torstai 15. marraskuuta 2012

MARRASKUINEN MAISEMA

"On marraskuu, ja aina räntää, vettä yöt päivät sataa maata pieksäen.
Ja vanha varis aidall hokee p....lettä. On tienoo niinkuin riepu likainen." Niinpä. Tämä enoni ennen muinoin syksystä riimittelemä runo muunneltuna marraskuuhun. Tämänkin aamun märkään vesisateeseen.

Simo pukitti ulkorappusille takistaan huolimatta. Joka aamuinen lenkki tyssäsi ulkorappujen lipan alle. Kukapa nyt vesisateeseen haluaisi käpäliään kastelemaan. Väkisin vedätettynä koira laittoin käpäläjarrut lammikon polulla. Samoin oikopolulla. Naamasta näkyi, että "jos metsään haluat mennä nyt"  niin meni vaan ihan keskenäsi.
Ja pojat palasivat sisälle ja koira tiukasti mamman jalan viereen.
No, odotellaan iltapäivän ennustettua poutasäätä. Kyllä koira kestää.

Tuleekohan meille talven lunta lainkaan. Eli riittääkö pilvissä vettä lumeksi asti? Vai pitääkö ostaa tasapohjainen pieni vene liikkuakseen lähimaisemissa. Maa ei enää vedä vettä ja takapihan nurmikolla on vesilammikko. Onneksi ei nyt sentään kipsisakka-allas, hm.

Talvivaarasta on taitettu peistä suuntaan jos toiseen. Katastrofi on tapahtunut ja luonto pilattu. Vedet virtaavat vesistöreitteihin. Kalakuolemia on odotettavissa. Kuolivat  ne vesilinnutkin sinne sakka-altaaseen. Nykyinen tehokas teknologia on muuta kuin seitsemän kääpiön malmin louhinta pikkuisilla hakuillaan. Ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät kunnioita suomalaisia maisema-arvoja. Huolestuttaa, että mökkiseudullekin on jo haviteltu valtauksia keskelle savolaista järvimaisemaa. Toivottavasti Talvivaara nyt jotakin opettaa.

Pian on pikkujoulu. Tonttujen sipsuttelua odotellaan ja lahjoja pikkuhiljaa kääritään paketteihin. Joulumusiikki tunkee korviin tavarataloissa ja kiireisten ihmisten irvistely on kaukana hyvästä joulumielestä. Tule joulu kultainen. Tule lumi valkoinen.


Ja minä mummo vaan sukkia kudon. Hartiat tiltissä, ohimoissa jyskyttää ja verenpaine koholla. Niin sitä on yhden asian akka, ettei muuta näe kuin villalankakerät ja puikot. Ja lähipiiri tietää, että pehmoinen paketti tulossa. On niillä varmasti villasukkia entisestään, vaan aina uusi pari "ilahduttaa", toivottavasti. Pitäis varmaan Simollekin kutoa pienet villasukat?

Nyt alkaa torstaipäivä valjeta, toivoa täynnä. Sade näkyy taukoavan joten kumisaappat jalkaan ja koiran kanssa kokeilemaan, joko nyt päästäisiin aamukiekalle. Hyvää marraskuista torstaipäivää! Ei voi toivo (vai Toivo?) pettää...





18 kommenttia:

  1. Vaan täällä maisema kirkastuu, taitaa aurinko tirkistellä pilvien raoista..;)))

    Totta puhuit Talvivaarasta, noita samoja vaaroja voi ilmetä muuallakin minne kaivoksia perustetaan!:/

    Silti, oikein hyvää loppuviikoa & viikonloppua sinulle, Simolle ja Prinssipuolisolle!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa täälläkin kirkastua. Samoin sinulle hyvät viikonloput.

      Poista
  2. Näyttäisi päivä vähän kirkastuvan täälläkin.
    Eipä juuri muuta tapahdu täälläkään kuin sukkaa väännetään, siitä ei isommin jutunjuurtakaan irtoa.
    Kaivostoiminnasta ollaan huolissaan ihan syystä. Viisas lääkäri Antti Heikkiläkin on julkaissut blogissaan hätähuutonsa Suomen luonnon puolesta.
    Sade on lakannut, pitäisi varmaankin vääntäytyä ulos raittiiseen ilmaan.
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ihan itsekin ihmettelen, mihin nämä kaikki villasukat uppoaa! Nyt 15 paria valmiina ja uutta pukkaa. Aikas ykstoikkosta elämää. Mukavaa viikonloppua sinne susilandiaan.

      Poista
  3. Hei!
    Postipoika oli kiltti ja toimitti voittomaljakon ehjänä perille :)
    KIITOS, se oli vielä paljon kauniimpi livenä kuin arvonnan kuvassa!
    Sinulle ja Simo Sallinpoika Hurtalle vielä kiitokset ja toivotaan sitä lunta ja jouluisempaa eloa ja oloa koko maahan :)
    terkuin Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tuli ehjänä perille! Ja että vielä tykkäsit siitä, on mieluista kuulla. Punainen hehku on joulun ja rakkauden väri, sanoo tämä, joka on punaista lasia vuosikausia kerännyt.
      Niin, lunta sais jo tulla, tosin menemme pariksi viikoksi Vuokattiin siitä nauttimaan.
      terkut myös Simolta!

      Poista
  4. Kaamostaa, kaamostaa, sentään päivällä aurinko hetkosen luuraili. En minä edes lunta kaipaa, se tietää laiskurille kolaushommia. Kaitpa se kuitenkin talven tultava että voipi kevättä kaivata...
    Sukkaa täälläkin pukkaa,"polsterilla" pedattu pakottelevat puikkoilukätöset, mutta, "tummut tikkaa"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla pimeetä, illalla aikaisin jo pimenee. Kaamostaa. Mutta kun saadaan lunta maisema valkenee. En usko, että lunta tulee kovinkaan paljon. Vähän kuitenkin saisi tulla, ettei meidän poikien lumilinko olisi ihan turhake, ostivat sen nyt kun viime talvena pukkasivat kolalla ihan läkähdyksiin asti lunta pihasta.
      Minulla ei käy kutominen käsiin vaan hartioihin. Sauvakävely auttoi, sitä pitää nyt ahkerasti harrastaa kutomisen ohella.
      Kivat sulle SinikkaHelena.

      Poista
  5. Moi Anja-Regina!

    Lähetin sinulla oikein kivan haasteen, toivottavasti otat sen vastaan!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, käynpähän kurkkaamassa haasteen. <3333

      Poista
  6. Sinulle ja Simolle on blogissani haaste! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kipa, kävin hakemassa haasteen ja sitä tässä Simon kanssa pähkäillään parhaillaan...

      Poista
  7. Meidän Leeviltä puuttui eilen sekä jarrut että järki... karkasi mokoma, vaan vielä saatiin takaisin, etsintä tuotti tulosta. Vaan täällä olikin kuivan kirpakka keli, kovin märällä mieluummin jää kiveykselle tämäkin. Minä en ole saanut edes aloitettua sukkaa, vaikka mieli tekisi kutoa, aika katoaa jonnekin ettei muka ehdi. Kyllä tuota allas-asiaa on tullut seurattua, mitähän kaikkea siitä seuraakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, luin blogistasi Leevin karkumatkasta. Onneksi koiruli löytyi, se on aina helpotuksen huokaus. Muistan Simon karkumatkan Vuokatissa viime talvena. Ihan sydän pysähtyi kun tajuttiin, että tipotiessään on karkulainen.

      Ei ihme, ettet ehdi sukkaa kutoa kun sinulla on työ ja maalausharrastus ja muutakin siihen vielä. Tämä eläkeläisen elämä on aikas ykstoikkosta, sukkaa pukkaa...

      Poista
  8. Ihana marraskuun kaktus.
    Minullakin se kukkii.
    Kaikkea hyvää sinulle ja Simolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuun kaktus aloittelee kukintaansa, samoin valkoinen kaktus ja toinen vähän isompi punakukkainen. Siitä alkaa aina joulun odotus.
      Sinulle ja Sulosellesi lämpimät terkut.

      Poista
  9. Talvivaara on saanut melkein itkun herahtamaan minultakin monena päivänä. Toivottavasti katastrofista (sillä sehän tämä on ollut) seuraa edes jotain hyvää: tiukentuneita lupakäytäntöjä ja kaivostoiminnan seurannan tehostumista.

    Toivo elää, aina!
    Mukavaa viikonloppua toivotellen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ehkä nyt lupaehdot tiukentuvat, mutta pitääkö aina tapahtua jotakin kamalaa, että asioita aletaan suitsia?
      Ehkä tästä vielä selvitään, toivotaan niin.
      Samoin sinulle viikonloppuja!

      Poista