tiistai 11. lokakuuta 2011

KAKSI VANHAA PUUTA...


Niinpä. Tänään 52 vuotta sitten.  Nämä kaksi vanhaa puuta alkoivat jossain alla maan kaikenaikaa yhteen punoa juuriaan.Vaikka laulupiirissä tätä laulua laulettaessa joku laulajista sanoi, että tämä laulu on ihan tehty prinssipuolisosta ja minusta. No ei ole meistä tehty, mutta sateenpieksäntä on ihan tuttua ja toivon on antanut kevääseen katsominen. Vaikka nyt on jo taas syksy.


Tämä meidän takapihan hevoskastanja on juuri kuin me.  Toinen puoli jo tiputtamassa lehtiään (minä) ja toinen vaan porskuttaa vihreänä (hän). Aika hyvin. Ja kyse on yhdestä ja samasta hevoskastanjasta. Ja meistä. Yhdennäköisyyttä hevoskastanjalla ja meidän hääkuvalla!


Vuoden -59 syksyllä alkoi yhteinen elämä,  juurien yhteenpunominen. Ja vieläkin on tunne, että tekisi sen saman uudelleen. Eikäpä vaihtaen taitaisi sen  paremmaksi tulla. Puolin eikä toisin. Ja me oltiin silloin niin nuoria, niin nuoria... 


Ja nuoria ollaan vieläkin, mieleltämme ainakin. Kasassa on pitänyt rakkaus ja vaikka sade on pieksänyt joskus rankastikin, aina sateen jälkeen on paistanut aurinko. Niinkuin vanhan tätimme onnentoivotus silloin meille oli: vähän sadetta, hiukan tuulta, paljon, paljon aurinkoa.


Noista nuoruuden ajoista on tie ollut pitkä. Kompasteltukin on, myönnetään. Mutta kummasti sitä ihminen iän myötä seestyy.


Ja mitä saatiin aikaan! Nämä kolme:
Ja rakennettiin mökki, tiilitalo ja toinenkin. Hartiapankilla kaikki. Minä pidin nurkkatolppaa pystyssä ja prinssipuoliso naulasi. Ja talo pysyi pystyssä myrskysäät. Näyttää pysyvän tämä viimeinenkin.


Suurta onnea ja romantiikkaa harvalle osuu kohdalle. Arjen pienistä asioista pitää ilomuruset kerätä ja talteen laittaa. Joskus on oltu taloudellisesti todella tiukalla. Siitäpä on opittu ja eteenpäin menty.
Punottu vaan maan alla juuria entistä tiukemmin yhteen. Ja onneksi näin,  "jäljelle rakkaus, kiintymys jäivät, niinhän oi valkoinen ruusuin mun" lauletaan Ikaalisten Valkoisessa ruusussakin.

Eläkeläisinä, nyt kun ei enää ole mitään pakkoa söheltää suuntaan eikä toiseen, voi rauhoittua ja katsoa vähän taaksepäin. Aika korjaa mielestä pettymykset ja ikävät asiat unohtuu. Muistot kultaavat hyvät hetket ja onnenjyviä on tippunut tiellemme, vaikkei ne silloin tippuessaan edes onnenjyviltä näyttäneet. Jokaisesta yhteisestä päivästä uskallamme nauttia ja toivoa, että niitä jatkuisi. Se ei ole kuitenkaan meidän päätettävissämme. Niinkuin ei sateet eikä poutasäätkään.


Juha Tapion tulkinta kahdesta vanhasta puusta! Nautitaan.

17 kommenttia:

  1. Voi miten kauniisti kerrot tarinaanne. Lisää onnenjyviä matkallenne oikein paljon.
    Kiitos laulusta, miten hienosti sopiikaan tähän.
    ♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Hieno tarina teillä kahdella<3

    Toivotan paljon onnea ja iloa elämänne tiellä teille molemmille ja jälkisvullenne<3

    Kyllä se elämä hitsaa yhteen kaksi ihmistä, myös meidät. Täydellistä ei ole ollut, mutta yhdessä on kestetty tyynet ja myrskyt!.;)

    VastaaPoista
  3. Sydänonnittelut! Tuo laulu on ihana ja sopii hienosti tarinaasi ja kuviin. <3

    VastaaPoista
  4. Sydämelliset onnitteluni teille niistä viidestäkymmenestä kahdesta vuodesta ja niistä kolmesta ihanasta siinä kuvassa.
    Olkoon onni ja siunaus kanssanne edelleenkin.
    Onnitteluhali!

    VastaaPoista
  5. Oikein paljon ONNEA,hauska kertomus,ei se elämä ole aina ruusuilla tansimista,oikein hyvää jatkoa teille<3

    VastaaPoista
  6. Itse tykkään kovasti tuosta Juha Tapion biisistä. Mahtavat onnittelut teille <3

    VastaaPoista
  7. Sylintäydeltä Onnea ja yhteisiä vuosia paljon lisää! Eihän elämä ole pelkkää aurinkoa, on ne pilviset päivätkin, mutta sitten aian kirkkaammin paistaa kun pilvet hajoaa. Kun rakkaus kestää, ei parmpaa voi toivoa.

    Omat ilot ja surut enään muistoina vaan.

    VastaaPoista
  8. Lammin Onnentoivotus teille molemmille,ja niita aurinkoisia vuosi paljon,paljon lisaa.Sateelta ei voi valttya,mutta sateen nkastelema kuivuu aikanaan.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut avioparille!

    Olet nuori ja minä rakastan vain sinua.
    Vanhenet ja minä vain rakastan sinua.
    Olet vanha ja vain minä rakastan sinua.
    (Veikko Polameri)

    VastaaPoista
  10. Kaikki blogiystäväni; kiitos onnitteluista. Nythän on niin jännästi sattunut, että pari peräkkäistä postausta on aiheuttanut onnittelujen sarjan. Kyllä tämä elämä tästä tasaantuu, eikä juhlan aiheita ole pitkään pitkään aikaan. Nämä kaksi vanhaa puuta jäävät punomaan maanalaisia juuriaan...

    VastaaPoista
  11. Onnittelut vielä täältäkin teille kahdelle! Ihana laulu ja postaus :)

    VastaaPoista
  12. Ihana on rakkaustarinanne!
    Pitkä yhteispolku kuljettuna,monenlaista polun varrella.
    Niin meilläkin, tulossa 50.yhteistä aviovuotta, kaiken aikaa kantanut Jumalan johdatus polullamme. Tyynet ja myrskyt kuitenkin kestetty, nyt seesteisiä vanhenemisvuosia.
    "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra"!
    Hyviä vuosia teille yhäti toivotan!

    VastaaPoista
  13. Olipa lämmittävä kertomus rakkaudesta!

    Toivotan teille kummallekin onnea pitkästä yhteiselosta, sekä paljon onnea ja iloa myös jatkoon! <3

    VastaaPoista
  14. Anja, ihana postaus!
    Onneksi olkoon kaikki vuodet. Nuo vanhat kuvat ovat niin kauniit.
    Terveiset kaikille joita niistä tunnenkin :)

    VastaaPoista
  15. SinikkaHelena, Kati ja JOhanna; kiitos kommenteista ja onnentoivotuksista.
    Johanna: kerron toki terveiset!

    VastaaPoista