Kipa ja Mustis haastoivat sekä minut että Simon kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestämme. Pienen miettimisen jälkeen ja Simon armollisella suostumuksella tässä muutama omituispiirre meistä:
1. Me ollaan ihan tavisperhe. Minä ja prinssipuoliso molemmat jo eläkkeellä, tottahan toki tämän ikäpolven ihmiset. Ja Simokin jo neljä vuotta, eli mies parhaassa iässä. 28 vuotta jos ihmisen iässä lasketaan.
Mutta nuoremmuudestaan huolimatta pyrkii parhaansa mukaan passauttamaan itseään meillä vanhemmillä, hih.
2. Työnjako tässä "eläkeläistalossa" on sellainen, että minä luen, laitan sapuskat ja bloggaan. Prinssipuoliso juoksee juoksevat asiat, käy itsenäisesti kaupassa ja haitarikerhoissa soittelemassa sitten iltaisin. Haluaa vielä oppia englantia ja muitakin vieraita. Ja Simo sitten, hän on sellainen "normiriemun tuottaja", aina valmis nuolaisemaan...
Mut sitten ihan henk.kohtaisesti:
3. Kun ennen aktiiviaikana juoksin tukka putkella, nyt vastaavasti olen ihan lösähtänyt kotinurkkiin. Ja viihdyn. Aina olevinaan tekemistä.
4. Motto: parempi pölyt sängyn alla kuin aivoissa. Ja on niitä...
5. Anteeksiantaminen yhtä vaikeaa kuin anteeksipyytäminenkin.
Olen tosin jo siinä vähän repsahtanut ja etenkin antanut anteeksi (ehkä enemmän kuin pyytänyt!), sillä se vasta vapauttavaa onkin.
6. En tykkää kaikista vikineistä, toisin kuin prinssipuoliso. Minä haukkaan keitetyn kananmunan, hän haluaa leikkurin. Minä avaan hampailla muovipakkaukset, katkaisen narut ja käytän sormiani kirjeiden avaamisessa. Toinen meistä tarvitsee sakset ja kirjeenavaajan. Ja monta muuta vastaavaa...
7. Simo tökkii kuonollaan: "Minäkin haluan!!!" No Simo, hän on oikea hurmuripoika. Ja kun on terrieri, pitää päänsä. Osaa pukittaa paikoilleen, jos ollaan nyhtämässä ei-toivottuun suuntaan. Mutta kiltti, superkiltti poika, joka haluaa olla "tarrateippinä" jopa nukkuessaan. Ja veneessä vaikka vettä sataa taivaan täydeltä....
8. Ihan lopuksi: yritän kasvattaa luonnettani niin, etten aina marisisi tyhjästä, näkisi maailmaa negatiivisesti ja haikailisi tyhjänpäiväisyyksien perään, vaan näkisin valon, ystävyyden ja välittämisen. Ja pystyisin niitä myös jakamaan. Minulle, näistä lähtökohdista, on "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla". Kunpahan ehtisin kaiken tekemään, mitä vielä haluaisin....
Koska tämä haaste on jo usein kiertänyt, en jatka sitä vaan toivon, että joku sen tästä nappaa blogiinsa.
1. Me ollaan ihan tavisperhe. Minä ja prinssipuoliso molemmat jo eläkkeellä, tottahan toki tämän ikäpolven ihmiset. Ja Simokin jo neljä vuotta, eli mies parhaassa iässä. 28 vuotta jos ihmisen iässä lasketaan.
2. Työnjako tässä "eläkeläistalossa" on sellainen, että minä luen, laitan sapuskat ja bloggaan. Prinssipuoliso juoksee juoksevat asiat, käy itsenäisesti kaupassa ja haitarikerhoissa soittelemassa sitten iltaisin. Haluaa vielä oppia englantia ja muitakin vieraita. Ja Simo sitten, hän on sellainen "normiriemun tuottaja", aina valmis nuolaisemaan...
Mut sitten ihan henk.kohtaisesti:
3. Kun ennen aktiiviaikana juoksin tukka putkella, nyt vastaavasti olen ihan lösähtänyt kotinurkkiin. Ja viihdyn. Aina olevinaan tekemistä.
4. Motto: parempi pölyt sängyn alla kuin aivoissa. Ja on niitä...
5. Anteeksiantaminen yhtä vaikeaa kuin anteeksipyytäminenkin.
Olen tosin jo siinä vähän repsahtanut ja etenkin antanut anteeksi (ehkä enemmän kuin pyytänyt!), sillä se vasta vapauttavaa onkin.
6. En tykkää kaikista vikineistä, toisin kuin prinssipuoliso. Minä haukkaan keitetyn kananmunan, hän haluaa leikkurin. Minä avaan hampailla muovipakkaukset, katkaisen narut ja käytän sormiani kirjeiden avaamisessa. Toinen meistä tarvitsee sakset ja kirjeenavaajan. Ja monta muuta vastaavaa...
7. Simo tökkii kuonollaan: "Minäkin haluan!!!" No Simo, hän on oikea hurmuripoika. Ja kun on terrieri, pitää päänsä. Osaa pukittaa paikoilleen, jos ollaan nyhtämässä ei-toivottuun suuntaan. Mutta kiltti, superkiltti poika, joka haluaa olla "tarrateippinä" jopa nukkuessaan. Ja veneessä vaikka vettä sataa taivaan täydeltä....
8. Ihan lopuksi: yritän kasvattaa luonnettani niin, etten aina marisisi tyhjästä, näkisi maailmaa negatiivisesti ja haikailisi tyhjänpäiväisyyksien perään, vaan näkisin valon, ystävyyden ja välittämisen. Ja pystyisin niitä myös jakamaan. Minulle, näistä lähtökohdista, on "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla". Kunpahan ehtisin kaiken tekemään, mitä vielä haluaisin....
Koska tämä haaste on jo usein kiertänyt, en jatka sitä vaan toivon, että joku sen tästä nappaa blogiinsa.
Sulosta söntaakia täältä kammarista ja kiitos kirjasta...Ihanata luettavvaa, sanosinko että aikas monipuolista, tykkään :)
VastaaPoistaKiva jos tykkäät! Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Lovviisa.
PoistaKauniisti kirjoitit näistä elämän tärkeistä perusasioista.
VastaaPoistaKiitos Unelma.
PoistaHienot tunnustukset. Miähet venheessä -kuva on loistava. :)
VastaaPoistaMiähet vesisateessa! Mutta vesille oli päästävä koirulin.
PoistaNuo erjen tavalliset touhut elämän rikkauksia!
VastaaPoistaKun aikoinaan äitini kyseli kuulumisiani ja sanoin ettei mitään kummempaa. Hän siihen, kuuluupaa hyvää!
Vanhemmiten niin rakastaa tasaista arkea. Suuria ilonpilkahduksia päivissäsi Prinssipuoliso ja Simo koiruliini,monet muut ilokkeet mukaanlukien. Onnellista arkea eteenkinpäin!
Kiitos SinikkaHelena. Tasainen arki on parasta, kohokohtia elämään kyllä aina silloin tällöin järjestyy.
VastaaPoistaSamoin sinulle kaikkea hyvää.
Kauniisti kerroit arjestanne!:))
VastaaPoistaSimosta löytyy noita puolia, en uskoisi että terrieri..;))))
Oikein kivaa viikon jatkoa sinulle, Anja-Regina!<3333
Kiitos Aili, ihan normielämäähän tämä päivästä päivään.
PoistaSimo on uskomattoman hauska koiruli, olemme todenneet sen ymmärtävän puheesta paljon sanoja, muuten ei koira voi toimia niin kuin Simo toimii. Ihan kiva koiruli on.
Samoin sinulle mukavaa viikkoa. Me lähdetään nyt tuonne palvelutaloon laulamaan ja soittamaan mummeleille ja papparoisille.
Laitan kyllä tässä ihan reilusta korjauksen, etteivät kansalaiset kaikkeen uskoisi.....;D
VastaaPoistaEtte te mikään tavisperhe ole!!! Jos meistä enemistö olisi sellaisia kuin te, toimivia, empaattisia ja aikaan saavia esimerkkillisiä kansalaisia......niin mikä meidän olisi täällä olla ja eleillä, kysyn vaan!? Ei sillä hyvähän minun on täällä porskuttaa ja naureskella.....;) Pienellä eläkeellä pärjään ja hyvät ihmiset auttaa, ilman pyytämättäkin!
Anja-Regina, paljon ollaan tehty ja iso sarka tekemättömiä töitä odottaa, ei se aika kesken lopu, kunhan pidetään näitä luovia taukoja aina tarvittaessa, muataan ja syletään kattoon!
....Jumala loi ajan, mutta kiireestä hän ei puhunut mitään, sanovat ne vanhat ihmiset...kivat teille ja jatketaan sillä opitulla tavalla....;)
Ihan sai suupielet nousemaan tuo kommenttisi. Taviksia ollaan kuitenkin. Mutta yritetään pysyä vauhdissa mukana, tosin minä hiljensin luonnostaan ja viime perjantaina joutui prinssipuolisokin hiljentämään kun reisilihaksensa kramppasi totaalisesti (istui invojen hallituksen kokouksessa yli neljä tuntia, hah). Välillä toki pidetään taukoja ja syljeskellään kattoon, tietty.
PoistaMutta jos aikaa riittää, ainahan tekemistä löytyy. Ja ainakin sukan kutomista minulla, hihhii. Joululahjasukat on lähipiirille jo prässättyinä. Muutamat arpavoitoiksi jne. en taida ihan viisaskaan enää olla, prinssipuolisosta puhumattakaan. Mut kun vierii, ei sammaloidu...eikös?
Kivat sulle Maikku. Meillä taas sataa vaan vettä!
anja, minä tuas tässä pimeän kourissa tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi rupukaksi ja vaikka mitä, joka paikkaan kolottaa lihaksiin! Mut kun tulin tänne niin piristyin ja sit ajattelen, että siellä se mun äetimuorikin vielä 84 vuotiaana nöpöttää, yksikseen nyt kylläkin mutta kun soitan niin sanoo, "ei minnuu mihinkään koske ja hyvin suan nukuttua"...en valita ennee tätä myteröö, ohi se joskus männöö :):)
VastaaPoistanyt tuli äidin ikä väärin 85 v hän jo täytti kesällä, kun kakkukahvit juotiin
PoistaNo et sinä mikään vanha ole, etkä rupukka. Joskus kolottaa ja sitten välillä helpottaa. Meidän vanhat sanoivat aina, että "kaikk on hyvin kun syönti käy ja hyvin nukuttaa".
PoistaSyönti nyt ainakin meikäläisellä, hih. Ja päiväunetkin on joskus paikallaan.
Totta on, että meidän vanhempamme ovat olleet rautaa meihin verrattuina. Tai ehkä sittenkään ei?!?
Mielenkiintoisia vastauksia!
VastaaPoistaTerkut ihanalle Simolle <3
Simo kiittää terkuista. Vähän on ollut vatsaongelmia, mutta nyt onneksi ohi. Simolla kun on niin pieni ja herkkä massu.
Poista