tiistai 4. lokakuuta 2011

MOKOMASTA MIELENI PAHOITIN?

Tämän ikäisenä pitäisi nousta puujaloilla ylös maan pinnalta ja jättää kaikki mieltä vaivaavat asiat muiden murheiksi. Vaan ei se niin yksinkertaisesti käy. Pienistä asioista päivän mittaan suivaantuu ja pönttö kihisee. Tekee mieli protestoida, vaan minkäs teet. Kiehut vaan liemissäsi.
Sihinä päässä alkoi, kun kurkkasin feissariin. Joo, olen neljän vuosikymmenen ajan - tai enemmänkin jo -  kutsunut prinssipuolisoa prinssipuolisoksi. Koska siihen liittyy tarina - tai kaksikin. Eikös nyt ole ihan selvä, että prinssipuolison pitää olla  vihitty puoliso, vrt. Englannin ja Tanskan hovit esimerkiksi, puoliso, joka kulkee pari metriä takanasi. Poikaystävät, joita nykyisin avoiksi kutsutaan, olivat ennen rakastajia, eivät prinssipuolisoita. Hm. Jos esmes Kingdomin Ellulla tuo Edinburgin Felipe olis avokkina, sitä taatusti kutsuttais rakastajaksi eikä prinssipuolisoksi. Maria Stuartillakin oli italialainen poikaystävä, rakastaja. Johdonmukaisuutta siis. Ei kai suotta nimekseni olisi Reginaa annettu. Myönnän, olen vanhanaikainen, olenhan vanha. Ja luvalla sanoen taidan alkaa kutsua avokkeja A Wokeiksi.  Niinkuin vanhaa autoa nakkipannuksi. Joo, sekopää olen, mutta tiukka.

Aamupäivällä oli jokaviikkoinen laulujuttu. Ajelin sinne yksikseni, koska vanhusviikosta johtuen osa porukasta oli jossakin esiintymässä. Vanha valkoinen autoni hyrähti hyvin käyntiin, olihan siinä upouusi akku ja öljyt vaihdettu. Ja vaihteet pelasi kuin ei koskaan ennen. Ajaminen tuntui kevyeltä ja auto nieli tietä tukevasti. Ja tän auton nyt vaihdoin pikkuiseen kirppuun! Vaan kaikkeansa se katuvi, joka nuorna naimistansa. Ensi viikolla on vaihto-operaatio sovittu. Nyyh.

No entäs sitten. Lähdin koirulin kanssa iltapäivälenkille. Ei satanut. Koiruli veti hihna soikeana kalliolle. Tunnelimaalarit olivat jättäneet maalipönttönsä ja kaukalonsa/telansa kuin susi p-kansa. Minusta vain suttumaalarit jättävät jätteensä luontoon, ne jotka osaavat oikeasti tehdä "taidetta" osaavat viedä tyhjentyneet roskapurkkinsa mennessään roskikseen. En halua, että lenkkipolustani tulee kaatopaikka (nyt kun se on ollut pitkään siistinä).
No, ei se vielä mitään. Jatkettiin kalliolle. Joskus kerroinkin, että sinne raahaamamme puinen penkki oli kivillä moukaroitu päreiksi. Jotenkin tänään ne laudanpalaset siellä kallionpäällä otti taas silmään ja aivoon. Kun tekis mieli levähtää, missäs istut? Ei sen pitänyt ketään haitata siellä, meidän maallammehan se oli. Omalla kalliollamme. Pitäskö jokaisen jo aidata tonttinsa sähköaidalla? Tuntui kurjalta.

Simo haistoi suon reunassa jäniksen jäljet ja veti suolle päin. No joo. Kurkistetaanpa, ,onko suolla karpaloita. Taskussa on aina muovipussukka, jos sitä sattus tarvitsemaan.
Sateen jäljiltä hetteistä ja märkää. Nokialainen upposi melkein vartta myöten. Eikä karpalon karpaloa. Kyllä minä mielen pahoitin. Ei niitä sieltä kukaan ole kerännyt, niitä ei vaan ole ollutkaan. Eihän täällä ollut puolukoitakaan poimittavaksi, kuinkas sitten karpaloitakaan. 

Uutisissa kerrottiin, että tupossa on hanskat lyöty pöytään. Että sellainen neuvotteluprosessi. Kyllä minä siitäkin mieleni pahoitin. Eikä mielialaa nostanut edes neuvotellut Kreikan vakuudet.

Mutta jotain positiivistakin. Kun ei karpaloita, keräsin suppilovahveroita. Puoli muovikassillista, vaikka en niitä nyt oikein olisi tarvinnutkaan. Ja siivosin ne kotiin tultuani. Olin muuten unohtanut kääntää hellan levyn nollille lähtiessäni. Vaan pysyipä sapuskat lämpimänä prinssipuolisolle, kun hän oli taas yksinkertaisen maalaistrion keikalla (mies, tuoli ja haitari) vanhainkodissa. Nyt vietetään valtakunnallista  vanhusviikkoa, joten joka päivälle on hänellä laulattamista ja soittamista.
Vaan huolellisuutta, rouvaseni. Olet jo niin ikänainen ikäväinen, että helposti jää levy päälle. Sekä sanallinen että sähkölevy. Jepjep.

Nyt tämä lähtee surauttamaan plenderillä pirtelön. Ja tuosta aloitetusta kirjasta, Kirjeitä kiven alle, tuntuu syntyvän huikea lukukokemus jo niiden sivujen perusteella, mitä viime yönä ahmin yöpalakseni. Kivaa ja rentouttavaa on siis tiedossa häivyttämään pienet mielenpahoittamiset tältäkin päivältä.


Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Eikä kaikesta nyt sittenkään mieli pahoitu, varsinkaan tähänastiset  elämänkokemukset omaavalta ikäihmiseltä. Hih.

18 kommenttia:

  1. Olet oikeassa: prinssipuoliso on ilman muuta ja ainoastaan se vihitty siippa, jolla on vähemmän sanomista siinä liitossa ja joka kulkee muutaman askeleen perässä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavasta postauksesta.
    Kyllä sinä osaat mukavasti kertoa ikävätkin asiat.

    Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa keskiviikkoa!♥

    VastaaPoista
  3. İhana postaus.
    Maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan.RTuntuu,etta niita "vihastumisen" aiheita alkaa ymparilla olla valilla liikaakin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kirjoituksesta, nyt tiedän että en olekkaan yksin niinä päivinä kun korvien välillä kiristää, ja niinhän se on että se on vain se päivä huominen on taas erilainen :)
    Hauskoja syksyisiä päiviä teille kaikille :)

    VastaaPoista
  5. Sinulla prinssipuoliso, minulla oli rinnallakulkija, sekin piti välttämättä olla vihitty kulkija, eihän sitä nyt avokin kanssa vuosikymmeniä olisi voinut rinnakkain mennä. Noita känkkäränkkä päiviä vain joskus ilmaantuu, silloin näkee nurjat asiat niin herkästi, jonain toisena päivänä ne naurattaa, mutta tuo penkin särkeminen on kyllä sellainen juttu, ettei siitä iloa revi hyvänäkään päivänä.
    Mukavaa viikon loppupuolta!

    VastaaPoista
  6. Onhan kunniakas nimi PRINSSIPUOLISO!
    Minulla UKKOKULTA tai UKULI.
    Lapset osti t-paisan jossa teksti Ukko jsa siitä lempparinimen sai.
    Meillä tämä kulku sellaista että UKKOKULTA harppoo pitkin askelin ja minä lyhyillä kintuilla säädetyn askelluksen perässä ja läähätän(läskit ja sydämen vajaatoiminta).Mutta, pian 50- vuotta kuljettu peräkkäin ja rinnakkain,joka hyvä juttu.
    Kyllä näitä kihinäpäiviä ja pattiin ottamisia moniaasti minullakin,milloin kuohuttaa mikäkin.
    Viime aikoina eräs vaikea ihminen kuohuttanut ja itkettänyt minua ja monia muitakin. Toivotonta mennä häntä edes oikaisemaan, aiemmat yritykset vai hulluttaneet tilanteen. Teimme porukan rukousdiilin, ja se toimii. Mainittu henkilö käyttäytynyt siivommin.
    Hyviä syyspäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  7. Jopahan taas oli virhenäppejä kommentissani, en viitsinyt poistaa kun pitkän sepustuksen näpitin. Tätä se hätäily ja hutilointi teettää.

    VastaaPoista
  8. Anja, sun Simo on kyllä tosi söpö..varmasti Lady tykkäis..Mukavaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
  9. Välillä ottaa pattiin minuakin, olet kai huomannut?

    Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle, Anja Regina<3

    VastaaPoista
  10. Allu; juuri näin. Rakastajat on erikseen, sanoisinko a wokkiprinssinakit, hehhee....

    sylvi; pieniä ovat harmitukset, onneksi.

    Sateenkaari; onneksi ei ole mitään vakavaa harmitusta, pisteli muuten vihaksi vaan, hih.

    Vaarinkukka-Pirkko; on niitä päiviä, jolloin pienetkin asiat kaatavat kupin, toisinaan kestää sitten ihan mitä vaan nurisematta ja nauraen. Kiva kun kommentoit ja hyviä syyspäiviä sinulle.

    mummeli; onneksi pitkä metsälenkki rauhoittaa, kunhan vaan koipi kestää. Onneksi tänään on poutapäivä vaihteeksi.

    SinikkaHelena; kiva kommentti! Ukulille terkkuja myös, haitanneeko, jos hän harppoo edellä ja sinä perässä, näköetäisyydellä kuitenkin. Ja halaus syntymäpäivänäsi!

    Irmastiina; prinssipuoliso toppuutteli moista postausta julkaisemaan, mutta sanoin, että ooppa vaiti, minähän kommentit luen, hih, ja häpeän kärsin!

    Riitta SInikka; söpö Lady lienee parsonterrierin sukua? Nätti on.

    Aili-mummo; joskus potuttaminen on aika pienestä kiinni. Onneksi ei jää kuitenkaan levy päälle....hah. SInulle myös leppoisia viikon viimeisiä päiviä.

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus,kyllä sinä osaat<3

    VastaaPoista
  12. ritva; kiitos kommentistasi. Nämä minun harmitukseni ovat sitä samaa luokkaa kuin että aamulla on uimalammikon pinta keltalehtien peitossa vaikka vasta edellisenä aamuna ne kaikki sieltä haavilla kerättiin. Terkkuja sinulle.

    VastaaPoista
  13. Ethän sie oo mikkään tosikko, joka tyhjäst sanomisest ottaa itteesä;-)

    Odotan niin, miten koet Virtasen kirjan!

    Simolle suukkoja♥

    VastaaPoista
  14. Hauska ilmaus A wokkeja ollaan sitten meillä, kun ei enää ole tuota oikeaa prinssipuolisoa :D
    En sanois rakastajaskaan omaani, kun vanhemmiten sekin on jäänyt ;D
    Kovastipa olet löytänyt suppiksia, vaikka et ees tarvii, kuten sanoit, mistä niitä senttejä, eikun suppiksia oikein tulee, kun minä en ole ainuttakaan nähnyt, vaikka kiertelen ja möngin metissä harva se päivä??

    Iloa päivään, halit ja Simolle rapsutus ♥

    VastaaPoista
  15. Leena Lumi; no en todellakaan ole tosikko, hih. Ainakaan omasta mielestäni, ja harmituksenkin aiheet ovat nuppineulannupin kokoisia.
    Kirja on menossa hyvää vauhtia, kerron kun saan luettua.
    Simo moiskauttaa takaisin!

    seijastiina; no ainakin nuorilla voi olla noita A wokkeja. Miks ei rakastaja käy? Joku liimahan sitä ihmiset yhdessä pitää!
    Jep, suppiksia on hurjasti. Eilen löytyi vielä pari litraa mustia torvisieniäkin sattumalta kallioiden takaa rinteestä.
    Tänään sataa ja tuulee, Simo kurkkaa vaan ovelta, että onko pakko mennä... ja pikaseen käy ja juoksee takaisin. Minä olen luullut että koiranilmalla mielellään... vaan ei sittenkään.

    VastaaPoista
  16. Joskus ketuttaa niin että poskiin sattuu. Ja se on suotavaa, saa sen sanoa ääneenkin. Sitä paitsi matkijat ovat ihan suosta. Toisaalta, jos ei ole mielikuvistusta jumalan armosta annettu, niin minkäs teet... Porskutetaan me vaan omina itsenämme, itseninämme, miten se nyt meneekään.

    VastaaPoista
  17. Rva Kartanonrouva; sanoppa muuta! Remukin sanoi kiertueestaan, että väkeä kuin ketun naamoja! Jep, plagiointi on syvältä, mutta aina niitä löytyy, joilla mielikuvitus ei kanna omiin vertauksiin. Vaan haitanneeko mittään. Porskutellaan.

    VastaaPoista