Auringon säteet pilkahtivat vielä tänäänkin, vaikka aamulla koko tienoo oli verhoutunut harmaaseen, pehmeään usvavaippaan.
Eilinen päivä meni ystävän kanssa Tallinnassa, missä sää oli harmaa ja tihkusateinen. Pikajuoksuahan se on, jos neljässä tunnissa perillä pitää hoitaa ostokset, postin noutaminen ja pakastemarjojen vieminen ikätuttaville. Mutta ehdittiin. Keittolounaalla piipahdettiin, mutta ostokset tehtiin vain Merekeskuksessa ja Sadamarketissa. Siellä nyt on riepua ja rieskaa kyllin kassin täytteeksi. Enpä paljon tosin tarvinnutkaan, mustat farkut ostin tulevaa Milanon piipahdusta silmälläpitäen. Tänään jalat on ihan kuin ei omat eilisen porhalluksen jälkeen. Ja ne ratikat! Se sininen ikivanha kakkosen ratikka, tomera vaaleaverikkö painamassa usvaa putkeen vihaisen näköisenä. Kuin kuoppaista tietä neliskulmaisilla kärrynpyörillä olis menty. Siinä oli sinistä hetkeä kerrakseen sumun seassa.
Kotona taas sininen kaunokainen sinnittelee kuistin kukkalaatikossa. On syksyn viimeinen orvokki.
Vähän alakuloiselta sekin näyttää, mutta kenen tahansa ilme olisi näkkärillä, jos tietäisi pakkasen pian purevan ja kauneuden katoovan!
Sininen hetki löytyy myös lasihyllystä, vaikka enimmäkseen ne hetket ovat punaisia hetkiä meidän huushollissa.
Kuka muistaa vielä, minkä sininen oli sikuritoppa? Olihan siitä sanontakin, että "sininen kuin sikuritoppa". Minun muistini mukaan sikuritopan sininen oli kuin tuon orvokin terälehtien sini. Hieman haalea sininen. Kyllä siitäkin sikuritopasta mummot ennen saivat aikaan "sinisiä hetkiä", minäkin muistan vielä sikuritopan, mutta kahvia ei vielä lapsille siihen aikaan annettu! Aikuisena kuitenkin sain Neuvosto-Eestissä maistaa viljasta paahdettua kahvia, ei se hyvääkään ollut, mutta oikeata kahvia ei heillä lie ollut saatavilla. Sikurikahvin kitkeryydestä ei kuitenkaan ole omaa muistikuvaa.
Sininen oli myös karjakkokankaasta äitini minulle ompelema mekko, jolla kävin sitten kirkkoreissut ja pyhäkoulut. Sinisiä hetkiä nekin.
Hännähuipuksi sielunmaiseman todellinen "sininen hetki". Mutta silloin vielä oli kesää jäljellä...
kaunista ovat siniset hetket. onkohan minussa jokin paha vika? minulla vaihtuu lempivärit vuosien myötä ja joskus nykyään jo useamminkin. perusvärejä rakastan, mutta pehmeät murretut tuntuvat esim, sisustuksessa nyt miellyttävältä.. sinisä astioita minulla on paljon, jos ladon ne kaikki ruokaköydälle, tuskin liinaväri eroituu! eli jo lautasia on kaksi tusinaa, lasena myös ja muita kippoja, kynttiläkippoa ja pulloja. muutama vuosi ennen sinisiä oli keltainen aika, mutta ne astiat särkyin vähitellen ja loput meni mökille no keltaisia mukeja on vielä. Saiskohan tuon orvokin pealastettua sisälle juuripaakun kanssa.??Se on tosi kaunis
VastaaPoistaIhanat nuo siniset lasit.
VastaaPoistaSininen on lempivärejäni...☺
Kaunista sinistä!
VastaaPoistaIhanan sinistä <3
VastaaPoistaMinäkin tykkään sinisistä astioista<3
VastaaPoistaKaunista ja tyylikästä.;)
Mukavaa viikonloppua sinulle, Anja-Regina<3
Kaunista sinistä. Muistat varmaan pisaramukin suunnittelijan, itselläni on saman suunnittelijan tarjoilukulho. Nanny Stilliä luulisin, mutta en ole varma..
VastaaPoistaSielunmaisemasi on kumminkin se kaunein.
Rauhallista pyhäinpäivää ja terveiset sielunmaiseman lähituntumasta.
Siniset hetket ovat ihania.
VastaaPoistaRauhaisaa Pyhäin päivää.
aikatherine; aika vähän minulla on sinistä, kun olen rubiinilasin kerääjä. Tosin enää ei montakaa kippoa sellaista löydy kirppareilta, mitä ei minulla jo olisi. Lempivärini on pysynyt punaisena, koska se on rakkauden väri. Mutta olen toki haalinut valkoista luulasia, turkoosia luulasia ja tietysti ihan kirjavan kanarasiakokoelman.
VastaaPoistaEn usko, että orvokki sisällä säilyisi yli talven, keväällä sitten uudet taimet istutettava.
Irmastiina; sininen on rauhoittava väri.
Riitta Sinikka; minulla ei ole paljon sinistä, muta kun eräs tuttu rouva muutti pienempään asuntoon, hän tarjosi minulle sinisiään ostettavaksi. Miniän kanssa sitten kävimmekin poimimassa kauneimpia kilvan.
ritva; kiitos.
Aili-mummo; samoin sinulle leppoisaa viikonloppua.
Minttuli; oikein muistit, Grapponia-sarjaa ja Stillin suunnittelemaa. On erivärisenä, mm keltaruskea ja väritön kermakkoina minullakin.
Samaa mieltä, sielunmaiseman sinisyys on luonnollisinta ja kauneinta. Samoin sinulle hyvät pyhäinpäivät ja terkut täältä Borgåsesta!
Unelma; nautitaan sinisistä hetkistä. Samoin sinulle leppoisaa pyhäinpäivää.
Lapsena kevätjuhlassa lauloin"orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni..."
VastaaPoistaTämä orvokki kaunokainen marraskuussakin katselee lempeästi mielestäni. Ihanan siniset värit. Tuo sininen sielunmaisema aivan mahtava. Onnellinen, joka näissä maisemissa saapi asustaa!
Ihania sinisiä hetkiä kuvin ja textein.
VastaaPoistaKaunis orvokki,
Orvokkin on pikkususkoni nimi ja minäkin laulan aina hänelle nimipäivänään, tuon laulun minkä SinikkaHelenakin tuossa.
oikein rauhaisaa pyhäinpäivää sinulle!♥
SinikkaHelena; tuttu on laulu orvokista tummasilmästä, koulussa laulettiin. Nyt myöhemmin on laulettu orvokeista äidille. Kukkasista on paljon tehty lauluja, muistakin kuin ruusuista.
VastaaPoistaSielunmaisemaa nyt talvella voi vain muistella kun kesällä otettuja kuvia tulee selattua.
Leppoisaa pyhäinpäivää sinulle, SinikkaHelena.
ritva;
sylvi;
Voi tätä sähellystäni! ritvankin kirjoitin jo tuohon väliin, vaikka sylville aikomus vastata!
VastaaPoistasylvi; Orvokki on kaunis tytön nimi ja paljon käytetty ainakin toisena nimenä.
Rauhaisaa pyhäinpäivää sinulle sylvi, vilkuttelen sinulle sunnuntaina Tukholmasta!
Mulla soi päässä toi Kuoppamäen laulama....sininen on taivas...siniset on silmä.. Muistan joskus -60 luvun lopulla, kait, kun naapurin isäntä täytti vuosia. Kotikadullani oli tapana,että mentiin aina ilman kutsua naapureiden, lähinnä isäntien 50-60-70v päiville, yhteisen lahjan kanssa. 6.12 menimme Väiskin viiskymppisille. Korkokengillä, ilman takkia juhlavaateissa ja pihastamme nappasin kauniin sinisen orvokin kätösiini viemiseksi! Eihän silloin puhuttu ilmaston muutoksista, vaan oli lauha pitkä syksy!!??
VastaaPoistaKiirettähän sitä reisussa aina pitää Anja ja kun kiireesä ostaa, tulee niitä vahinkojakin, ainakin mulle..ei haittaa, mutta hymähtelen kylläkin...;)
Mukava sininen juttunen. Nätit siniset astiat, eipä muuta kuin sinisen kaunista viikon köllykkää:D
VastaaPoistaHetki sininen...
VastaaPoistaKaunista. Mie rakastan sinistä. Sininen väri on rauhoittavaa. Etenkin koboltinsininen.
Kiitos tästä sinisestä hetkestä.
Sininen lasi on upeaa! Kuten Eila, minäkin pidän koboltinsinisestä ja lisäksi turkoosista.
VastaaPoistaPS. tein juuri testiä: Sinä olet yksi niistä blogeista, joihin en pääse kuin kaksi kertaa erikseen kirjautumalla. Lumieskään ei ymmärrä tätä ollenkaan. Tekniikka tappaa minut.
VastaaPoistaMaikku; ennen sitä voitiin mennä synttäreillekin noin vaan naapuriin, nyt on niin tiukkaa, että pitää olla kutsu, muuten ei onnistu, hölmöä on.
VastaaPoistaJa on leutoja myöhäsyksyjä ollut ennenkin vaikka harvaan. Sama kevään tulon kanssa.
Mulla onnistui nappiin farkkuostokset, ihme kyllä. Oli niin taitava myyjä, että lähes takuuvarmasti näki peffan pyöreydestä, mikä malli sopii. Pötkäisin niillä pöksyillä jo miljoonakaupungissa eli Tukholmassa. Hyvin kestivät. Nyt ei tosin ollut kiirettä, kun perillä oli pyhäpäivä.
Nenunen; viikon köllykkä on saatu alkamaan, hih.
eila; samaa mieltä, sininen rauhoittaa. Kiitos kommentista ja terkut sinulle sinne outoon kumpuun!
Leena Lumi; miten se voi tökkiä kirjautuminen, en ymmärrä. Harmi, että tuplakirjautuminen tarvitaan. Toivottavasti selviää, mikä mättää.
Kiitos kuitenkin kun jaksoit tulla läpi!
Kaunista sinistä. Tuo pieni muki/lasi mikä onkin etualla on niin nätti. Minulla on neljä sellaista joskus lahaksi saatu.Kiitos palasi muistot mieleen.
VastaaPoista