torstai 12. huhtikuuta 2012

TÄSSÄ HÄN ON!

Tässä on mun uusi ja pieni ystäväni! Hänen nimensä on Sandra. Ihana pörröinen pystykorvatyttö. Mamman serkulla on aina ollut pystykorvakoira ja niinpä Sandra oli tullut 8-viikkoisena Sotkamosta. Vasta viikon oli totutellut uuteen kotiinsa. Eikö ole söpö!
Koirahäkin verkko oli hänelle aivan liian iso. Välillä hän olisi halunnut tulla sieltä pois - tietysti! 
Päivällä Sandra sai olla ison koiran häkissä mutta yöksi laitettiin kisuleiden koppiin. Sandra ei osaa vielä olla kakkaamatta sisälle, joten on siinä paljon oppimista. Minä olen jo iso poika enkä vahingossakaan pissaa tai kakkaa sisälle.
Sinne ystäväni jäi koppinsa katolle haikailemaan, kun minä poika juoksentelin jäälle ja kävin tarkistamassa viime kesän lokinpesät Roosan mökin rannassa.
Tällä isolla kivellä isälokki kesällä päivystää kun äitilokki hautoo. Vaan nytpä minä olen kukkulan kuninkaana!
No saareen piti vielä mennä viipottaa, siellä pikkusaaressa on kesällä oikein lokkien ja tiirojen valtakunta. Ei sinne silloin voi nousta lainkaan. Mutta nyt talvella kun jää kantaa on kiva käydä nuuskuttelemassa pesäpaikkoja.


Ison saaren kallioilla piti kyllä kulkea varovasti, kuiluja ja railoja kun on kivilohkareitten välissä. Pikkusaaressa sitten voi vapaammin nuuskia. Kesällä saareen pääsee vain joko uimalla tai veneellä. En ehkä jaksaisi - enkä haluaisi - uida saareen asti.
Palatessa mökkirantaan piti välillä pysähtyä kuuntelemaan, onko Karo tulossa jäälle leikkimään. Sandra nyt on niin pieni, ettei siitä ole näin isoon väljään yksikseen.
Ei näy kaveriani pihalla, vaikka kuinka odottelen...tää on muuten mamman lapsuudenkoti vaikka rakennuksista vain navetta on entisellään ja muut rakennettu uusiksi.
Tässä jo näkyy mökin ranta. Iso koivu keskellä kuvaa on meidän rantakoivu laiturin ja rantaterassin kohdalla. Tosin nyt laituri on nostettu pystyyn talvehtimaan terassia vasten. Ja minun ja mamman  "latu" näkyy lumessa.
Saarilenkin jälkeen syötiin hellanuunissa haudutettua possua ja minä päätin ottaa aurinkoa mökin ovimatolla.


Muuten tapasin yhden beagle-tyttösen myös jäällä. Sen kanssa me pistettiin päivätanssit pystyyn aurinkoisessa säässä. Mamman piti tulla ottamaan meistä kuva, mutta se vaan tiskasi astioitaan eikä kuullut, kun pappa sille vihelsi. Mutta eihän mamma ymmärrä koirien kieltä!



24 kommenttia:

  1. Onpa Simo nyt saanut siellä maalla söpön leikkikaverin.
    Mukavasti teillä on mamman kanssa ollut lääniä lenkkeillä, kun jääkin on vielä ollut kantavaa.
    Kivoja kuvia. Raps, raps...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo nautti ihan täysin pienin koirulisydämin kavereistaan. Ja jäällä sai olla ihan vapaana eikä karkaillut, paitsi yhden kerran Karon luokse kävi kutsu.

      Poista
  2. Voi hyvänen aika miten söpö kaveri Simolla onkaan!
    Hienoja kuvia, Simo on oikea kukkulan kuningas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä Simo nousee aina isoille kiville. Mutta tämä kivi on oikea kökkö pojan mökin rantaviivalla.

      Poista
  3. Onpa Sandra söpö! Toivottavasti hänkin saa nukkua oman mamman kainalossa, kuten Simo-poika.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandrasta kasvatetaan metsästys- ja vahtikoiraa eikä se reppana pääse kainaloon yöksi, päivällä syliin kuitenkin.
      Samoin sinulle kivaa keväistä viikonloppua.

      Poista
  4. Voi kun mukavaa jatkoa lomatakertomukselle! Tosi mukavan näköinen pikkukaveri ja hienot maisemat siellä näyttää olleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni koiranpentu on aina ihan syötävän suloinen. Ja maisema on minun sielunmaisemaani...

      Poista
  5. Mukava hyväntuulinen tarina kuvineen kaikkineen. Pystykorvat oivia talonvahteja ...Meilläkin oli samanmoinen mummolassa nimeltään Nappe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandran edeltäjät ovat kaikki olleen pystykorvia serkullani. Sanoi, ettei puhdasrotuisia tahdo olla tarjolla nykyisin, mistä johtunee. Mutta Sandra on kyllä söpöläinen ainakin näin pikkuruisena.

      Poista
  6. Kyllä on söpö Sandra,ja niin mukava loma kertomus:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me kaikki nautittiin lomasta mökillä ja järven jäällä kävelemisestä.

      Poista
  7. Kyllä siellä karvalapsilla olikin mukavaa.Vauvelit aina söpösiä, Simokin lutunen vaikkei enää vauveli.
    Kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka Sandra on söpö, en Simoa vaihtaisi, omaa lutukoiraani mihinkään. Niin kiltti poika se on ja sopeutuvainen.
      Kuin myös, kevättä, ystäväni!

      Poista
  8. Voi ettei se mamma tullut ottamaan kuvia kun sinä ja Sandra tanssitte;))

    Toisen kerran sitten...
    Terveisiä Mammalle.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vihellyksen kuulin, vaan en ymmärtänyt, että se oli minulle, hih! Tiskata piti astiat kun kerran oli vettä lämpimänä!
      Mukavaa viikonloppua, Aili.

      Poista
  9. Ihanaa kevättä jo noissa kuvissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumesta huolimatta kevään voi jo aurinkoisista päivistä aistia. Ja syntyvistä pälvistä!

      Poista
  10. Voi miten kaipaan omaa koiraamme, joka lähti koirien taivaaseen toissa syksynä 14-vuotiaana!
    Kyllä pitää olla suloinen tuo pystykorvan pentupallero!
    Ihania ulkoilukuvia ja kauniita koiria ja maisemia!

    VastaaPoista
  11. jaana, kiva kun kommentoit! Koira on aina perheenjäsen, joka jättää kaipauksen.
    Sandra on todella pallero, muistuttaa karvamatoa! Toki kaikki pennut ovat suloisia eikä aina muista, että niistä kasvaa myös rotevia koiruleita!

    VastaaPoista
  12. Onpas Simolla söötti ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni pystykorvan pörröinen pentu on söpönen. Vaan annahan kun se siitä kasvaa...

      Poista
  13. Voi että, pieni Sandra onkin tosi söötti :))

    Mukavaa viikonjatkoa toivottelen sinulle ja läheisillesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandra on kuin pieni karvamato! Samoin sinulle keväistä viikonloppua!

      Poista