SIMON NIMIPÄIVÄNÄ

Mullapa on tänään nimppari! Ainakin Allu Saksanmaalta muisti ja onnitteli mamman edellisen postauksen kommenteissa. Danke schön und viele Grüsse! Aamulla kohtasin pari mustaa koirulia tiellä, vaan ei ne tajunneet, että on Simon nimipäivä. No, en minä nyt niin kummoisesti päivääni vietä, mitä nyt tavalliset lenkit, raksuja syön ja tietysti mamma paistoi minulle broilerin rintafileen. Että siinä sitä on juhlaa kerrakseen.
Harmittaa vaan niin vietävästi, kun mamma tökkää tämän kaulurin heti kun ulkoa tullaan. En saa nuolla etujalkojeni polvia, että paranisivat. Se luttaaminen on niin kivaa ja helpottaa kutinaa. Ei ne voiteet niin hyvälle maistu, mutta mitäs työntää bepantenejansa minun koipiini tuo mamma.

Tää on muuten mun lemppariasentoni katsella pihan menoa. Rasse on mun selkänojanani, niin muuten aina mamma ja pappakin. Pyörähdän niin liki kuin ikinä. Eikä haittaa, jos peppu vajoaa vähitellen, kunhan pää pysyy sohvan selkänojan tasalla niin, ettei yksikään pihan linnuista tai oravista jää huomiotta. Tiellä kulkijatkin huomaan ihan heti. Tosin haukun vaan sitä herra Hakkaraisen vaimoa, kun sillä on huppu päässä.

Kyllä minustakin on tyhmää tällainen kauluri estämässä luttaamista.
Lääkäri sanoi, että pitää ainakin kuukausi olla näin että unohtuu nuolemisen refleksit. Voi ei. Ja näkisittepä ne punaiset etujalkojen haalarit, jotka mamma laittaa mulle yöksi, kun kaulurin kanssa on niin hankala ujuttautua mamman peiton alle.

Mutta nyt taidan lähteä päivänokosille sulattelemaan sitä broikkulifilettä. On niin raukea olo. Että terkkuja vaan nimpparisankari Simo Sallinpoika Hurtalta.