ILOISTA VAPPUA!

Eläkeläiselläkin pitkä viikonloppu, hih. Perjantaina iltapäivällä työnnyttiin ruuhkaliikenteen sekaan kun ensin oli laulatettu Ikis-tuvan porukkaa keväisin lauluin. Illalla perillä kahdeksalta, sauna lämpiämään ja viikonlopun vietto mökillä voi alkaa. Kunhan ensin kannettiin kassit ja kylmälaukut tien suulta. Naapurin iso Volvo oli juuttunut akseliaan myöten juuri meidän portille. Kelirikko oli iskenyt mökkitielle, jota  koko talven ja kevään on ajettu päivittäin eikä tie ole päässyt kuivumaan. Ja ehkäpä luntakin on ollut enemmän kuin edellisinä talvina. 

Jäätä näkyvissä! Lämmin perjantain ilta antoi toiveita, että viikonlopun aikana saisimme nähdä jäiden lähtevän ja voisimme kuulla jäiden soivan rantavedessä. Lauantaikin oli aurinkoinen ja lämmin, teerien soidinpuputus kuului järven takaa heti aamulla, kun reippaina pulahdimme kylmään, huikaisevan kirkkaaseen veteen.

Päivän aikana siivoilimme pihaa, monen monta kottikärryllistä lehtiroskaa ja neulasia köijättiin kompostiin ja puiden alle metsään. Poikien tienparannuspartio lapioi ja sepelöi tietä ajokuntoon.


Kukkamaassa krookukset olivat kasvot aurinkoon päin, tosin lämpö nosti myös rikkaruohot venymään mullan päälle.

Perennat olivat selvinneet talvesta hyvin, kasvu oli alkamassa.

Rannan sulavesiosuus laajeni lauantaina auringon lämmittäessä. Sunnuntaita vasten yöllä oli pakkasta, koko ranta oli lähes sentin paksuisessa jäässä aamulla, oli pakko rikkoa jääpeite ja uida kuin kirsikka grogilasissa jääpalojen seassa. Nopeasti kyllä kirsikanpunaiseksi kylmästä vedestä noustua muuttuukin. Nuoret, jotka olivat lauantaina tulleet omalle mökilleen, lähtivät jo paluumatkalle ja me jatkettiin kolmestaan mökkilomaa. Simo viihtyi erinomaisesti, siitä pitivät osaltaan huolen myös saunamökin vintille muuttaneet oravat. Ovat nakertaneet pyöreän reiän katonaluslautaan ja näin on lämmin vuorivillapesä poikasille. Häätö tulee takuuvarmasti kesällä!

Simosta oli ihmeellistä, kun ei enää ollutkaan rannassa jäätä, mitä pitkin pääsiäisenä viipotettiin saareen asti.

Vappuaaton aamuna kuulin käen kukkuvan. Lupasi 31 vuotta vielä elinaikaa. Taisi olla ylimitoitettu kukunta! Reippaasti upottauduin Korppisen syliin hakemaan viileästä vedestä terveyttä ja elämän eliksiiriä. Utelias rantasipi lennähti rantapenkkaan ihan lähelle ja rantamännyssä sinitiainen konsertoi pöntössä hautovalle puolisolleen. Laulurastaan ja peipon laulua kuului useaankin otteeseen ja västäräkkipariskunta mittaili katonharjalla askeleita kesään.

Puuhaa riitti pihalla ja kasvimaalla. Ja sää oli mitä parhain. Joka iltainen saunominen rentoutti kyykkimisestä kipeät hartiat ja reidet. Ja Simo oli innokas saunoja, makoili laudeliinan päällä meidän keskellä turkkinsa löylystä tulikuumaksi ennenkuin halusi pois saunasta ja saunamökkiin unille. Ja kyllä uni maittoi pitkän päivän jälkeen meille kaikille.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Vappuaamun auetessa pulahdus järveen, aamupala, kamat kasaan ja taas tielle. Oltiin jo yhdeksältä tien päällä. Meidän mökkijärvi laskee vettä suurempaan Myhijärveen ja koski ryöppysi vuolaana. Oli ihan pakko pysähtyä veden voimaa kuvaamaan.

Noniin. Nyt sitten kotona taas yhden pysähdyksen taktiikalla. Jos Simolta kysyttäisiin, miten vappuaatto meni, hän varmasti vastaisi näin: Robbarin Mehukatti-sima on ihan oivallista vappujuomaa...

 Hauskaa vappua kaikille! Minä nukun nyt! Olen simasuu!