JO TIISTAI TAAS EHTOOSSA

Kovin nopeasti menee eläkeläisen aika, nyt ollaan taas jo tiistaissa. Tänään käytiin lauleskelemassa, vein samalla laulukavereilleni purnukat vesipuolukoita. Aamulla tarkistin, ovatko jo hyvässä ja syötävässä vaiheessa sekä purkitin ne valmiiksi. Toivottavasti ne maistuvat ystävistäni yhtä makoisilta kuin minustakin.

Tämä kuva ei kuitenkaan puolukoista vaan orapihlajasta!


Lauantaina nousimme prinssipuolison kanssa vanhalle Mariellalle kuin herra Petterit ikään merille. Tyyntä oli, eipä keikutellut. Vähän illan mittaan siellä koetimme tanssahdellakin, mutta eipä meikäläisen polvi vielä oikein kestänyt. Eikä tulomatkalla sitäkään vähää, kun olimme kävelleet miljoonakaupungissa päivän mittaan. Vaikka enimmäkseen kyllä ajoimme tunnelbanalla, ensin Hötorgetin kirpparipöytiä katselemaan.

Eli tarjolla oli vatia ja kippoa, kupposta ja kapposta. Joukossa myös Arabian astioita edullisesti.  En jaksanut innostua.
Eräs rouva osti upean lampunjalan, sitä minäkin vahtasin, että jos hellittää varresta, nappaan sen. Ei hellittänyt! Eikä minua harmittanut. Eräällä pöydällä oli punaisia pikareita pari kuin houkuttimena, olivat kuulema jo myydyt. Sanoin myyjälle, että turha niitä on pöydällä pitää jos eivät ole kaupan. Kääri kiireesti ne pakettiin pöydän alle!


Vaan ei meikä ihan tyhjin käsin tietenkään! Ihana Göbelsin keinuhevonen löytyi muutamalla eurolla.

Sitähän en missään nimessä voinut vastustaa. Rubiinilasiakin sen verran löytyi, että pieni sormusrasia, jonka kannessa iso punainen lasi. Prinssipuoliso löysi ruotsalaisen musiikkitietokirjan (klassista käsittelevä) ja vaikka se painoi paljon, lähti se 10 kruunulla reppuun.


Joulun lähestyminen näkyi myös kirpparipöydillä, tonttuja ja pukkeja oli tarjolla siellä täällä.

Ruotsalaiset rakastavat tonttuja ja ne ovat suosittu keräilykohde.

Muuten Kulturhusetin kulmilla oli hiljaista sunnuntain aamupäivällä.

Me jatkoimme matkaa edelleen Sundbybergiin. Kiertelimme siellä molemmat kirppikset ja jälleen mukaan tarttui posliinivarsa ja vanhoja nuotteja nippu. Kaksi valkoista pientä kanarasiaakin nappasin mukaan. (varsaan jäi hintalapun reuna!!)

Kaupunkilähetyksen kirpparilta ostin tämän rouva Kanasen. Mitä minä silläkin teen, on vielä hakusessa. Mutta aika tavaran kaupitsee.

Kuin yhdestä suusta totesimme, että kirpparikierroksemme riittää, emmekä lähteneet enää Vårbergiin. Lampsimme Slussenilta kohti terminaalia ja ihastelimme vielä lehdessä olevia puita ja orapihlajapensaan punerrusta.

 Mariella jo odotteli satamassa. Kotimatka saattoi alkaa. Aika kätevää on palata laivalta, kesti tasan puolitoista tuntia satamasta kotiin busseja taitavasti vaihtaen. Ei paha. Simo odotteli jo kotona, vaikka olikin ollut hyvässä hoidossa Kartanonrouvan luona reissumme ajan. 


Lopuksi vielä miljoonakaupungin ihme: pyöräilijöitä varten ilma-asema pyörätien varressa lähellä satamaa!

Heikossa hapessa oleville yön juhlineille matkustajillekin voisi olla tällainen asema! Tosin ei niitä nyt montaa ollut hapen tarpeessa, onneksi.


Sorry ystävät, että en ole ehtinyt blogejanne kommentoida, lukaissut olen useita. Mutta parannan tahtia. Ja lämpimästi tervetuloa lukijakseni sieltä Savon sydämestä Beate56!