AAMULLA VARHAIN KUN SÄÄ OLI PARHAIN...

Sunnuntaina sataa aina, vaan tänään aurinko paistaa täysillä. Yöllä lämpöä oli vain +2 mutta onneksi ei hallaa.
Aamulla kiertelin puutarhassa vähän nyppimässä rikkaruohoja ja näpsin muutamia kuviakin. Simo seurasi askel askeleelta, vaikka oli eilisistä juhlista illalla niin kuitti, että koisaili sohvan nurkassa täyttä unta jo ennen aikojaan.

Erityisen iloinen oli huomatessani arovuokossa yhden valkoisen kukan. Ihailin arovuokkoja itä-suomalaisessa patsaspuistossa ja siitä asti yritin löytää sitä ja saada kasvamaan. Nyt se on kökötellyt muutaman vuoden ja ensimmäinen kukka aukesi tänä kesänä. Toiveita on, että jatkossa kukkii enemmän, sillä taimia juurella on.

Monet muutkin perennat ovat täydessä kesävauhdissa. En muista kaikkien nimiäkään, mutta haitanneeko?
Tässä on joku "taivahantalikynttilä"  eikun joku morsiamen kruunu tai joku semmoinen. Sain sen joskus vaihdossa.

Koristeraparperiinkin on ilmestynyt muutama uusi lehti. (Tavallinen raparperi toisaalla on jo jättituuhea, vaikka siitä jo hillosinkin suuren osan). Mutta tästä ei taida syntyä syötävää!

Vergiss mein nicht, älä unohda minua, loistaa lemmikkipaljous kirsikkapuiden alla usean neliömetrin alalla.

Siniset ja valkoiset sikinsokin. Mutta aina on yllätyksiäkin. Olen luullut, että minulla on vain sinipunaista varjoliljaa ja siitä syystä "tilasin"  valkoista ystävältä, joka lupasi sitä syksyllä. Mutta tarkastellessani nuppuja yllätyin: hitsi, onko mutaatio hoitanut valkoista jo minun puutarhaani! Jännä seurata kukkien aukemista. Jos nämä vaaleat kukkivat valkoisina, jippii!

Ja nämä aukeavat varmasti perinteisen lilahtavina. Toivon, ettei kameran linssi eivätkä vanhat silmäni valehtele.

Tämä "huiskuhäntä" on ristikukkaisiin kuuluva, enpä nimeään muista vaikka lienen joskus sen kuullut. Leviää tarmolla pitkin puutarhaa, mutta levitköön. Jos saa vuosia kasvaa paikallaan, tuuheutuu liki palloksi.

Pieni tähtisilmäinen ja suippolehtinen kukka nousee joka kevät uudelleen ja vähäisyydestään huolimatta on yksi suosikeistani. Mikä lienee, nimitän sitä Kertuksi, sillä sain sen jo edesmenneeltä mummelilta vuosia sitten.

Samalta mummelilta sain myös "rosenkvittenin" taimen ja syksyllä siinä on keltaisia hedelmiä, joista voi tehdä myös hilloa! Tässä kvittenini nousee yhden harmittavasti leviävän keltakukkaisen valloittajan keskeltä.

Varsinainen valloittaja on myös rönsyleinikki. Sitä saa alvariinsa nyppiä ja kaivaa pois kukkapenkeistä, mutta aina se vaan heittää onkiaan eli rönsyjään muhevaan multaan.

Lämmin toukokuu joudutti paitsi metsämarjojen kehittymistä myös puutarhassa. Luumut ja kirsikat ovat raakileilla ja mustaherukat ja punaherukat myöskin, vaikka ollaan vasta viikko kesäkuuta menossa. Ja karhunvatukka on jo kasvattanut nuppunsa aukeamista vaille. Viime syksynä sato oli runsas, nyt varsia vähemmän.

Kaikessa kasvustossa huomaa lämpimien säiden vaikutuksen. Isohirvenjuuri on noussut muutamassa päivässä jo puolen metrin korkuiseksi, sekin on vanha lääkekasvi ja keltaisine kukkineen perhosten ja hyönteisten suosikki. Kasvaa parimetriseksi joten pitää tuulelta tukea myöhemmin kesällä.

Vanhat iirikset ovat myös innostuneet tänä kesänä kukkimaan saatuaan aimo ropauksen hevosenlantaa alkukesästä. Väri on todella syvän sykähdyttävä. Myös rönsyleimu yrittää parastaan houkutellakseen hyönteisiä ja mettiäisiä.

Ihana kesäaika. Pihalla kukkii valkoiset ja siniset syreenit, samoin pihlaja on täynnä terttujaan. Pionit on nupulla ja pienet kaunokaiset, bellikset leviävät viime syksyn siemenistään pieninä alkuina pitkin nurmikkoa. Joskus harkitsen, että teen suunnitelman ja siirtelen kasveja harkitusti ryhmiin. Vaan taidan olla sellainen "huithapeli", että jatkan tätä sinne-sun-tänne -systeemiä. Onhan kiva tallustella pitkin pihaa ja saada ahaa-elämyksiä huomatessaan, että kas, tässähän on tätäkin! Taitaa sopia mulle paremmin epäjärjestys.