MARRASKUINEN MAISEMA

"On marraskuu, ja aina räntää, vettä yöt päivät sataa maata pieksäen.
Ja vanha varis aidall hokee p....lettä. On tienoo niinkuin riepu likainen." Niinpä. Tämä enoni ennen muinoin syksystä riimittelemä runo muunneltuna marraskuuhun. Tämänkin aamun märkään vesisateeseen.

Simo pukitti ulkorappusille takistaan huolimatta. Joka aamuinen lenkki tyssäsi ulkorappujen lipan alle. Kukapa nyt vesisateeseen haluaisi käpäliään kastelemaan. Väkisin vedätettynä koira laittoin käpäläjarrut lammikon polulla. Samoin oikopolulla. Naamasta näkyi, että "jos metsään haluat mennä nyt"  niin meni vaan ihan keskenäsi.
Ja pojat palasivat sisälle ja koira tiukasti mamman jalan viereen.
No, odotellaan iltapäivän ennustettua poutasäätä. Kyllä koira kestää.

Tuleekohan meille talven lunta lainkaan. Eli riittääkö pilvissä vettä lumeksi asti? Vai pitääkö ostaa tasapohjainen pieni vene liikkuakseen lähimaisemissa. Maa ei enää vedä vettä ja takapihan nurmikolla on vesilammikko. Onneksi ei nyt sentään kipsisakka-allas, hm.

Talvivaarasta on taitettu peistä suuntaan jos toiseen. Katastrofi on tapahtunut ja luonto pilattu. Vedet virtaavat vesistöreitteihin. Kalakuolemia on odotettavissa. Kuolivat  ne vesilinnutkin sinne sakka-altaaseen. Nykyinen tehokas teknologia on muuta kuin seitsemän kääpiön malmin louhinta pikkuisilla hakuillaan. Ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät kunnioita suomalaisia maisema-arvoja. Huolestuttaa, että mökkiseudullekin on jo haviteltu valtauksia keskelle savolaista järvimaisemaa. Toivottavasti Talvivaara nyt jotakin opettaa.

Pian on pikkujoulu. Tonttujen sipsuttelua odotellaan ja lahjoja pikkuhiljaa kääritään paketteihin. Joulumusiikki tunkee korviin tavarataloissa ja kiireisten ihmisten irvistely on kaukana hyvästä joulumielestä. Tule joulu kultainen. Tule lumi valkoinen.

Ja minä mummo vaan sukkia kudon. Hartiat tiltissä, ohimoissa jyskyttää ja verenpaine koholla. Niin sitä on yhden asian akka, ettei muuta näe kuin villalankakerät ja puikot. Ja lähipiiri tietää, että pehmoinen paketti tulossa. On niillä varmasti villasukkia entisestään, vaan aina uusi pari "ilahduttaa", toivottavasti. Pitäis varmaan Simollekin kutoa pienet villasukat?

Nyt alkaa torstaipäivä valjeta, toivoa täynnä. Sade näkyy taukoavan joten kumisaappat jalkaan ja koiran kanssa kokeilemaan, joko nyt päästäisiin aamukiekalle. Hyvää marraskuista torstaipäivää! Ei voi toivo (vai Toivo?) pettää...