Olimme hereillä jo hyvissä ajoin, laukut valmiiksi pakattuina. Nopea aamiainen ja baanalle. Halusimme katsastaa paikallisen kirpputorin.
Metroon, pari asemaa ja vaihto. Sitten olimmekin jo perillä Naviglissa.
Aseman edessä kojuaan pitävä nuori mies pudisteli päätään, ei tiedä, missä sijaitsee kirppis. No ei tietenkään. Omiaan olisi mieluiten myynyt. Kävelimme summamutikassa kartan mukaan. Vastaamme tullut vanhempi mies, puhui hyvää englantia, sanoi meille, ettei kirppis nyt tiistaina ole auki ja että se kyllä on tietä eteenpäin. No jep. Mehän ei uskottu, etteikö olis auki kun kerran hotellin antamassa listassa niin sanottiin. Lampsittiin eteenpäin kohti eimitään.
Taktiikkapalaveri. No, palataanpa sitten asemalle takaisin.
Maisema toki joen rannalla oli kaunis ja ranta täynnä tavernoita.
Ylitimme sillan ja suunnistimme kohti asemarakennusta. Kuitenkin epäilys mielessä ja hukkareissu harmina. Ja eikun taas kysymään.
Olimme kulkeneet päinvastaiseen suuntaan, kirpputorikatu oli aivan aseman lähellä. Koko katu täynnä kojuja. Eurolla sai koruja, sukkia, joulukuusen koristeita. Pääosin myynnissä oli vaatteita, enimmäkseen neuleita. Emme jaksaneet koko kojujonoa läpikäydä, vaan palasimme alkupäähän gobeliinityynynpäällisiä ihailemaan. Ja pianhan meidän pitäisi jo palata hotellille luovuttamaan huoneet.
Herkkukaupan hedelmätarjontaa: karhunvatukoita ja pitkulaisia metsämansikoitakin!
Milanon rautatieasemalta lähtee bussit lentokentälle. Ihailimme valtavan kokoista asemarakennusta. Kaari-ikkunoita, koristeveistoksia, horoskooppimerkkejä seinälaattoina, pylväitä jne. Pieniä putiikkeja, kahviloita, rullaportaita joka suuntaan, ja tietysti puluja, jotka osaltaan huolehtivat kahvilan pöydiltä tippuneista murusista.
Ostimme vielä paahdettuja kastanjoita evääksi bussimatkalle. Lentoaseman terminaalissa oli hämmästyttävän tiukka seula matkatavaroiden painon ja laukun koon suhteen. Piti minunkin vajentaa laukusta neule ja ripustaa kirppikseltä ostamani kaulakorut tuplana kaulaani, näin onnistuin saamaan laukun painon tasan kymmeneen kiloon (käsilaukku piti sulloa matkalaukkuun, sillä sallittu laukkumäärä matkustamoon tasan yksi!). Viimeiset namiostokset vielä ennen koneeseen nousua ja kohti Lappeenrantaa ja kotia.
Lappeenrannassa oli sen verran lunta, että kiitorataa oli aurattu. Onneksi tie oli kuiva ja näin helpompi ajaa pimeässä kotiinpäin.
Ja mikä ilo ja riemu, kun Simo tajusi, kuka nousee pimeässä mäkeä ylös ovelle! Kieppumisesta ja lipaisuista ei meinannut loppua tulla ja tarkasti koiruli vahti jokaista askeltani, kunnes sujahti sänkyyn peiton alle ja huokaisi raskaasti selkä tiukasti kiinni minussa. Onnellinen pieni koira nukahti kyljessäni. Borta bra, men hemma bäst!
Ja minusta kauneinta Milanossa on todellakin tuomiokirkko!
Siksi läppään sen kuvan vielä uudelleen postauksen lopuksi.
Metroon, pari asemaa ja vaihto. Sitten olimmekin jo perillä Naviglissa.
Aseman edessä kojuaan pitävä nuori mies pudisteli päätään, ei tiedä, missä sijaitsee kirppis. No ei tietenkään. Omiaan olisi mieluiten myynyt. Kävelimme summamutikassa kartan mukaan. Vastaamme tullut vanhempi mies, puhui hyvää englantia, sanoi meille, ettei kirppis nyt tiistaina ole auki ja että se kyllä on tietä eteenpäin. No jep. Mehän ei uskottu, etteikö olis auki kun kerran hotellin antamassa listassa niin sanottiin. Lampsittiin eteenpäin kohti eimitään.
Maisema toki joen rannalla oli kaunis ja ranta täynnä tavernoita.
Olimme kulkeneet päinvastaiseen suuntaan, kirpputorikatu oli aivan aseman lähellä. Koko katu täynnä kojuja. Eurolla sai koruja, sukkia, joulukuusen koristeita. Pääosin myynnissä oli vaatteita, enimmäkseen neuleita. Emme jaksaneet koko kojujonoa läpikäydä, vaan palasimme alkupäähän gobeliinityynynpäällisiä ihailemaan. Ja pianhan meidän pitäisi jo palata hotellille luovuttamaan huoneet.
Milanon rautatieasemalta lähtee bussit lentokentälle. Ihailimme valtavan kokoista asemarakennusta. Kaari-ikkunoita, koristeveistoksia, horoskooppimerkkejä seinälaattoina, pylväitä jne. Pieniä putiikkeja, kahviloita, rullaportaita joka suuntaan, ja tietysti puluja, jotka osaltaan huolehtivat kahvilan pöydiltä tippuneista murusista.
Ostimme vielä paahdettuja kastanjoita evääksi bussimatkalle. Lentoaseman terminaalissa oli hämmästyttävän tiukka seula matkatavaroiden painon ja laukun koon suhteen. Piti minunkin vajentaa laukusta neule ja ripustaa kirppikseltä ostamani kaulakorut tuplana kaulaani, näin onnistuin saamaan laukun painon tasan kymmeneen kiloon (käsilaukku piti sulloa matkalaukkuun, sillä sallittu laukkumäärä matkustamoon tasan yksi!). Viimeiset namiostokset vielä ennen koneeseen nousua ja kohti Lappeenrantaa ja kotia.
Lappeenrannassa oli sen verran lunta, että kiitorataa oli aurattu. Onneksi tie oli kuiva ja näin helpompi ajaa pimeässä kotiinpäin.
Ja mikä ilo ja riemu, kun Simo tajusi, kuka nousee pimeässä mäkeä ylös ovelle! Kieppumisesta ja lipaisuista ei meinannut loppua tulla ja tarkasti koiruli vahti jokaista askeltani, kunnes sujahti sänkyyn peiton alle ja huokaisi raskaasti selkä tiukasti kiinni minussa. Onnellinen pieni koira nukahti kyljessäni. Borta bra, men hemma bäst!
Ja minusta kauneinta Milanossa on todellakin tuomiokirkko!
Kiitos Anja, kun päästit meidät mukaan Milanon matkalle. Onneksi Simo sai mammansa takaisin, voin kuvitella sitä ikävää, joka hänellä on ollut. Päivystänyt ikkunalla missä mamma oikein on, kuunellut kaikkia rapistuksia ja ropistuksia oven edessä, koska tulee takaisin!
VastaaPoistaKiehtovaa kaupunkimatkailua sinulla joukkoinesi. Mukava kuvakatsella meidän muidenkin. Kiitos!
VastaaPoistaKyllä onkin kaunis kirkko:)
VastaaPoistaMahtava kirkko!!
VastaaPoistaHei Anja.
VastaaPoistaKatselin sinun ottamia Milanon kuvia ja ihastuin niihin. Ja tuo tuomiokirkko on todella kaunis.
On sinulla ollut varmaan ikimuistettava matka.
Mutta hyvä kun pääsit turvallisesti kotiin ja Simo sai mammansa takaisin.
Hyvää adventtisunnuntai illan jatkoa ja kaikkeaa hyvää marraskuun viimeiselle viikolle.
Olipa hauska tehdä uusi Milanon-matka näin anopin postauksen merkeissä. Kaikista kivointa on se, kun jokainen näkee reissun omalla tavallaan. Onnellisin reissunainen oli varmasti Roosa, joka teki niiiin hyviä vaateostoksia!
VastaaPoistaEi voi muuta kuin huokailla, kun näitä kuvia katselee ja matkatarinaa lukee, voi kun pääsisi... :) Ja vielä noin mukava vastaanotto kotonakin :) Tuo kirkko on tosiaankin upea, eihän sitä kuvasta edes tajua kuinka upea... Hieno!
VastaaPoistaKaunis on kirkko ja mukavasti kerroit matkastanne.
VastaaPoistaOikein tässä "kulkutauti" taas iskee, kun katselee kuviasi. ;-)
Mukavaa oli piipahtaa Milanossa mukanasi. Tosiaan, kirkko on koristeellinen ja sisältä varmaan henkeäsalpaavan upea..
VastaaPoistaTerveiset täältä, lunta tuli ja tulee, sähköt olivat poikki aamulla ja uusia sähkökatkoja odotettavissa.
Nimenomaan tämä näyttävä kirkko, uskomattoman monimutkainen rakennus!Usko tai älä, mutta en päässyt silloin aikoinaan sinne sisälle, joten edelleenkin kattelen vain toisten ottamia kuvia! Isä-Camillo oli ovella ja sanoi ehdottoman EI-nsä siskolleni ja minulle! Isä-vainaa sano suomeksi asiallisesti hänelle, että pidä ukko kirkos, koko perhe sisään tai ei kukaan sitten...hih!? Tiesinmehän kaikki mistä se johtui, me tytöt olimme HIHATTOMISSA JA SÄÄRET PALJASTAVISSA VAATEISSA. Poistimme siihen vasempaan suuntaa, silloin siinä oli tavaratalo ja basaareita, vissiin vielläkin!
VastaaPoistaPitäs käydä jossain vaiheessa uusimassa yritys, hyvä kun te siellä kävitte....;)
maiju; iloisin paluustani oli tosiaankin Simo, joka ei tahtonut nahoissaan pysyä! Kiva oli tulla kotiin lyhyeltäkin matkalta.
VastaaPoistaSinikkaHelena; kiitos kun kommentoit. Edelliseen postaukseni kommenttiisi: kyllä tää bloggaaminen on vaan niin kivaa, että mehän ei tästä luovuteta vaikka välillä tekstit häviää ja kuvat katoaa ja koko kone tilttaa.
ritva; kauneinta Milanossa on tämä Duomo.
Irmastiina; upea oli, ehdottomasti.
eila; kiva kun tulit kurkkaamaan matkakertomustani. Minulla on vaan niin pikkuruinen kamera, että kuvatkin on sen mukaiset. Mutta hyvä näinkin. Ja matka oli ihan kiva, kotiinpaluusta Simo eniten ilahtui.
Rva Kartanonrouva; niin, jokainen meistä näki ja koki Milanon varmasti vähän erilailla. Mutta uskon, että kaikki olimme ihan tyytyväisiä ja varsinkin Roosa uusista muotihepenistään. Oli ilo katsella hänen intoaan siellä vaatekaupoissa.
Anja; minä myös koin Milanon positiivisena ja tietty kaunein oli tuomiokirkko. Nähtäväähän siellä riittää jokaiseen makuun. Tosin hintataso on liki pilvissä, kai se niiden kansantalous on niin kuopassa, että kaikesta pitää nyhtää viimeisin hinta!
Unelma; ainahan matkailu avartaa, senhän me olemme yhdessäkin kokeneet. Ei hassumpi tämä italialainen piipahdus.
Minttuli; Kiitos lumiterveisistä, meillä satoi solkenaan vettä, lammikko reunojaan myöten täynnä ja polut liukkaita ja vain kumisaappailla pärjää. Vielä on plussan puolella. Meillä myös sähköt yöllä poikki ja kellot nollissa.
Maikku; Harmi, ettei isä-Camillo päästänyt teitä tyttöjä sisään kirkkoon. No, meillä ei sitä vaaraa ollut, kun oli niin kolea ilma, että pusakat tiukassa napissa!
Kivahan siellä on piipahtaa, näkemistä kyllä riittää muutamalle päivälle. Se Viimeinen ehtoollinen jäi harmittamaan, sillä da Vinci oli siihen maalannut epätavallisempaakin tarinaa...