KEVÄTTÄ, SE ON KEVÄTTÄ

Oli ilo herätä aamulla lintujen konserttiin. Ehdimme jo surra, että pihassamme - ainakin lintulaudalla - ruokailijoiden määrä oli edellistalvea vähäisempi mitattuna auringonkukansiementen menekillä. Mutta ah, mikä laulu ja liverrys aamukuudelta! Kevät on täällä.
Takapihalle oli pääsiäisen aikana ilmestynyt isoja pälviä ja tämänpäiväinen vesisade niitä vielä suurensi.

Vielä reilu viikko sitten meillä täällä kotonakin  näytti kovinkin talviselta. Nyt aamulla uskalsin jo laittaa  talvisaappaat kesävarastoon, tuuletin talvitakitkin  pussitettaviksi. Uskon vakaasti, ettei niitä enää tänä keväänä tarvita.


Sen verran palaan vielä mökkireissuun, että pääsiäisen aika oli aurinkoista, tyyntä, lumipyryä ja vilakkaa tuulenpyörrettä. Onneksi kuitenkin enimmäkseen aurinkoista. Mökin pihalla oli vahva ja kantava hanki, pylläytettiin pari koivua kukkamaan keskeltä nurin ja polttopuusavotta on keväällä siellä odottamassa.

Pyysin, että sahataan koivusta pitkä kanto, jonka päälle on hyvä laittaa riippuva kukka sitten kesällä. Kantoa jäi, pitää vielä tasaiseksi sahata pinta. Etualalla sinnittelee suviruusu lumen alta odottamaan kesää.
Kyllä mökillä satoi reippaasti lunta pariinkin otteeseen jopa niin, ettei saareen asti näkynyt. Ja pääsiäisaamuna rannan lepänoksat  olivat erityisen pörröisiä.

Simon pienistä tassuista jäi jäljet mökin ulkoportaisiin:

Mutta joutsenet, ne olivat palanneet jo kosken suun sulapaikkaan ja saaressa viime kesänä pesinyt pari merkitsi reviiriään samaan paikkaan.

Kovin lähelle en päässyt tätä uljasta pariskuntaa, vaikka hetkeä aikaisemmin lepäsivät rinnatusten jäällä.

Pihassa oravat olivat kuorineet käpyjä keittiön rappusilla ja harakka kantoi risuja aitan takana olevaan puuhun pesätarpeikseen. 
Kauniit aurinkoiset, kuulakkaat kevätpäivät menivät nopeasti mökillä. Harmi vaan, että kun on saanut mökin ja saunamökin lämpimiksi, on aika palata takaisin kotiin.

Tästä mökkirannan kuvasta tulee mieleen laulu: "Ei taivas missään sinisemmin loista, ei missään hanki hohda kirkkaammin..."
Vaan sielläpä ranta odottaa.


Puolikuuta peipposesta! Ensimmäisen peipon näin pihakuusessamme eilen. Ja tiaisilla on jo täysi tohina pesäpuuhissa. Nehän ehtivät pari poikuetta hautoa valmiiksi kesän aikana.


Nyt pitää lopettaa lätinät, prinssipuoliso soittaa juuri Hymniä rakkaudelle: "sinitaivas vaikka katoaa, vaikka jäähän peittynyt on maa....ruusut rakkauden vain kukkaan saa!"  Minä opin sen myös aamulla soittamaan ihan oikein diskanttipuolelta, mutta bassossa vähän vielä tökki (korvakuulolta yritin soitella kun tää on niiiiin kaunis laulu). Vaan harjoitus voi tehdä mestarin. Höh, saa nauraa.
Mutta Piaf on mun lempparini ja varsinkin tämä hymni. Haitanneeko.
Simo on lempipuuhassaan eli loikoo tuossa vieressä. Terveisiä vaan.
Pärjäillään. Kuunnellaan lintusten konserttia. Ja uskotaan aurinkoiseen kevääseen, hankien alenemiseen ja pian puhkeavaan kukkaloistoon. Leskenlehdet kukkivat jo puron varressa.