HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Hiljainen viikko on puolessa välissä. Huomenna on kiirastorstai, pääsiäisliikenteen vilkkain päivä. Sinnepä vaan  ajattelimme tunkea väliin jo heti aamuseitsemältä. Saa nähdä, joko niin ajoissa jaksaa ja ehtii.

Olen  pakannut lämmintä vaatetta, pakkasta on luvassa sisempään, ainakin öiseen aikaan. Vaan haitanneeko, tarkenivathan isät ennen talvisodassakin. Ensin lämmitetään saunamökkiä, laitetaan patterit päälle ja kairataan rannan edustalle monta pyöreätä "onkireikää" ympyrään ja sahataan niiden välit. Näin saadaan helposti saunavettä. Ja kun onkireikien ympyrä on riittävän isoksi kairattu, upotetaan tikapuut avantoon ja siinähän se. Uimatossut ja -hanskat on pakattu mukaan. Hups! Pulahdamme viimeistään perjantaina. Ison mökin hirret on taatusti aluksi  niin kylmät, että kestää, ennenkuin mökki saadaan lämpimäksi. Siinäpä sitä voi lämpimikseen lapioda lunta pihateiltä. Tai juosta jäällä koiran kanssa saareen ja takaisin. Jää kyllä vielä kantaa isommankin emännän.  Pikkuinen Elvis jää tänne kotimieheksi hoitajansa kanssa. Pitäähän jonkun huolehtia kodista, eikös? 
Vielä ei reissupaineet tunnu, Simokin ottaa "välinokosia" ennen yöuniaan.

Tosin aina minun kirjoitellessani koiraherra oitis hiipii tänne alakertaan ja petaa itselleen vierasvuoteen. Ja "niin makaa kuin petaa" sanotaan. Pehmoiselta ainakin tuntuu petipaikka!

Eipä ole huolta pienellä koirapojalla. Lämmintä riittää, raksuja kupissa ja vettä toisessa. Silityksiä ja sipatuksia tarpeen mukaan ja ylikin. Silti toisella silmällä pitää tarkistaa, minne se mamma kulloinkin on menossa. Ja kun tietsikan sammutuksen klink-ääni helähtää, on Simo tikkanuolena hereillä syvimmästäkin horroksesta ja valmis kiitämään yläkertaan. Yöllä sensijaan saan kääntyillä ja potkia (vahingossa) sitä peittoni alla, missä se on kuin "lastu lainehilla", myötäilee ja mukautuu eikä anna minkään häiritä yöuntaan. Minä olen myös jo niin tottunut siihen, että polvitaipeessani koisii pieni terrieri, kuin pieni kuumavesipullo englantilaisen peiton alla. Symbioosi mikä symbioosi!


Pääsiäisyönä jänikset nauravat hangella. Siitäkö ristihuulet? No, on niitä naurajia ollut jo monena yönä meidän puutarhan ympärillä, jälkeä on tallattu aitaverkon viereen moneen kertaan. Ja vielä aamullakin on isokokoinen jänönen istunut lintulaudan alla herkuttelemassa auringonkukan siemenillä ja kuorilla. Eikä haittaa. Pääsiäiskortitkin ovat täynnä pupuja. Ja tipuja.
Iloista Pääsiäistä!


Tervetuloa lukijaksi, Matleena. Unohdin sanoa sen kun vastasin kommenttiisi! Lämpimästi tervetullut!