TUKKA PUTKELLA TÜRIIN

Olipa mummelilla vauhdikas viikonloppu. Aina sitä valittaakin päivien tylsyyttä ja tasatahtia, mutta sitten kun menox-vaihde on päällä, niin "meinaa perruukki perrään jäähä" kun mummoa viedään.

Herätys lauantaina viideltä. Tosin koiranunta enää neljän jälkeen, jännitti tietysti, kuulenko herätysäänen puhelimesta.  Pikasuihku, aamukahvit, kuteisiin ja kassi kainaloon. Siis kassi, passi ja rahapussi.
Aurinko pilkisti pilvien lomasta. Sadetikun saattoi jättää kassista kotiin. Matka Türin kukkamarkkinoille alkoi. Mielessä väikkyi kuva vaaleanpunaisesta kielosta! Ja ruusuista, tosin vain katsellakseni.

Tilausajobussi körötteli satamaan. En todellakaan muistanut, miten hirveän pitkä käytävä on terminaalista Shuttleen!  Mutta edessä häämötti kunnon meriaamiainen laivassa ja vain kahden tunnin matka eteläiseen naapurimaahan. Siis "ei voi toivo pettää" (joululaulusta tämä). Ahtauduimme laivan buffetin puolelle. Hirveä ryysis, ei mitään rotia koko jonotuksissa, onneksi oli ennalta varatut pöytäpaikat. Ruoka ei vastannut siitä maksettua hintaa (11 e). No, seuraavalla kerralla sitten viisaampia ollaan.
Tallinnasta bussilla kohti Türiä, ajoaikaa puolitoista tuntia. Perillä väkeä valtavasti, busseja kymmenittäin. Ja mitkä markkinat! Kojuja valtavasti, tarjontaa joka lähtöön. 

Pelargonioita

Mansikoita

Kananpoikia, ankanpoikasia, koiranpentuja, pupuja ...

(Tämä kananpoika istui auton takaluukussa mainoksena!)

Partaäijän hunajavoidetta (kaikkiin mahd. vaivoihin!)

Lisäksi myynnissä oli tomatintaimia, kaikkia mahdollisia maustevihannesten taimia, kotitekoista saippuaa, hunajaa, kauhoja ja kapustoja, käsitöitä ja pellavaa, puutarhakalusteita ja koristehahmoja, makkaraa, juustoja, katukeittiön ruokaa jne...

Ja mitäkö tarttui matkaan? Kirsikkapuun taimi (Leningradin mustaa), karhunlaukan ja ison ruohosipulin taimia, musta orvokki, 

kolme erilaista akileijaa (sinivalk., tummanpun. ja daliaa muistuttava), kylmänkukkia sinistä ja punaista, mansikkavadelman taimi jne. Voitte vaan kuvitella, että kun täysi linja-autollinen innokkaita puutarhureita palaa kukkatorilta, pursuu auton tavaratila 

yli äyräittensä. 

Tallinnassa jäi aikaa kolmisen tuntia ennen laivan lähtöä. Piipahdin postinnoutoreissulla ja lopun aikaa vietimme tyttäreni ja hänen tallinnalaisen ystävättärensä  kanssa ilta-aurinkoisessa kaupungissa.

Ystävättären tyttärelleni  antama esikko:

Kotimatkalla  painoi jo askeleita jälleen  satamaterminaalin pitkällä käytävällä. Onneksi ei tarvinnut kantaa matkatavaroita! Ja sitten köröteltiin takaisin kotiin. Meni yli puolen yön, eli 19 tuntia aamuvarhaisesta laskien.

Punaista kieloa ei löytynyt. Se vähän jäi harmittamaan, olihan se kukkamatkani tavoite. Mutta "ei syytä huoleen, kirjoitti Maakansa ja jatkoi: maatalouden harjoittaminen alle yhden kanan ei kannata. Ja jos yhtään ajattelee kanan viihtyvyyttä, pitää olla myös kukko!" Punaisen kielon tarina jatkui jo sunnuntaina. Mutta siitä seuraava postaus.