TÄSSÄ HÄN ON!

Tässä on mun uusi ja pieni ystäväni! Hänen nimensä on Sandra. Ihana pörröinen pystykorvatyttö. Mamman serkulla on aina ollut pystykorvakoira ja niinpä Sandra oli tullut 8-viikkoisena Sotkamosta. Vasta viikon oli totutellut uuteen kotiinsa. Eikö ole söpö!

Koirahäkin verkko oli hänelle aivan liian iso. Välillä hän olisi halunnut tulla sieltä pois - tietysti! 

Päivällä Sandra sai olla ison koiran häkissä mutta yöksi laitettiin kisuleiden koppiin. Sandra ei osaa vielä olla kakkaamatta sisälle, joten on siinä paljon oppimista. Minä olen jo iso poika enkä vahingossakaan pissaa tai kakkaa sisälle.

Sinne ystäväni jäi koppinsa katolle haikailemaan, kun minä poika juoksentelin jäälle ja kävin tarkistamassa viime kesän lokinpesät Roosan mökin rannassa.

Tällä isolla kivellä isälokki kesällä päivystää kun äitilokki hautoo. Vaan nytpä minä olen kukkulan kuninkaana!

No saareen piti vielä mennä viipottaa, siellä pikkusaaressa on kesällä oikein lokkien ja tiirojen valtakunta. Ei sinne silloin voi nousta lainkaan. Mutta nyt talvella kun jää kantaa on kiva käydä nuuskuttelemassa pesäpaikkoja.

Ison saaren kallioilla piti kyllä kulkea varovasti, kuiluja ja railoja kun on kivilohkareitten välissä. Pikkusaaressa sitten voi vapaammin nuuskia. Kesällä saareen pääsee vain joko uimalla tai veneellä. En ehkä jaksaisi - enkä haluaisi - uida saareen asti.

Palatessa mökkirantaan piti välillä pysähtyä kuuntelemaan, onko Karo tulossa jäälle leikkimään. Sandra nyt on niin pieni, ettei siitä ole näin isoon väljään yksikseen.

Ei näy kaveriani pihalla, vaikka kuinka odottelen...tää on muuten mamman lapsuudenkoti vaikka rakennuksista vain navetta on entisellään ja muut rakennettu uusiksi.

Tässä jo näkyy mökin ranta. Iso koivu keskellä kuvaa on meidän rantakoivu laiturin ja rantaterassin kohdalla. Tosin nyt laituri on nostettu pystyyn talvehtimaan terassia vasten. Ja minun ja mamman  "latu" näkyy lumessa.

Saarilenkin jälkeen syötiin hellanuunissa haudutettua possua ja minä päätin ottaa aurinkoa mökin ovimatolla.


Muuten tapasin yhden beagle-tyttösen myös jäällä. Sen kanssa me pistettiin päivätanssit pystyyn aurinkoisessa säässä. Mamman piti tulla ottamaan meistä kuva, mutta se vaan tiskasi astioitaan eikä kuullut, kun pappa sille vihelsi. Mutta eihän mamma ymmärrä koirien kieltä!