SEPRAPÄIVILLÄ HAMINASSA

Tänään olimme perinteisillä Seprapäivillä Haminan Tervasaaressa. Aamulla kuudelta Simo hoitoon Roosalle ja nokka kohti itää. Pilvet roikkuivat alhaalla ja säätiedotus oli luvannu sadekuuroja. Matkalla muistelimme viime kesän Seprapäiviä  Viron Kundassa, sielläkin satoi kaatamalla ja sitten yht´äkkiä vaan paistoi kirkkaalta taivaalta tosi lämpimästi. Ehkäpä meilläkin päivä vielä pelastuisi sateelta, toivoimme.

Seprapäivien perinne syntyi ulkosaarelaisten (Suursaaren, Lavansaaren, Tytärsaaren, Seiskarin,  Tammion) viedessä Viroon veden viljaa eli kalaa ja saaden vastineeksi viljaa ja perunaa. Kun saaret sodan seurauksena jouduttiin luovuttamaan, ulkosaarelaiset ja virolaiset ovat jatkaneet tätä perinnettä tapaamalla vuosittain joko Suomessa tai Virossa.

Tänä vuonna oltiin siis Haminassa. Aamun alkajaisiksi kokoonnuttiin kulkueeksi Ahtaajapatsaalta suuntana Tervasaari.

Kauniit ja värikkäät kansallispuvut sekä naisilla että myös miehillä toivat oman säväyksensä ja liehuva lippurivistö elävöitti harmaata aamuhetkeä.
Kansallispukujen aatelia oli tämä sinisten hameiden sinfonia, takanaan Kundan rivitanssijoiden joukko.

Kostea aamu sai vetämään "vihmaviitat"  pukujen suojaksi sateelta ja tuulelta. Viimein rivistö oli valmis marssiin ja Tervasaaren Voimasonni jo odotteli markkinapaikan reunamilla.

Tämä sonni on tehty laudoista, toisin kuin Äkkijyrkän lehmät. Ja kokoeroakin on Miinan lehmiin melkoisesti.

Yhteinen ystävyysjuhla alkoi samanaikaisesti vihmovan sateen kanssa. Harmi, sillä sade haittasi paitsi esiintyjiä tietysti myös muuta juhlaväkeä ja  markkinakansaa. Ehdimme kierrellä muutamia kojuja katsellen hienoja käsitöitä, maistella tyrnihilloa ja -mehua sekä nuuhkia muurinpohjalettujen ja paistettujen muikkujen houkuttelevaa tuoksua. Sitten olikin prinssipuolison vuoro säestää tytärsaarelaisten puheenjohtajaa tämän kajauttaessa hienosti mm. Myrskyluodon Maijan ja Lokki-valssin . Sade taukosi juuri ennen heidän esitystään alkaen entistä rajumpana virolaisen tanssiryhmän esittäessä omaa tanssinumeroaan sateesta välittämättä.

Syötyämme maittavaa lohisoppaa Aallokko-terassilla kiertelimme vielä kojuja matkalla autolle.

 Tässä ilmeikkäitä savitöitä, joista hevoshahmo tarttui mukaani. Ja hauskoja kylpytiinuja säästölippaina oli tarjolla, kuten myöskin pilkettä silmään saaneita sänkykohtauksia:

Mukaani tarttui villalangasta virkattu värikäs sängynpeitto, savesta tehty hevonen ja vaniljakreemi- ja kalakastikejauhepussit. Todella kiinnostava oli puusta moottorisahalla tehty koiranpuolikas eli takapuoli, mietin sen tarkoitusta vaan eipä selvinnyt. Olisin ostanut sen mökin kuistille pyllistämään, mutta hinta oli mielestäni kovin korkea. Mutta oli erikoinen silti kun jäi mietityttämään. Onhan sanonta, että maailmassa on kaikista eniten haistettuja koirantakapuolia! Ja tämä oli tervattu kappale!

Kotimatkan jatkuttua pyhtääläiseen mäntymaisemaan alkoi sää seljetä ja kotona paistoi jo aurinko. Mutta tuuli, se riepotti pihakoivusta kaikki kuivat oksat alas nurmikolle. Ja tuuli jatkuu melkoisen kylmänä edelleen.

Seuraavat Seprapäivät on taas ensi kesänä. Toivottavasti silloin sää suosii myös suuren vaivan markkinoita varten nähneitä käsityöläisiä ja kauppiaita. Nyt sade oli sellainen "ostaja"  ettei se jättänyt myyntipöydille vaivanpalkkaa.


Simo on taas kotona ja yhdessä kiertelimme tuulisessa puutarhassa nuuhkimassa tuulen tuomia.

Koristeomenapuun kukinta alkaa jo hiipua. Myös syreenipensaat tiputtelevat kukkia tertuistaan tuulen mukaan.  Pieni punainen koristemansikka sinnittelee, vaikka ei marjansa millekään maistu.

Tarkistimme myös varjoliljan nuppuja ja todellakin osa niistä on edelleenkin valkoisia! Ja oli ihan pakko vielä näpsäistä kuva arovuokon ainokaisesta kukkasesta, josta olen suuresti iloinnut.

Ja lopuksi: juhannusruusun nuppujen avautuminen enteilee keskikesän juhlaa, mittumaaria. Kohtahan se jo on.