Voihan nekku! Kone nielaisi, julkaisi ja hävitti jatkon. Mutta rohkeasti etiäpäin kuin mummo lumessa. Niin, ne pulut. Tyytyväisiä olivat varmasti lennellessään ihmisten olkapäiltä nokkimaan lounastaan!
Mutta sisälle Duomoon. Kirkko näyttää ulkoapäin kermakakulta, mutta on upea myös sisätiloiltaan. Monet kauniit lasimaalaukset siivilöivät vähäistä valoa hämärään kirkkosaliin.
Pääsimme käymään myös kirkon kryptassa, mutta minulle, ahtaanpaikan kammoiselle, tämä ei ollut mukavaa. Enkä muutenkaan välitä katsella muumioituneita pyhiä miehiä hopeanaamioissaan. Sytytimme kirkossa kynttilät ja palasimme raittiiseen syysilmaan ja Galleria Vittorio Emanuele II -kauppakujalle, missä istahdimme juomaan elämämme ehkä kalleimmat lämpimät juomat. Mutta se atmosfääri!!
Kuuluisia liikkeitä kauppakujan varrella tukuittain. Kuva on otettu kahvilan ikkunan läpi kujalle.
Tässä vielä lasikaton kupoli:
Olimme saaneet ripauksen luksus-ilmapiiriä. Unissanikaan en osaisi kuvitella ostavani täältä mitään, hinnat olivat sitä luokkaa.
Lähdimme etsiskelemään lounaspaikkaa lähikaduilta ja löysimme pienen, myös paikallisten suosiossa olevan.
Emme kuitenkaan tilanneet herkkutateista valmistettua ruokaa, vaan mozzarella-salaatin ja milanolaista saframirisottoa. Kyllä maistuikin.
Risotto näytti epämääräiseltä, mutta maistui hyvältä. Pikkuminiän blogissa täällä kerrotaan risoton tarinaa enemmänkin (myös matkasta enemmän). Ruokailun jälkeen oli shoppailun vuoro, varsinkin neito nuori oli kovasti innostunut milanolaisesta muodista.
Oikaisimme läpi puiston, missä valtavat puut jo olivat pudottaneet osan lehdistään.
Puiston kulmassa nähtiin monta modernia veistosta ja yksi osa puistosta oli varattu koirien ulkoiluttamista varten.
Mutta me onnistuttiin löytämään ostoskadulle, ja neito nuori onnellisena kiikutti kassejaan illalla hotelliin. Huominen olisi jo kotiin palaamisen päivä, joten ajoissa nukkumaan, että aamulla ehtii vielä tehdä kirpparikierroksen. Mutta siitä oma juttunsa sitten.
Mutta sisälle Duomoon. Kirkko näyttää ulkoapäin kermakakulta, mutta on upea myös sisätiloiltaan. Monet kauniit lasimaalaukset siivilöivät vähäistä valoa hämärään kirkkosaliin.
Tässä vielä lasikaton kupoli:
Lähdimme etsiskelemään lounaspaikkaa lähikaduilta ja löysimme pienen, myös paikallisten suosiossa olevan.
Oikaisimme läpi puiston, missä valtavat puut jo olivat pudottaneet osan lehdistään.
Onpa valtavan iso puu.
VastaaPoistaHyviä kuvia.
Kiitos kun sain vilauksen Milanosta.
Kiitos näistä hienoista kuvista,onpahan se kokemus päästä katsomaan kirkon kryptaan:)
VastaaPoistaTosi hienoja kuvia ja matkakertomusta, kuten edellisessäkin postaukesssa. Olispa kiva päästä joskus käymään noissa maisemissa.
VastaaPoistapaljon teillä nähtyä ja koettua!
VastaaPoistaMinun blogittaminen viime aikoina ollut tosi takkuista. Kuvat/tekstit tulee, menee, enimmäkseen ei mene.
Tutkailin omalla tietämättömyydelläni "Blogger lähetintä"ja katos koko kuvake, että sillälailla. Onko lie tarkoitus että lopetan koko touhun.
Tärkeämpääkin stressaamista maailmassa kuin omaan osaamattomuuteen päivittäin kompastella. Kun tarttuu sukkakutimeen, taitaa ja osaa sen,ja saa hyvämieltä hetkeksi.
Voi, tuolla viihtyisin ikuisuuden katselemassa lasitaidetta.
VastaaPoistaHienoa seurata taas mukana kuvien välityksellä.
VastaaPoistaSe onkin yleensä hyvä valinta työntyä paikallisten suosimaan ruokapaikkaan. Laatu on jo asiantuntijoiden testaamaa.
Bloggeri ja Picasa ovat vaihtaneet uusiin ohjelmiin, ongelmia on ollut täälläkin. Vanha kuvie klikkaaminen isommiksi oli parempi systeemi.
Kiitos näistä ihanista kuvista. Kirkon lasimaalaukset varsinkin todella upeat.
VastaaPoistaItalialaisten herkkupöytiin tahtoisin minäkin...
Hyvää joulun alusaikaa!
Hei kaikki blogiystäväni! Kiitos kommenteistanne. Tämä postaus lähti kesken kaiken lentoon ja en saanut sitä takaisin, joten piti jatkaa vielä yhdellä postauksella!
VastaaPoista