Kun juuri ja juuri olin hengissä selvinnyt Türin reissusta kotiin, oli jo heti aamulla uusi haaste. Prinssipuoliso oli lastannut peräkärryyn jo omat kirpparimyyntikamansa. Minä unenpöpperössä nostelin vähän omia heppoja ja kippoja mukaan. Ja ei kun latomaan tavaroita esiin kirpputoripaikalle. Ja ostajiakin kävi kuten kuvasta näkyy.
Meillä oli kirjoja ja nuotteja sekä pikkuruinen haitarikin tarjolla. Ja Simo hääri innokkaana mukana, ei toki ollut koiruli kaupan!
Kirpparilla oltiin yhdeksästä neljääntoista. Sitten olikin jo kiire kotiin, suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Ystävämme Seppo vietti 50-vuotispäiväänsä ja oli pyytänyt meitä laulamaan ja soittamaan siellä.
Minua vähän jännitti, sillä en ole niin varma esiintyjä, mutta prinssipuolison kanssa laulettiin kaksiäänisesti pienestä satamasta hänen säestäessään ja sitten onnittelulauluna A-M Kaskisen Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää. Enkelten siipien havinaa ja onnea, iloa syvää. No, jännitys laukesi ja laulu kulki. Onneksi. Nämä ystävämme Seppo ja vaimonsa Tuula ovat Pelastusarmeijan luutnantteja molemmat ja ovat saaneet määräyksen elokuun alusta Jyväskylään. Ei voi muuta kuin onnitella jyväskyläläisiä, saavat upean pariskunnan tekemään työtä heikompien hyväksi. Menetys meille silti. Mutta onneksi näemme heidät mökillä mustikka-aikaan, siitä on jo sovittu.
Niin, siitä punaisesta kielosta. Tuolla kirpparilla tuli puheeksi erään miehen kanssa se punainen kielo. Ja yllätys, yllätys. Hänellä se on, oli ostanut pari vuottta sitten Türistä. Lupasi katsoa, onko siinä jo jaettavaa juurta. Siis sittenkin voin saada sen omakseni! Aina kannattaa avata suunsa, huomasin. Toivossa on hyvä elää...
Sunnuntai-iltana melkein kaaduin sänkyyn. Iho oli punainen kuin keitetyllä kravulla. Aurinkoinen kirpparipäivä sai ihon kihelmöimään. Mutta kukapa arvasi, että niin kesänlämpimästi paistaisi. No, maanantainakin oli varjossa +27 astetta. Tänään liki samoin.
Picasa sanoin jälleen kuvatilan loppuneen, joten ans katsoa jos tilaa pitää lisää hankkia. Ensin vähän tyhjentelen entistä kuvavalikoimaani. Ehkä se taas siitä. Mutta mukavaa viikkoa ja heilat helluntaiksi!
Kirpparilla oltiin yhdeksästä neljääntoista. Sitten olikin jo kiire kotiin, suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Ystävämme Seppo vietti 50-vuotispäiväänsä ja oli pyytänyt meitä laulamaan ja soittamaan siellä.
Minua vähän jännitti, sillä en ole niin varma esiintyjä, mutta prinssipuolison kanssa laulettiin kaksiäänisesti pienestä satamasta hänen säestäessään ja sitten onnittelulauluna A-M Kaskisen Tahtoisin toivoa sinulle jotakin oikein hyvää. Enkelten siipien havinaa ja onnea, iloa syvää. No, jännitys laukesi ja laulu kulki. Onneksi. Nämä ystävämme Seppo ja vaimonsa Tuula ovat Pelastusarmeijan luutnantteja molemmat ja ovat saaneet määräyksen elokuun alusta Jyväskylään. Ei voi muuta kuin onnitella jyväskyläläisiä, saavat upean pariskunnan tekemään työtä heikompien hyväksi. Menetys meille silti. Mutta onneksi näemme heidät mökillä mustikka-aikaan, siitä on jo sovittu.
Niin, siitä punaisesta kielosta. Tuolla kirpparilla tuli puheeksi erään miehen kanssa se punainen kielo. Ja yllätys, yllätys. Hänellä se on, oli ostanut pari vuottta sitten Türistä. Lupasi katsoa, onko siinä jo jaettavaa juurta. Siis sittenkin voin saada sen omakseni! Aina kannattaa avata suunsa, huomasin. Toivossa on hyvä elää...
Sunnuntai-iltana melkein kaaduin sänkyyn. Iho oli punainen kuin keitetyllä kravulla. Aurinkoinen kirpparipäivä sai ihon kihelmöimään. Mutta kukapa arvasi, että niin kesänlämpimästi paistaisi. No, maanantainakin oli varjossa +27 astetta. Tänään liki samoin.
Picasa sanoin jälleen kuvatilan loppuneen, joten ans katsoa jos tilaa pitää lisää hankkia. Ensin vähän tyhjentelen entistä kuvavalikoimaani. Ehkä se taas siitä. Mutta mukavaa viikkoa ja heilat helluntaiksi!
Odotan että nyt kesällä tulis noita mun nuorisoajengia peräkärryineen joitain kamoja hakee, sais vähän tilaa...;/
VastaaPoistaTunnenkin täällä Jklän Pelastusarmejan porukoita. Puutetta olisi tämmösestä kuin minä! Järjestävät silloin tällöin parempia ruokailuja, maksua vastaan! Mutta kun heillä ei ole sitä joka osaisi sen homman, ruuan ostot,tekemisen ja muutenkin sen järjestelyn jotta kannataisi rahallisesti! Mutta kun olen niin paljon täältä pois nykyisin ja tämmönenkin homma vaatis reservissä oloa. Vetosin noihin polviinikin, ei auttanu, apulaisia olisi pilvin pimein kunhan ohjaisin!
Toivotan tervetulleksi Jklään Sepon ja Tuulan! Ulkolaisia vapaaehtoisia on nykyään sinne tullut paljon lisää, joten toi mun monen kielen ymmäryskin olisi sitten käytössä.
Muutekin on oikeita töitä tarjottu ja mielnkiitoisia, vaan kun en pysty enään tekemään. Eläkeen puolesta kylläkin, mutta palkkatyöt olen lopettanut tykkänään...;)
Kiitos ja pärjäillään...;D
Tosi kiva Maikku jos Seppo ja Tuula saisivat sinusta ystävän ja voisit olla avuksi. Meillä ei ole täällä varsinaisesi ruokailuja ollut, jumalanpalveluksia ja ruokapakettien jakoa ja muuta avustustyötä. Ja Seppo ja Tuula ovat todella positiivisia ihmisiä.
PoistaVoi vitsit, minä en enää jaksaisi työhön lähteä, niin on eläköityminen tehnyt löteröksi. Ja toisaalta, ehkäpä nuoremmille työpaikat ovat enemmän tarpeeseenkin.
Mulla on ollut nyt vähän polvikremppaa tuossa vasemmassa. Kävellä voin onneksi, mutta portaissa kulkeminen on vähän hakusessa.
Aurinkoista viikkoa sinne harjukaupungin rinteille.
Ai mahoton, mikä tuuri sulla. Minäkin etsin sitä vaaleanpunaista kieloa :D Turhaa;(
VastaaPoistaEnsin luulin, että olin unta nähnyt punakielosta, mutta kyllä niitä joillakin jo on! Ehkäpä minuakin onnistaa.
PoistaOn sinulla ollut kova päivä.
VastaaPoistaVarmasti lauloitte nätisti.
Meilläkin on tuo vaaleanpunainen kielo, mutta ei varmaan tämävuonna kuki,
aurinkoisia päiviä sinne teille!
Huisketta olikin. Vau, toivottavasti kielosi kukkii, on varmasti kaunis!
PoistaSaitko paljon tavaraa myydyksi? Onneksi teille sattui kaunis päivä. Kirppikselle pitäisi minunkin myyntihommiin lähteä, rompetta kyllä löytyisi.
VastaaPoistaHarmi, että porvoolaiset nyt menettävät Tuulan ja Sepon. Heitä varmaankin tarvitaan byt Jyväskylässä.
Punaista kieloa en ole koskaan nähnyt, mutta ne antamasi jalokielontaimet voivat hyvin.
Eilen otin lastan pois jalasta ja nyt on kohta lähtö Hakaniemeen.
Ihan kivasti kävi kauppa, mutta jäi vielä pihakirppiksellekin rompetta. Nyt kesäkuun puolivälissä on meillä pihakirppis muutaman päivän joten tulehan tänne kimpsuinesi, laitetaan pöytä tyrkylle.
PoistaSeppo ja Tuula ovat tosi kivoja ja positiivisia, mutta komennus on tullut vaihtaa paikkakuntaa. Ja jyväskyläläiset saavat heistä ahkerat armeijalaiset.
Jeps, kävele nyt varovasti. Itsekö lastan purit jalasta? Hyvää kaupunkimatkaa ja terkkuja.
Kiinnostavaa kaupankäyntiä! Kuinka onkaan teitä lämpö hellinyt, ei meitä. Vaikka väliin paisteleekin, tuuli silti kylmää. Terassilla iltapäivisin tarkenisi, vaan vielä niin paljon puuhasteluja ettei jouda istuksimaan.
VastaaPoistaKaunista kesää jatkossakin!
Kirpparipäivä on aina mukava ja varsinkin aurinkoisena päivänä.
PoistaHarmi etten saanut luukkua Facessa auki kun näin että yritit kirjoittaa. Minulla kone tökki ja takertui tilttiin eikä suostunut ottamaan tekstiä vastaan. Mutta olin langalla kyllä, kiitos terkuista.
Kuin myös sinne aurinkoisia päiviä, meitä hellii nyt helle.
Ainakin puuhaa riittää noissa kirpparihomissa;DD
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa, Anja.<333
Jo vain! Mutta täytyy päästä vähitelleen turhasta eroon. Ja toisen romu voi olla toisen aarre, sanotaan.
VastaaPoistaMutta onneksi nyt on vähän muutakin tiedossa...
Myös sinulle kesäpäiviä.