DREI WUNDERSCHÖNE TAGE IN BERLIN

Aamuvarhaisen lennon unihiekat karisivat, kun lentokoneen pyörät koskettivat Tegelin kiitorataa. Olimme jälleen "kotona" Berliinissä. Sää oli mitä parhain ja lämmintä ja aurinkoista oli luvassa. Ostimme kolmen päivän kaupunkilipun ja selasimme bussissa karttaa selvittääksemme, missä meidän kannattaisi jäädä bussista päästäksemme hotelliimme. Toki tiesimme hotellin olevan keskikaupungin tuntumassa Kurfürstendammin varrella. Vaan ihan heti emme perille löytäneet, sillä hotelli oli vaihtanut nimeä siirtyessää uuteen hotelliketjuun. Onneksi saimme heti huoneet ja saatoimme ilman matkatavaroita lähteä valloittamaan kaupunkia. Aloitimme ihan hotellin lähellä sijaitsevasta kirkosta, jonka pommitetut rauniot on jätetty muistomerkiksi ja jonka viereen on rakennettu konserttisalinakin toimiva uusi kirkkosali. 

Raunioitunut kirkko on historiallinen muistomerkki, jossa voi nähdä kirkon vaiheista kertovaa aineistoa. Viereinen uusi konserttisali/kirkko on todella vaikuttava sisältä. Suosittelen Berliinissä kävijöille tätä yhtenä elämyksenä. Elämys on myös Brandenburg Torin lähellä sijaitseva murhattujen juutalaisten muistokivikko.

Brandenburgin portilta alkaa kuuluisa Unter der Linden, jonka varrella on paljon nähtävää ja myös mainio Einstein-kahvila. Siinä nautimme jälleen ihanat omenastruudelit vaniljakastikkeella latten kera.

Julkinen liikenne toimii ja niin nousimme bussiin ja taas raitiovaunuun päästäksemme katsomaan muurin muistelupaikkaa. Se teki melkoisen vaikutuksen ja varsinkin lapsilla oli paljon kyseltävää. Saatoimme kuvitella mielessämme, miten mahdotonta muurin ylittäminen oli, ja miten monta uhria se vaatikaan. Surullista.
Muurin läheisyydessä kasvoi perinteisiä, löydettyjä kasveja, unikkoja, ruiskaunokkeja, ohraa ja tietysti istutettuja ruusuja. Ja jäänteet kirkosta sekä uusi kirkkosali hiljentymistä varten.

Tämä vaikuttava muistomerkki kirkon edustalla  sai sanattomaksi.

Samoin tämä pala sarjakuvasta muurin esittelyseinästä. Voineepa kysyä, mitä järkeä!


Ensimmäinen päivä oli hieman raskas, olihan aamulla herätys ollut kolmelta kentälle lähdön vuoksi. Palasimme hotellille ja unta ei tarvinnut houkutella. Tosin jalkapallo hieman venytti vatupassiin asettumista.

Varsinaista futiskansaa ovat. Kadulla ohikiitävissä autoissa oli lippuja liehumassa, samoin parvekkeilla ja ikkunoista. Ja jokaisessa katukahvilassa oli iso kuvaruutu ottelun seuraamista varten. Ja niille, jotka eivät ihan tarkkaan halunneet televisioruudun ääressä olla, esim. Aleksandersplatzin reunustalla oli tilannetaulu!

Jännältä näytti myös tapa istuskella Spreen rantamilla puistikoissa aurinkotuoleissa tai muuten ottaa aurinkoa puistonurmikoilla. Rannalla kuin rannalla! Miksei myös meillä voitaisi istuskella näin auringossa?

Toisen matkapäivän mielenkiintoisin kohde oli Charlie´s Checkpoint ja sen yhteydessä oleva museo. Jopa lapset kiertelivät siellä pitkään ja selvittivät niitä tilanteita, joista kuvin, videoin ja erilaisin kulkuvälinein kerrottiin. Murheellista historiaa.  Aurinkoisia  ilmeitä puolestaan sai risteily Spreellä.

Museosaarella pysähdyttiin katsomaan sodassa säilynyttä Der Domia ja museorakennuksia.

Tuomiokirkon hieno fasaadi, jossa vasemmassa tekstissä lukee: Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. Museosaaren vanhoissa rakennuksissa näkyi selvästi sodanaikaisia ampumisjälkiä.

Televisiotornista näkee hyvin, miten laaja kaupunki on sekä sen entisen itäisen osan että läntisen erot.

Onneksi, zum Glück, tänään on vain yksi Saksa. Ja jalkapallovillitys näkyy kaikkialla. Jopa suklaat ja keksipakkauksetkin on tätä teemaa.
Kiertelimme Tiergartenin vehreässä puistossa, missä on pieni englantilainen puutarha. Samoin valtava liittokansleri Otto Bismarkin patsas. Siegseule oli restauroinnin alaisena, harmi.
Viimeisenä päivänä lasten toivomuksesta käytiin eläintarhassa. Se sijaitsee keskellä kaupunkia ja on kaupunkilaisten suuressa suosiossa. Eikä ihme, sillä siellä nähdään jääkarhuista pandakarhuun, kirahveista virtahepoihin. Päiväkodit ja koulut tuntuvat hyödyntävän eläintarhan keskeistä sijaintia suuresti.

Tässä sisäänkäynti, jota ei voi olla huomaamatta. Ruusuistutukset Olof Palmen pikkupuistossa aivan porttien vieressä  ja pääsisäänkäynnin varrella hehkuivat auringossa.
Ehkäpä mielenkiintoisin oli yöeläinten osasto, missä pilkkopimeässä nähtiin öiseen aikaan liikkuvia kuten esim. vyötiäinen ja mangustit ja erilaiset jyrsijät. Toki kävimme moikkaamassa apinatalon gorillaperhettä sekä kuuntelemassa urosleijonan karjahtelua.

En muista, mitä sille Knut-jääkarhunpoikaselle tapahtui, sehän oli tämän eläintarhan kuuluisa "lapsi", mutta tässä esimerkki sämpylän kuivattajasta: kukapa nyt valmiiksi uintivedessä kastuneita viitsisi syödä!

Kolmessa päivässä ehtii nähdä melkoisen paljon uutta. Aina on kiva lähteä seikkailemaan, mutta vähintään yhtä kiva on palata takaisin, taas lähteäkseenkö?  Niinpä. Tuliaissuklaiden (sitruuna, katajanmarja yms. suklaat) täyttämät reput pullollaan hyvästelimme "koti-Berliinin" ja vannoimme, että viimeistään ensi kesänä lennähdämme tänne taas, sillä nähtävää vielä jäi ja tiettyä mielenkiintoa on ihan omasta takaa.