Piti harakka puhetta vierailleen:
- Tilapäinen on ihan pesä! Älä putoa varis, tein kiireisen.
Mutt annas, kun on kesä, niin vannon, kartano korskehin
hyvät herrat tässä löytään. Ei metsässä toista, sen näättekin.
Hoi muori! Pötyä pöytään!
Mutt ennen kuin harakka huomaskaan, jo putos syksyn lehti.
Ja kesken hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti.
Älä hymyile, tarina totta on. Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi, ja aikoi kartanon.
Sai valmiiksi - harakanpesän!
Tämä kansakouluaikainen runo pyöri mielessäni aamulenkillä, missä ropelihäntäinen harakka pyöri kallion puissa kuin helikopteri ikään.
Runo oli kai lukukirjasta, liekö Pohjanpään. Tai kenen? Mutta alitajunnasta se aina sopivasti syksyn myötä kumpuaa. Jos ei ihan sanatarkasti, niin ainakin vähän sinnepäin. Näyttää olevan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jos taitaa! Ehkä tässä runossa lie useampiakin säkeistöjä, tiedä häntä. En nyt muistanut enempää. Eli se siitä taitamisesta, hih.
Vaan tunnistanpa itseni tästä harakasta. Paljon olen aikonut minäkin, vähän on valmista tullut. Ja jos ennen kuusia kurkottelin, nyt olen kyllä kapsahtanut katajaan. Vaan haitanneeko.
Runo harakasta on tosiaankin Lauri Pohjanpään. Hyvin on tuttu täälläkin.
VastaaPoistaMutta, mutta, olen tullut ihan toisiin ajatuksiin blogiasi lukiessa kuin sinä.
Paljon on valmista tullut, mitä puuhiisi tulee. :)
Esimerkiksi ne kaikki säilöämiset!
Hei Anja-Regina!
VastaaPoistaTaitaa meidän ikäpolvemme muistaa tämän runon ulkoa vaikka unissaan.;))
Älä ole pessimisti, Anjuska, olet varmasti aikaansapa ihminen, ja osaat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Huumoriakin löytyy ihan kiitettävästi sinulta, jota ominaisuuttasi suuresti ihailen (varsinkin silloin kun se kohdistuu itseesi)<3
Mukavaa loppuviikkoa sinulle<3
Oikein hauska runo
VastaaPoistaMuistan tuon runon minäkin.
Samaa mieltä olen minäkin että kyllä sinä olet paljon kerennyt tämänkin kesän aikana tekemään.
Kaikkea hyvää sinulle!.♥
Tuttu runo mullekin, vaikken olisi enää muistanut sitä ulkoa. Harakka asuu tässäkin talossa.
VastaaPoistaHarakka kuitenkin selviytyy elämästä, vaikka runossa toisin väitetään ja se on tärkeintä : )
VastaaPoistaMahtava runo, pysäyttää ajattelemaan ja tunnistan itseni: vähän sitä ja tätä,mutta tuleko valmista...ja tarviiko tulla..ehkä vain pitäisikin nauttia elämästä..Mieleeni tuli koulussa lukemani runo lapsesta ja voikukan hahtuvapallosta..se on pitkä runo ja olen pääni puhki miettinyt ja etsinytkin, mikä runo se oikein oli.Se oli pitkä, se oli liikuttava..En muista kuin että lapsi puhalteli hahtuvapalloja ja elämäähän siinä käsiteltiin, välillä lapsi kait itki..Se oli kuitenkin kaunis runo.Voi,kun joku tietäis runon ja vinkkais mulle! Mutta,Anja,kiitos tosi paljon tästä harakka-runosta! Ihana!!
VastaaPoistaTuttu runo kansakoulun ajoilta minullekin. Voi, olisipa ne vanhat koulun lukukirjat säilyneet.
VastaaPoistaPikkuisen on harakan vikaa tälläkin suunnalla.
Alles Gute zum Namenstag, kleiner Simo♥
VastaaPoistaSama täällä Anja ystävä!
VastaaPoistaOikein propellipyrstöksi minäkin silloin itseni tunnen kun joku, mukamas mielekäs idis iskee. Voi sitä intoa ja hyörintää sen asian ympärillä. Monet tärkeämmät touhut sivuseikkoja silloin.
Meidän äitien aikaansaannokset sellaisia ettei aina pysyviä jälkiä jää, hilloamiset, siivoamiset sun muut, mutta annas olla, jos tekemättä jäisivät, heti puutos niistä.
Sinulta jää myös noita ihania kirjallisia tuotteita, ja paljon,paljon muuta.
Perinnerunoissa ja sananparsissa suuria totuuksia.
Mukava postaus taas kuten aina!
Jänniä nuo lapsuudessa opitut runot ja monta muutakin asiaa, kun ne joskus sopivan hetken tullessa muistuu mieleen ja sitten ne pyörii vaikka kuinka kauan. juuri yksi päivä tuo runo pulphti pimnnalle kun herra harakka istui paloportailla ja jotain siinä näputteli.
VastaaPoistaOikein runorikasta loppuviikkoa sinnepäin suomenmaata!
Rosina; joskus putkahtelee vanhoja loruja ja runoja, niinkuin nyt tämäkin. Oiva vertaus puuhastelusta mitään aikaansaamatta osuu kohdalleen juuri nyt!
VastaaPoistaAili-mummo; minusta tuntuu, että olen nyt siinä iässä, että lapsuuden asiat nousevat iholle. Minkähän enne se on? Viime päivät on menneet kyllä ihan harakoille, vain välttämättömimmän olen saanut tehdyksi.
sylvi; nämä lapsuuden aikaiset runot ovat ymmärrettäviä ja usein niissä on opetus kätkettynä.
villiviini; terkkuja toiselta harakalta!
Mayo; oikeastaan harakka on komea lintu; miten se yksi loru menikään: herrasharakka se harjaa näin kiiltävän tukkansa taaksepäin. Sitten niin kummasti naurahtaa: hihhihhii ja hahhahhaa. Saa ihan hyvälle tuulelle nämä lorut.
Riikka Sinikka; minulla oli lapsena pieni vihkonen "Kukkaislapsia" ja siitä muistan muutamia ihania kukkarunoja. Osan olen unohtanut. Täytyypä muistella, löytyisikö jostakin kaipaamasi runo.
Minttuli; harakka on aika yleinen, sitä lienee vähän joka huushollissa! Meillä on tallella monta vanhaa lukukirjaa, onneksi. Pitänee selata, vaikka mitä aarteita löytyisikään.
Allu; kiitos Simon puolesta onnentoivotuksista.
SinikkaHelena; ihanasti kuvasit kommentissasi intoa ja hyörintää. Kiitos kommentistasi ystäväni.
mummeli; kiva, että sinä myös muistit tuon runon, minulla se on pyörinyt ajatuksissa monta päivää.
Mukavaa viikonloppua sinulle ja Himmulle.