...KUN ON SYKSY JA KUURASSA MAA...

Talvi hiipii, väkisinkin.  Eilen aamulla kuistin portaat järkyttävän liukkaat, samoin lammikon "kananorsi" tikapuille. Ensimmäinen pakkasyö ja aamulla vielä alle nollan. Vaikka päivällä aurinko paistoi huikasevan siniseltä taivaalta, ei takapihan nurmikko eikä kallion pohjoiset rinteet luovuttaneet kuurapeitettään. Ja iltalenkillä Simon kanssa nähtiin tuhansien timanttien säihkettä tienvarren lakastuneissa heinänkorsissa ja maatuvissa puunlehdissä. Täysikuu.


Tänä aamuna nurmikko tönkköhuurteessa. Lammikon pinnalla jo hienoista jääriitettä. Virkistävää pulahtaa; puutarhaan pyrkivä pupu säikähti pulahdustani ja Simo huomasi sen loikkivan. Mikä haukkujen remu! Tämä pihanlaidassa viihtyvä jänö on jo kalunnut kahdesta omenapuusta kuorta melkoisen annoksen. Nyt riitti, verkkoaita tiiviisti kiinni.

Auringon paiste läikkyy pihapolulla. Lumen tuloon on varauduttu, lumikola odottelee pikkukopin ovella!  Onko seuraava sade jo hiutaleita? Auton ikkunat jo läpihuurteessa.


Pihapiirissä asusteleva orava kävi tarkistamassa kuusen alaoksien latvuksista, vieläkö löytyy käpyjä pahimpaan nälkään ja Simo päivysti sohvan selustalla. Huomasi tietysti kurren ja mekasti niin valtavasti moisesta otuksesta, että ikkuna sumeni kun koirulin hampaat kolisivat ruutuun haukun melskeessä. Pyyhin jäljet ja siirsin sohvaa kauemmaksi ikkunasta. Sohvan selusta on Simon lempipaikka. Ja istahdapas sohvaan; heti on poika lepoasennossa sohvan ja sinun välissäsi. Tai sitten niskaan nojaamassa. Läheisyys lämmittää! Joskus jopa pienet päikkärinokoset otetaan kesken päivystyksen!

Luin illalla yhtä koirakirjaa unilukemisekseni. Siinä kerrottiin, että pentuna koira kiintyy naispuoliseen perheenjäseneen  kokien hänet emohahmoksi. Niinpä. Mutta ulos halutessaan ainakin Simo piirittää prinssipuolisoa, joka yleensä hoitaa aamulenkityksen.


Lauluporukasta tuli toivomus hauskoista lauluista. Nauhoitin kuortanelaisten Martan ja Tyynen Kuumat aallot ja Sukkahousut, joista pitää poimia sanat ja monistaa. Molemmissa lauluissa on tietty huumorinsa ja sopii meille mummoikäisille vaikka esitettäväksi eläkeläisten pippaloissa. Vähän rekvisiittaa mukaan ja esitys on valmis. Muuten vanhoissa koululauluissakin on monta mukavaa ja mieleenjäänyttä. Onpa niitä kasattu ihan laulukirjoiksi.


Ruotsin reissulla tikutin yhdet vihreät sukat, eilen sain valmiiksi siniset ja ruskeita aloittelin. Sukkakassi on reunojaan myöten pullollaan. Pitänee vähän huilata kutomisesta ja alkaa huiskia pölyjä huushollin tilpehööreistä. Mietin, pitäisikö vitriinikaappien oviin laittaa sisäpuolelle tiivisteet, kun kipot ja kapot näkyvät keräävän pölyä pinnalleen. No, laiskuus on hyvä lahja, siitä se vaan johtuu, että vanharouva niin harvoin kurkistaa kaapin sisälle pölyhuiskun kanssa! On aina muka parempaakin tekemistä kuin siivoilu. Hm.

Ainakin Simon mielestä välillä pitää levätäkin! Siinä se pötköttää kun katson Lemmenviemää ja samalla tikutan sukkaa! Ihan on  relax!

Näistäkin muuten selvästi näkyy, miten pölyhiukkaset pesiytyvät huushollin tilpehöörien pinnoille! Tarttis nyt viimeistään tehdä jotakin.


Eräässä hassuttelujutussa kysyttiin maanviljelijältä, onko hänen työnsä kovin vaikeaa. Mies selitti työnsä eri vaiheita ja totesi lopuksi: Nyt on lopetettava lätinät ja lähdettävä kanoja lypsämään.
Sama juttu Rahikaisella, on lopetettava sanojen suoltaminen ja lähdettävä huiskauttelemaan pölyriepua. Sunnuntaina on kirppis, pitää kerätä pöydälle jotakin kaupiteltavaakin. Joskus näinkin päin.