KEVÄTKATSELMUS

Viime yö meni pyöriskellessä, kun lukaisin eilen myöhään sähköpostini. Hampurilaiset serkkupoikani ovat tulossa elokuussa Unkarin reissunsa jälkeen Suomeen ja minäpä sitten jo mietin heille ohjelmaa elokuun pariksi viikoksi. Siinä sitten käänsin kylkeä ja puhetta saksankieliseksi. Aamulla heräsin puhelimen pirinään enkä oikein tiennyt, missä olenkaan. No hukassa tietysti. Kuppi kahvia piristi kummasti ja pääsin käyntiin.
Pihalla paistoi jo aurinko täysillä. Pikkulammikon sammakkovauvat lilluivat vielä vihreäksi muuttuneessa kutulimassaan, kaikk yhes koos.

Simo vahtasi sisiliskoja ja  äiti- vai isäkö lienee -sammakkoa, joka molskahti lammen rantaveteen.  Mutta rentukka, ah tämä voinkeltainen kevään kukka, se oli avannut kasvonsa kohti aurinkoa ja hehkuin kuin vain keltainen rentukankukka voi.

Kukkapenkistä nosti päätään myös helmihyasintit sekä iso vaaleanpunainen. Olen aina joulukukkien hyasinttimukulat upottanut keväällä multaan ja hyvin ne talvehtivat.

Hevoskastanjassa ja Tuurenpihlajassa on pitkät lehtisilmut. Ja vuokot, niiden iloisia silmiä ei väsy katselemaan.

Keltavuokko avaa silmänsä aina vähän muita myöhemmin.


Onnenpensas on röyhähtänyt täyteen keltaisuteensa.

Scillat ja posliinihyasintit kukkivat omenapuiden juurilla ja myyrien torjumiseksi istutetut sadat pikkunarsissit ja isommatkin ovat kukassa. Myös esikot, sekä keltainen että syvän tummanpunainen kukkivat. Pieniä sinisiä tuoksuorvokkeja lymyää puutarhassa pensaiden juurilla. Ja eilen istutetussa omenapuu Hetassa on yksi ainokainen nuppu!


Kallion kosteissa ja aurinkoisissa poukamissa on mustikat avaamassa kukkiaan. Toivottavasti lämpöä riittää turvaamaan tulevan sadon. Metsämaitikan sirkkalehdet on jo näkyvissä ja vanamon hentoja kukkavarsia pilkistää tarkasti katsoessa.


Laskevan auringon valo siivilöityi jo reilusti hiirenkorvilla olevien koivujen läpi, oli kuin oviverho synkempään metsään. Silti kumisaappaat on metsälenkillä ehdottomat. Punaiset nokialaiseni alkoivat hapertua saumoista ja jätin ne mökille vappuna. Pitipä hankkia uudet ja tykästyin Ristomatti Ratian vaaleansinisiin. Niillä on kiva lampsia vesilammikoissakin. Mutta kesä, se on ihan ovella.
Pääskysiäkin on jo kuulema nähty. Meillä tosin närhipariskunta kantaa risuja autokatoksen läpi autotallin vintille. Ja siellähän on jo oravaperhe! Ans kattoo, säilyykö sopu!


No, ei ihan pelkkää pihan katselua tämä päivä. Paistoin perheelle pellillisen jauhelihapihvejä,   ja samantien omena- ja mustikkapiirakan. Voi että omenapiirakasta tuli syksyinen omenien säilöntätuoksu! Mutta eihän nyt ole vielä edes kesä ehtinyt perille.
Tällaista lätinää tää nyt on tänäinen postaus. Ehkä joskus sitten enemmän asiaa...kin.