VÄHITELLEEN JOULUUN

Mitä olisikaan joulun odotus ilman lunta? Maa on ollut martona tähän saakka. Aamuisin ovat pihanurmelle varisseet hevoskastanjan ruskettuneet lehdet  litimärkinä taipuneet uimatossun alla. Tänä aamuna jo kahisivat kohmettuneina, lunta kuin mannaryynejä tuo tuuli mukanaan takapihalle ja kuistille.

Simo ihmettelee ohutta lumikerrosta. Vielä eilen oli metsässä ihan sulaa mättäillä ja poluilla. Vain saniaisten lehdille oli jäänyt rippusia lumihiutaleista.

Maisema valaistuu lumen myötä. Sääennusteet lupaavat lumimyräkkää tänne eteläisempään Suomeen. Vielä ei  ole meille asti yltänyt. Minäkin jo myräkkään valmistauduin,  kävin ostamassa Kuomat koiran lenkkireissuja varten. Niillä sitten tallustelin aamulla postilaatikolle ja jätin jälkiä rikkomattomaan ensilumeen. Viereen tulivat tietysti pienet tassunjäljet... onhan aamuinen postilaatikkoreissu aina yhteinen.

Mutta eipäs vielä ole puhuri puhaltanut lammen pintaa jäähän. Vain pienoinen hyyhmäkerros oli lammikossa, ei tarvittu jäänsärkijää avuksi aamuisella uintireissulla. Kun ilma on viileämpää, tuntuu vesi ihan lutuselta painautua niskanikamia myöten ihanaan viileyteen.

Viileä ja viipyilevä kuin avantoon pudonneen kuolema, siteeraus viimeksi lukemastani kirjasta. En kylläkään tahdo jaksaa antaumuksella tuota kirjaa lukea, en saa siitä oikein mitään otetta. Ehkäpä pitäisi lukea yhtäjaksoisesti,  olen sitä iltalukemisena ennen nukahtamista tavannut. Nimittäin tämä Hämeen-Anttilan Tapettiin sulautunut, vai mikä se nyt tarkasti ottaen on. Taitaa jäädä kesken, vähän siltä tuntuu.

Ikkunalla ilahduttavat marraskuun kukkivat kaktukset, punainen ja valkoinen. Valkoisessa on hehkuvat, suuret kukat. Vaikka kyllä punainenkin (joita minulla peräti kaksi ruukkua) on joulun odotukseen hyvin passeli ilahduttaja.

Muutakin tilpehööriä tuli mukaan kuviin kun en viitsinyt kukkaruukkuja erilleen  nostaa. Haitanneeko, tipehööriähän tämän huusholli on ihan täys.

Pikkujoulujen aika on parhaimmillaan. Meillä päätettiin viettää pikkujoulua ihan vaan keskenään, minä, prinssipuoliso ja Simo.
Glögiä lämmitetään, pipareita pöytään, ja se on siinä. Pikkujoulupaketeiksi annetaan toisillemme läheisyyttä ja lepoa, ymmärtämistä ja pientä paapomista. Varsinkin Simolle. Eikä tarvitse näitä pakettiin punoa...hih. Läheisyys lämmittää, kynttilät sytytetään ...

Muutama villasukkapaketti pitää ehkä pakettiin kääräistä, sukissa riittää tänäkin talvena, sillä 22 paria on valmiina (osa jo annettukin käyttöön) ja keriä on vielä korissa odottelemassa. Joskus ajattelen, miten yksniitinen eukko olenkaan, vain pukkaan villasukkia iltapuhteet. Mutta se on niin helppoa hommaa. Ja kyllä aika tavaran kaupitsee, sanoo vanhat.

Varsinaista lumimyräkkää siis odotellaan. Tuulenpuuskat enteilevät eneneviä hiutaleita pihan poluille. Meille on tulossa talvi. Kunhan ensiin maa jäätyy niin, että lumet pysyvät. Toivottavasti jo jouluksi.
Mitenkäs muuten pukin poro  täynnä painavia paketteja olevaa  pulkkaansa jaksaisi sulassa maassa perässään raahata? Jos ei jouluna olisi lunta....?