Ennen sanottiin, että jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä.
Näinköhän meikämummokin jää kesäksi ihan yksikseen?!? No ei sentään, mökillä ovat heila ja koirulini. Ei siis syytä huoleen.
Mielelläni minäkin katselisin mökin ikkunasta järvelle, pulahtaisin viileään veteen ja lököilisin saunan lauteilla Simon vieressä iltaisin sekä käpertyisin koira kinttukoukussani saunamökin alapetille. Vaan oma valinta jäädä kotiin. Turha ruikutella.
On ollut "omaa aikaa" ja hiljaisuutta. Kummasti sitä vaan vähän väliä katsoo, että missä Simo, seuraako se portaita alas tietokoneen ääreen, nukkuuko se lempituolissaan. Ja sitten taas muistaa, että eipä ole koira kotona.
Suurimpaan ikävääni luin eilen illalla Raija Orasen kirjaa Voitto kotiin. Hauska Orasen koirista kertova kirja. Heidän Doris-koiransa on myös parsonrussel ja tarinoita Doriksen käyttäytymisestä lukiessa samaistin kyllä Simoon täydellisesti. Ne rotupiirteet on tasan yhtäläiset, niin Simokin lähtee "saaliin" perästä menemään eikä edes kuule takaisin huutelemista vaan tulee omia aikoijaan. Ja vetää siima soikeana menomatkalla kallioille, takaisin päin tulo onkin jo helpompaa kun tietää että kotiin mennään. Kutkuttava kirja kaikenkaikkiaan koiranomistajille. Orasen koirilla on myös hauskat ja kuvaavat nimet kaikilla. Lämpimästi kirjailija kertoo jokaisesta koirastaan, niiden perheeseen tulemisen ja myös viimeiset vaiheet samoin kuin matkoista koirineen etelään.
Asiasta toiseen:
Luin eräästä uudesta naistenlehdestä toimittaja Kaisa Viitasen Rakastu peilikuvaasi -juttua siitä, miten vaikea naisten on hyväksyä omaa ulkonäköään. Jopa 59 % naisista haluaisi muuttaa jotakin kohtaa kehossaan. Totta. Mutta mutta, mitkä asiat ovatkaan hyvän elämän edellytyksiä? Onko taustalla pelko, ettei kelpaa? Kenelle pitäisi kelvata?
Jutussa annetaan viisi neuvoa oman kehonkuvan parantamiseksi.
1. Opi käyttämään kehoasi toisin
2. Käy improvisaatiotunnilla
3. Valitse seura oikein
4. Ymmärrä kehon ja mielen yhteys
5. Terästä aistejasi
Niin, itsestään voi oppia pitämään missä iässä hyvänsä.
Siispä kohdellaan itseämme niinkuin itseämme tulisi kohdella.
Jäipä mietintämyssyyn. Ja tuumin, että vain yhden neuvon toteuttaminen ei taida auttaa.
Samassa lehdessä kerrotaan viisi keinoa rasvasta eroon pääsemiseen:
- Mene salille
-Tee retiisisalaatti (ristikukkaisista on apua)
- Naura lounastauolla (alentaa kortisolitasoa)
- Pureskele selleriä (poistaa huonojen hiilareiden himoa ja nestettä)
- Satsaa silkkilakanoihin (pohjerasva johtuu univelasta...)
Hohhoijaa. Ei muuta kuin kiinteytymään.
Keltaista siitepölyä on kaikki paikat ja kukatkin täynnä.
Nyt tämä lähtee ulos kuopimaan rikkaruohoja kukkapenkeistään.
Hyttyset ovat kuoriutuneet ja valmiina hyökkäämään kimppuun. Kesä on sitä. Mutta nautitaan silti.
Näinköhän meikämummokin jää kesäksi ihan yksikseen?!? No ei sentään, mökillä ovat heila ja koirulini. Ei siis syytä huoleen.
On ollut "omaa aikaa" ja hiljaisuutta. Kummasti sitä vaan vähän väliä katsoo, että missä Simo, seuraako se portaita alas tietokoneen ääreen, nukkuuko se lempituolissaan. Ja sitten taas muistaa, että eipä ole koira kotona.
Suurimpaan ikävääni luin eilen illalla Raija Orasen kirjaa Voitto kotiin. Hauska Orasen koirista kertova kirja. Heidän Doris-koiransa on myös parsonrussel ja tarinoita Doriksen käyttäytymisestä lukiessa samaistin kyllä Simoon täydellisesti. Ne rotupiirteet on tasan yhtäläiset, niin Simokin lähtee "saaliin" perästä menemään eikä edes kuule takaisin huutelemista vaan tulee omia aikoijaan. Ja vetää siima soikeana menomatkalla kallioille, takaisin päin tulo onkin jo helpompaa kun tietää että kotiin mennään. Kutkuttava kirja kaikenkaikkiaan koiranomistajille. Orasen koirilla on myös hauskat ja kuvaavat nimet kaikilla. Lämpimästi kirjailija kertoo jokaisesta koirastaan, niiden perheeseen tulemisen ja myös viimeiset vaiheet samoin kuin matkoista koirineen etelään.
Luin eräästä uudesta naistenlehdestä toimittaja Kaisa Viitasen Rakastu peilikuvaasi -juttua siitä, miten vaikea naisten on hyväksyä omaa ulkonäköään. Jopa 59 % naisista haluaisi muuttaa jotakin kohtaa kehossaan. Totta. Mutta mutta, mitkä asiat ovatkaan hyvän elämän edellytyksiä? Onko taustalla pelko, ettei kelpaa? Kenelle pitäisi kelvata?
Jutussa annetaan viisi neuvoa oman kehonkuvan parantamiseksi.
1. Opi käyttämään kehoasi toisin
2. Käy improvisaatiotunnilla
3. Valitse seura oikein
4. Ymmärrä kehon ja mielen yhteys
5. Terästä aistejasi
Niin, itsestään voi oppia pitämään missä iässä hyvänsä.
Siispä kohdellaan itseämme niinkuin itseämme tulisi kohdella.
Jäipä mietintämyssyyn. Ja tuumin, että vain yhden neuvon toteuttaminen ei taida auttaa.
Samassa lehdessä kerrotaan viisi keinoa rasvasta eroon pääsemiseen:
- Mene salille
-Tee retiisisalaatti (ristikukkaisista on apua)
- Naura lounastauolla (alentaa kortisolitasoa)
- Pureskele selleriä (poistaa huonojen hiilareiden himoa ja nestettä)
- Satsaa silkkilakanoihin (pohjerasva johtuu univelasta...)
Hohhoijaa. Ei muuta kuin kiinteytymään.
Nyt tämä lähtee ulos kuopimaan rikkaruohoja kukkapenkeistään.
Hyttyset ovat kuoriutuneet ja valmiina hyökkäämään kimppuun. Kesä on sitä. Mutta nautitaan silti.
Raija Oranen kirjoittaa hauskasti, ei tule aika pitkäksi hänen kirjojaan lukiessa;)))
VastaaPoistaMonenlaisia ajatuksia tuo naistenlehti on sinussa herättänyt, ottakaamme opiksi jos osaamme!
Leppoisaa helluntaita sinulle ilman heilaa, kyllä se sieltä tulee.<333
Orasen kirjoja olen lukenut, tämä kirjakin ihan vei mukanaan ja sain hyvät fiilikset koirien tempauksista joita vertasin Simon manöövereihin.
PoistaJess, ajattelemisen aihetta antoi tuo lehti, en silti taida osata opiksi ottaa. Tai tiedä häntä jos retiisisalaattia kuitenkin kokeilisi.Jos rasva kertyy pääosin takalistoon, syynä voi olla estrogeenikuormitus, sanoo lehti, ja jatkaa, että takapuolen rasvasolujen reseptorit antavat kudokselle käskyn pitää rasvasta kiinni. Hih. Siksi ristikuukaiset (nauriit, kaalit, retiisit) rauhoittavat estrogeenin jylläystä sisältämällä fytokemikaaleja. Että sellainen tapaus!
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja arkipäivät prinssipuolison. Simo tulee siinä samalla, hyvä näin.
Mukavaa helluntaita sinulle Aili.
Nyt sitten on mentävä silkkilakanoita ostamaan;) Jos kerran niillä laihtuu. Muut konstit on kokeiltu ja tehottomiksi havaittu.
VastaaPoistaHeleää helluntaita Sinulle!
Eikös painettua sanaa pitäisi uskoa? Että ei kun lakanakauppaan. Ainakin pohkeista lähtee liiat, väittää naistenlehti.
PoistaSamoin sinulle helluntain toivotukset.
Heleää heilatonta helluntaita sinulle, kun kerran sitä yksin vietät! Ainakin niin ymmärsin.
VastaaPoistaKauniit verhot tuossa ikkunassa, mökillä ehkä.
Yksin, tai onhan minulle Elvis-chinchillapoika tuossa häkissä rapistelemassa. Verhot on mökin tuvan ikkunassa, kotona keittiössä minulla on lasisista kermanekoista verho. Sellainen nekkafriikki olen.
PoistaRaija Oranen on kyllä ihan hyvä kirjoittaja ja noista koiristaan todella pitää! Sellaista tekstiä niin koirista kuin muustakin, että on helppoa lukea, niin, silloin joskus ennen kun se vielä vaivatta sujui.
VastaaPoistaMites on Simo viihtynyt mökillä kun et ole mukana? Saattaa vähän kaivata tai sitten niin intoa täynnä ettei muistakkaan.
Hyvää helluntaita.
Orasen Ruusun aika ja muut olivat myös helppoa luettavaa.
PoistaSimo kyllä viihtyy mökillä. Tosin oli jäänyt saunan lauteille odottelemaan, josko mamma ilmestyisi. Vasta löyly oli saanut pojan saunasta ulos.
Samoin sinulle ja rapsutukset Himmulle.
Nykyään sanotaa, jos ei heilaa helluntaina, ei aidsia koko kesänä :) No onneks sulla on toi vakkari, niin ei tuostakaan pelkoa :D Heleää helluntaita sullekin.
VastaaPoistaHahhaa Amalia! Siispä säästyn aidsiltakin. Olen kyllä hyvin viihtynyt itseni kanssa ja lepuuttanut sieluani tekemättä mitään. Jospa huomenna sitten ponnistaisin ulos puutarhahommiin. Pianhan tämä aika menee peukaloita pyöritellessäkin. Ja samalla voi lukea.
PoistaHelluntain toivotukset takaisin!
Kiitos hyvista neuvoista. Joskus vaan se oman itsensa seura on sita parasta seuraa.Mina ainakin osaan anuttia siita.
VastaaPoistaİhanat kuvat.
Kaunis pitsikappa ylimmaisessa kuvassasi. Oletko itse virkannut?
Mukavaa viikonloppua sinne alkukesan touhuihin.
Heips Sateenkaari! Kyllä minäkin nautin kun välillä saan olla ihan itsekseni. Simoa on tietysti vähän ikävä ja vaistomaisesti katsonkin välillä, missä poika on.
VastaaPoistaPitsikapan ostin tukholmalaiselta kirppikseltä tosi edullisesti, pienempiä verhoja olen itse virkannut. Nykyisin käsityöt tahtovat olla sukankutomista syksyisin.
Samoin sinulle kaunista helluntaita, vai vietetäänkö siellä? Mut silti kaunista toivottelen.
Mukavasti kuvailit olotilaasi, kaipaat prinssipuolisoa ja koirulia. Niinhän pitääkin.
VastaaPoistaTuohon lukuvaiheeseen en ole vielä päässyt kiinni. Ukkokultakin väliin antaa noottia että tarviiko koko ajan jotain touhata ja itsensä kipeyttää, kun kuulemma elämästä vois nauttiakin.. Niin , no, mutta kun nauttii monenlaiseta visiototeutuksestakin. Lupasin ensikesänä, jos elonpäiviä, sitten istuksia terassilla lierihattu päässä ja lukea romaaneita..
Ristikkolehin nykyisin nollaan pollan.
Kyllä meillä naisilla tuota kukkamaisen rapsutusta riittää, saamme ihailla kasvun ihmettä rikkaruohoissakin.
Iloitaan, iloitaan!Heleätä helluntaita sinulle Anja- ystävä!
Niin, varsinkin Simon luulen aina olevan kinttuperässäni ovesta mennessäni, vaan ei. Siellä se koirulipoika mökin maisemissa nauttii lämpöisistä päivistä ja mökin oravista.
PoistaYmmärrän, että sinulla sormet syyhyää kun olet taitava ja taiteellinen. Ensi kesänä sulla on piha täynnä kukkia ja ei kun lierihattu päähän ja partsille. Nollaaminen tekee hyvää, vaikka tuleekin joskus vähän syyllinen olo mitääntekemättömyydestä.
Aurinko hellii, olin vähän ulkona puutarhassa, mutta liian kuuma puuhastella. Ehkäpä illalla sitten. Mutta aamuisen kasteen, leikatun pihanurmen ja kukkivien hedelmäpuiden tuoksu on sanoinkuvaamattoman ihana. Nautitaan kesästä. Kiitos kommentista SInikka-ystäväiseni.
Kyllä Simon ja kumppaneiden nyt kelpaa tuolla emäpitäjässä olla. On niin kaunista että!
VastaaPoistaVaan on siellä sinullakin, ainakin kukat kukkivat kauniisti.
Orasta olen minäkin lukenut, toisista kirjoista tykkään, toisista en. Parasta häneltä on juuri nämä koiruleista kertovat. Uusinta en vielä olekaan lukenut.
aurinkoista huomista helluntaipäivää sinulle!
Niin, siellä ne emäpitäjässä saavat pulahdella järveen, toki siellä on työleiriäkin kirkolla. Minä rapsuttelen rikkaruohoja, orvokit osin vielä istuttamatta. Esikon, jonka Jaana sai virolaiselta ystävältä, jaoin muutamaan osaan ja istutin ison keltaisen esikon seuraksi. Keltaisen sain joskus keväällä vuosia sitten iloksi ystävältä, istutin sen kukkapenkkiin ja hyvin on talvehtinut. Kukkii täysillä ja on kasvanut leveyttä.
PoistaOrasen kirjassa Doris oli kuin meidän Simo. Samanlainen oman tiensä suloinen kulkija ja kinttukoukussa peiton alla nukkuja. Toisaalta ihmettelin, miten koirat kestivät sen edestakaisin lennättämisen Malagaan-Helsinkiin-Malagaan ja eri reittejäkin. Vähemmästäkin voi stressi aiheutua.
Aurinkoista on, nautitaan kesäisistä päivistä. Viikon lopulla minäkin pääsen mökille ja uiskentelemaan.
Joskus tarvii sitä omaa aikaansa, luulisin.
VastaaPoistaAika haroin kyllä olen yksin,
Heilani ei halua olla yksin niin ollaan yhdessä.
Kauniit kukat olet laittanut kirjoituksiesi väliin.
Noita matalia akleijoja on meilläkin. Tykkään niistä
Leppoisaa pyhää sinulle!
Joskus nautin yksin olemisesta ja omasta aikataulusta ja kiireettömyydestä. Simon poissaolo on kuitenkin se pahin.
PoistaMatalan akileijan ostin sieltä kukkamarkkinoilta, samoin kylmänkukan ja pikkudaaliaa muistuttavan akileijan. Akileija on kiitollinen kukka ja sitä olen mökillekin kasvattanut moneen paikkaan.
Myös sinulle hyvää helluntain pyhäpäivää.
Arvasin, että tykkäät Orasen koirakirjasta. Minullakin oli koko ajan Simo mielessä, kun luin Doriksen tarinaa.
VastaaPoistaKaikkia noita konsteja peräpeilin kaventamiseksi onkin tullut kokeiltua, mutta silkkilakanat on kokeilematta ja jäävät myös. Olen huomannut, että lisätään vaan Xiä ällän eteen, niin sopivaa kokoa löytyy.
Maanantaita odotellen, mukavaa helluntaita sinulle.
Doris oli todella kuin SImo. Oli helppo samaistaa.
PoistaEn kyllä usko, että perä kavenisi silkkilakanoilla vaikka niin väitetään. Muutenhan silkkilakanat olisivat loppuneet aikapäivää jo kaupoista! Mutta niin väittää lehti, että pohjerasvan uskotaan johtuvan univelasta, koska rasvakudoksen purkajaa eli kasvuhormonia erittyy vain nukkuessa. Eli ei univelkaa mutta minulle käy puuvillasta pussilakanat. Hih. Äsken pesin petivaatteet, täkit ja lakanat ja siellä ne kuivuu illaksi kotiin kuin Finnairin mainoksessa.
Jep, tää lähtee joskus puoliltapäivin maanantaina noustakseen vankkuriin ja laivaan. NÄhdään.
Kiva, kun kävit blogissani! Ihastuttava koira teillä <3 Mukavaa viikonlopun jatkoa :)
VastaaPoistaKiva kun kommentoit, Anna. Sinulla on niin söpöset koirat ja kaunis blogi. Myös sinulle aurinkoista viikonloppua.
PoistaHyvää Helluntaipäivää! Juu, täällä myös on siitepölyä aika hurjasti, vaikka olikin vähän satanut toissa yönä.
VastaaPoistaSamoin sinulle Riitta Sinikka. Mistä sitä siitepölyä oikein riittää, otin vesitynnyristä kasteluvettä ja pinnalla oli oikein voinkeltainen kerros. Mutta kaipa se siitä kukkien energiaksi muuttuu maatuessaan.
PoistaKyllä on hienot näkymät mökin ikkunasta! Heleä on tämä helluntai ollut, jopa niin heleä, että olisi pitänyt päähine olla tuolla pihalla, unohtui... Siitepölyä näinä päivinä riittää. Onneksi sääskiä ei vielä ole näkynyt :)
VastaaPoistaMeillä on sääsket jo kuoriutuneet ja kiusana heti kun pihalle illemmalla piipahtaa. Ja siitepölyä riittää, mistä sitä riittääkin! Niin, mökin ikkunasta näkyy sielunmaisemani, luontotaulu, joka elää säiden mukaan.
PoistaHelluntai oli heleä säältään, mutta mielialat apeat.
VastaaPoistaIloisia kevät yllätyksiä!
Voi Tarina, harmi että alakuloinen helluntai sinulla. Voimahalit.
VastaaPoistaAurinkoa kesäisiin päiviisi toivottelen - ja iloisia yllätyksiä!