman hyvää vointia sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli. Minun pitää varmasti kokeilla myös myyränkarkotetabletteja, joku muukin on niistä saanut hyviä kokemuksia.
      Yritetään ajatella positiivisesti.

      Poista
  5. Toivon että miehesi pääsee pian tarvittavaan leikkaukseen. kaikkea hyvää hänelle ja sinulle.
    Myyrät rakastaa tulppaneja, istutin kerran 50 ja hyvä että sisälle pääsin kun penkki oli myllätty ja sipulit syöty.
    kerran sain petettyä myyriä istutin tulppaanit narsissien keskelle,säästyivät ja sain kerrankin nauttia kukkivista tulpaaneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kosotäti, kiitos kommentistasi.
      Myyrät eivät aikaisemmin ole täällä napsineet sipuleita ja aina on keväällä tulppaanit kukkineet. Nyt nämä uudet istutukset menivät kai viimeistä myöten parempiin poskiin. Laitoin nyt valkosipulin kynsiä penkkiin mutta kai tuli liian myöhään.

      Poista
  6. Tsemppiä prinssipuolisolle, toivottavasti pääsee pian leikkaukseen. Meikäläisestä kuulostaa nuo leikkausjonot niin kurjalta, meillä ei onneksi tarvitse odotella, sillä se odottaminen on kaikkein kurjinta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos allu. Meillä on parin kuukauden jonot leikkauksiin, odottaminen on tuskallista kun joulukin on tulossa. Mutta toivotaan parasta.

      Poista
  7. Voimia teille molemmille ,toivottavasti pian pääse leikkaukseen .Sairaus on niin ikävä
    Kurjaa niitten myyrien kanssa. Meillä ei muutamaan vuotena ole ollut myyriä
    minä jokapuolelle pistelen valkosipulinkynsiä,en tieä onko ne pitäneet myyrät pois tontilta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Aina ei voi valita pelkästään onnellisia päiviä.
      Valkosipuleista minäkin odotan apua kukkapenkkiin.

      Poista
  8. Voimia ja toivoa paremmasta teille molemmille.♥ ♥ ♥
    Simo on herttainen kullanmuru, tuota ei voi hymyielmättä katsoa!
    Oikein hyvää vointia teille kaikille, ja kiitos postauksesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili. Ja Simo on nyt niin timmissä, saatiin allergiatestin tulokset ja pelkkää nollaa. Ei siis ruoka-aineet allergisoi, ainoastaan tuo läheisriippuvuus. Onneksi siihenkin on nyt lievitystä. Ja tietysti se, että meikätyttö pysyy paljon kotona koirulin kyljessä, hih.

      Poista
  9. Voimia ja teille molemmille.

    Voi harmi kuka ne sipulit oikein syö.
    Toivotaan että ainakin jonkunverran jättivät sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan keväällä, jäikö yhtään tulppaania nousemaan. <Kiitos sylvi.

      Poista
  10. Voi mokomat myyrät, kun menivät sipuleita syömään, niitä kuulostaa tänä suvena olevan siellä ja täällä paljon. Toivotaan että jonotusaika leikkaukseen menee nopeasti. Hyvää vointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaimaseni. Elämä kyllä kantaa, uskotaan.
      Ja myyrät - varmaan ovat pieniä metsämyyriä - karkotellaan pois kukkamaalta.

      Poista
  11. Voimia teille,harmi kun ne myyrät kävivät popsivat ne sipulit:)

    VastaaPoista
  12. Voimia taisteluun sairautta vastaan. Toivottavasti leikkausaika tulee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi saapassukka! Kiva kun tulit kommentoimaan. Kurkin blogiasi mutta en löytänyt!

      Poista
  13. Anja &perhe, selasin näitä minun pikkukirjojani ja koitin löytää jotain värssyä tähän, löytyihän sellainen joka ainakin mulle on aika omakohtaista, koska olen sen muistiin kirjoittanut......olen matkassa mukana....!

    "Elämä on jatkuvaa tottumista sellaiseen,
    mitä emme koskaan osanneet odottaa!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maikkuli, ihana kommenttisi värssyineen. Toki tottumista on ollut, mutta aina vaan kirpasee kun uusi märkä rätti lentää vasten kasvoja. <Kiitos ystäväni.

      Poista
  14. Voimia ja jaksamista teille!
    Myyrien suihin häviävät minunkin tulppaaninsipulini joka vuosi, mutta aina vaan laitan uudet, tyhmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mama, kiitos. Taidetaan olla myyrien suosiossa sipuleinemme!

      Poista
  15. Voi Anja, täältä iso virtuaalihali sinulle ja koko perheelle♥

    Kiitos siitä yhdestä ja meilasin sulle. Vastaa kun ehdit.

    Ihana kuva Simosta sohvalla. Merinkin pienten koirien vatsat menevät helposti sekaisin, vaikka ei mitään allergioita. Olgalla pidn masun kunnossa brobioottijogurtilla ja vähärasvaisella raejuustolla. Lääkäri tästä oikein kehui, sillä tuo brobiootti suojasi Olgalla myös vatsaa nivelrikkoon käytetyiltä särkylääkkeiltä loppuun asti. Ja hän söi suoraan purkista syötettynä kuten Simokin.

    Voi elämää...toivon parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena kommentista, sähköpostiyhteys toimi hyvin. Kyllä täällä jaksellaan, odottaminen vaan ei ole mukavaa.
      Simolle olen syöttänyt myöskin raejuustoa, nyt ostin eläinlääkäriltä uusia raksuja ja märkäruokaa nimenomaan vatsan hyvinvointiin. Toimii näköjään.
      Elämä kantaa, uskotaan näin.

      Poista
  16. Toivottelenpa Sinulle paljon jaksua nyt, kun taas elämä yllätyksiään tuntuu arpovan. Jotenkin tuo asenteesi on kuitenkin niin realistisen positiivinen, että semmoisella tuntuisi voivan vuoria siirtää tarvittaessa. Rauhallista, kynttilänvaloista viikonloppua, niin ja kiitos polvirasva-vinkistä. Itse bloggaus-tauolla, ei ihan anonyyminä, H-H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos H-H. Niinhän sanotaan, että ilo pintaan vaikka sydän märkänisi, aina ei ihan jaksa mutta useimmiten pitää yrittää ne valon pilkahdukset löytää hankalammistakin asioista.
      Kiva jos polvesi tykkäävät vinkistä. Tule pian takaisin bloggaamaan.

      Poista
  17. ♥ voimia sinulle Anja! ♥ ♥ ♥ ja kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta Sinikka. Yritetään vaan ottaa tyynesti tämäkin elämänvaihe, usko tulevaan on tallella.

      Poista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Anja, toivotan kummallekin teille, sekä sinulle että miehellesi paljon voimia! <3

    Harmi, että myyrät söivät kukkasipulit, olisiko nyt jo liian myöhäistä laittaa uusia? Voisi onnistuakin, jos maa ei vielä ole kuurassa...

    Erityisen hyvää viikonloppua teille! <3

    ps. poistin tuon edellisen kommentin hirmuisten typojen takia :)

    VastaaPoista
  20. Olisko kuitenkin vesimyyriä? Niillä on tapana keräillä sipuleita talvivarastoksi. Ne liikkuvat maan alla, joten verkko ei oikein auta.

    VastaaPoista