Jokainen "akkalehti" on pullollaan joululäskien sulattamisohjeita. Pyykkilautavatsaa luvataan hikisellä urakoinnilla ja valikoivalla napostelemisella. Venytyksillä, asanoilla, hyppelyllä ja ruumiin rääkkäämisellä ihan todellisestikin.
No joo. Minä, joka en sitten keväisen päivän ole leivänmuruakaan suuhuni pistänyt tortuista, pullasta ja kakuista nyt uneksimattakaan, nousin tässä aamutuimaan vaaálle. Katsos perhanaa. Tasan ei käy onnenlahjat! Prinssipuoliso valitteli painonsa nousemista, vaan ihmekös tuo kun puputtaa kaikki herkut mitä pöydälle ilmestyy. Eikä yhtään ruokahetkeä ilman ruisleipää. Ja päällysteitä. Ja nam. Ja nam. Suklaata ja konvehteja nyt jouluaikaan. Mutta mistä ihmeestä MINÄKIN olin kerännyt "michelinejä" reilun kolmen kilon verran. En hymistele enää akkalehtien ohjeille vaan tartun toimeen.
Siis olin ahtanut luukustani kinkkua ja laatikoita (lanttu- ja porkkana- ja väistellyt makarooni- ja maksalaatikot). Juustoa ja metwurstimakkaraakin. Hyvällä omallatunnolla. Pähkinöitä. Ja suklaata tietysti. Kun en kerran leipää. No joo. Kaikki mun kutistuneet soluni olivat huokoset levällään imemässä kaiken rasvan ja tärkkelyksen ja mitä vielä. Joulupöytä herkkuineen kulki filminauhana silmissäni...
Samantien polkaisin itseni käyntiin ja porhalsin uimahallille. Sammakoin kilometrin kun radallani oli sen verran väljää ettei tarvinnut toisten varpaita väistellä. Kävin vesihieronnassa ja kylmäaltaassa, nautin höyrysaunasta ja tavallisestakin. Tuntuipa hyvältä olo mainen.
Kotiin palattuani ilmoitin, että suklaan syöminen on nyt loppu ja slut. Ja että hankin sarjakortin uimahalliin seuraavalla käyntikerralla. Ulkona on nyt ihan kamala kulkea liukkailla teillä ja poluilla, pitänee hypätä narua sisällä toisten iloksi. Kun polvet jo hyvin kestää hyppelemisenkin.
Jep jee. Vaaka on mummelin paras ystävä. Ennen ne oli timantit, mutta niistä on jo aika ajanut ohi. Yhtä tärkeintä timanttia kannan kaulaketjussa alinomaa ja toinen timanttini on tuo pieni koiruli. Että se osaakin olla lutunen, viime yönäkin työnsi kuonoa peittoni reunan alle päästäkseen pitkin pituuttaan säärivarteni viereen. Läheisyys lämmittää.
No joo, on onneksi joitakin muitakin parhaita ystäviä. Sellaisia, jotka nostavat murheen suosta ja jakavat iloiset hetket. Niitä taidan sittenkin enemmän tarvita kuin vaakaa!
No joo. Minä, joka en sitten keväisen päivän ole leivänmuruakaan suuhuni pistänyt tortuista, pullasta ja kakuista nyt uneksimattakaan, nousin tässä aamutuimaan vaaálle. Katsos perhanaa. Tasan ei käy onnenlahjat! Prinssipuoliso valitteli painonsa nousemista, vaan ihmekös tuo kun puputtaa kaikki herkut mitä pöydälle ilmestyy. Eikä yhtään ruokahetkeä ilman ruisleipää. Ja päällysteitä. Ja nam. Ja nam. Suklaata ja konvehteja nyt jouluaikaan. Mutta mistä ihmeestä MINÄKIN olin kerännyt "michelinejä" reilun kolmen kilon verran. En hymistele enää akkalehtien ohjeille vaan tartun toimeen.
Siis olin ahtanut luukustani kinkkua ja laatikoita (lanttu- ja porkkana- ja väistellyt makarooni- ja maksalaatikot). Juustoa ja metwurstimakkaraakin. Hyvällä omallatunnolla. Pähkinöitä. Ja suklaata tietysti. Kun en kerran leipää. No joo. Kaikki mun kutistuneet soluni olivat huokoset levällään imemässä kaiken rasvan ja tärkkelyksen ja mitä vielä. Joulupöytä herkkuineen kulki filminauhana silmissäni...
Samantien polkaisin itseni käyntiin ja porhalsin uimahallille. Sammakoin kilometrin kun radallani oli sen verran väljää ettei tarvinnut toisten varpaita väistellä. Kävin vesihieronnassa ja kylmäaltaassa, nautin höyrysaunasta ja tavallisestakin. Tuntuipa hyvältä olo mainen.
Kotiin palattuani ilmoitin, että suklaan syöminen on nyt loppu ja slut. Ja että hankin sarjakortin uimahalliin seuraavalla käyntikerralla. Ulkona on nyt ihan kamala kulkea liukkailla teillä ja poluilla, pitänee hypätä narua sisällä toisten iloksi. Kun polvet jo hyvin kestää hyppelemisenkin.
Jep jee. Vaaka on mummelin paras ystävä. Ennen ne oli timantit, mutta niistä on jo aika ajanut ohi. Yhtä tärkeintä timanttia kannan kaulaketjussa alinomaa ja toinen timanttini on tuo pieni koiruli. Että se osaakin olla lutunen, viime yönäkin työnsi kuonoa peittoni reunan alle päästäkseen pitkin pituuttaan säärivarteni viereen. Läheisyys lämmittää.
No joo, on onneksi joitakin muitakin parhaita ystäviä. Sellaisia, jotka nostavat murheen suosta ja jakavat iloiset hetket. Niitä taidan sittenkin enemmän tarvita kuin vaakaa!
oi oi höyrysainutaa kaipaisin minäkin ja hierontaa.
VastaaPoistaHelmikuussa sitte kylpylässä nautin minäkin, mutta kun sielläkin tulee syötyä niin paljon.
En kyllä paljon panoani seuraa, olen tyytyväinen, mitä olen
Ihana kukkalaite pöydälläsi ja tuo Simo myös.
Hyvää Loppiasta sinulle!
Älä vain laihduta liikaa, ettei sinusta jää kuin muisto jäljelle, Anjuska.<3
VastaaPoistaVitsi, vitsi.;D
Oikein hyvää loppiaista ja viikonloppua sinulle ja perheellesi, Anja-Regina.<3
Sama täällä Anja -ystävä!
VastaaPoistaKaikki paikat valittaa saavutettuja kiloja. Karppia minäkin aloin, en kylläkään oikein viitsi niuhottaa, mutta leivän,vaalean vehnän,sokerin sivuutan. Leipälankeemus minulla olikin suuri kun löysin Porokylän Kartanon ruisleivän, se niin syntisen hyvää että öisinkin noustava syömään.
Vesijuoksu 2xvko tahtoo olla ainut liikuntamuoto minullekin, kuntopyörä tuossa liki, mutta kun niin kiinnostavaa käsityötä meneillään. Kun saan urakan ohi, alan polkea pyörää. Saitko muuten Perinneruokavihkosen?
Tuota, itselleni ei niitä kiloja tullut kuin yksi lisää. Liekö pienet jouluvieraat panneet töppösiin vauhtia. Tosin suklaa maistuu nyt joulun jälkeenkin vielä, joten tarkkana pitää olla.
VastaaPoistaVoi että, kyllä Simo-poika vaan on todella lutunen. ja onhan meidänkin tyttö, juuri tuossa nukuttiin pienet torkut kylki kyljessä.
Mukavaa loppiaista!
Anja, Happy New year to all family, with a good health and happiness!
VastaaPoistaWonderful photos and much humor!!!
And i, i have -3- kilos from Christmas :))
Please, a kiss toy Simo, from my!
Many greetings
Ainahan se jouluherkkujen jälkeen tulee sellainen tunne että jotain pitäis tehdä,olkaahan varovaisia näin liukkailla keleillä lenkeillessänne,kyllä Simo pitää huolen liikunnasta.Oikein hyvää loppiaista:)
VastaaPoistaKiristää vyö maijun vyötäröllä, pitää ottaa itteänsä niskasta ja alkaa liikkumaan enemmän. Tämä pimeä talvi ei innosta ulos lenkille lähtemään. Jos tuota uimista kokeilisi. Ehkä se tästä. :)
VastaaPoistaAnja, minä ostin Ice Bugit, joita Hannelekin blogissaan jo viime talvena suositteli, kyllä nyt sujuu lenkit kelillä kuin kelillä ja kaatumatta.
VastaaPoistaMinulta on tulossa keittokirja, jossa vain syödään ja syödään ja silti ei lihota eli Miksi ranskattaret eivät liho.
Hyvää loppiaista ja viikonloppua sinulle & co!
Kyllä näkyy täälläkin, jouluherkut vaalla, mutta väliäkö sen. Kyllä se siitä taas tasoittuu, siis menaan vyötärö...☺
VastaaPoistaKiva löytää tutustumaan blogiisi, Anja. Ihana Hurtta ja hauskoja juttuja.
VastaaPoistaMina en usko mihinkaan ihmedieetteihin.En myöskaan karppaamiseen.Mutta leivan syöntia olen kylla vahentanyt.Samoin valkoisen riisin ja makaronin.Jos niita kaytan,niin ovat kokojyvasellaisia.
VastaaPoistaPaino putoaa jarkevalla syömisella.Herkkujakin saa syöda aina valilla.Liikuntaa lisaa sitten tahan.Kaikki melkein lihottaa,jos syö ylenmaarin.
Minäkin tunnen itseni Michelin-ukoksi.
VastaaPoistaVaaka on hyvä kumppani ainakin silloin, kun numerot on mieleisiä. Muulloin ei niinkään. Minä en ole koskaan ollut suklaan ystävä mutta mikä kunmna nyt meni, kun piti syödä sitäkin joulun aikaan enempi kuin kymmenen edellisen vuoden aikaan yhteensä. Nyt ne onneksi loppui eikä uusia tule. Ihan teki huonoa kun niitä pistelin.
VastaaPoistaMuttA nuo koirulit ei pahemmin sure jos joskus on 100 grammaa enempi painoa, iloisena poukkoilevat ja osaavat olla niin tyytyväisiä oloonsa.
oikein hyvää loppiaista.
sylvi; kyllä minäkin nautin höyrysaunasta ja hieronnan sain eilen tyttäreltäni, joka on valmistunut monenkin sortin hierojaksi äskettäin. Mukavaa loppiaista sinulle myös.
VastaaPoistaAili-mummo; laitumisesta olemattomiin ei ole pelkoa piiiitkään aikaa! Sen verran elopainoa on. Mutta hiljalleen alemmaksi hinausta kylläkin.
Samoin sinulle loppiaisterkut.
SinikkaHelena; kiitos, käläviäläinen keittokirja tuli. Tosi karppaajat on niukalla dietillä mut meikäläinen on syönyt kaiken muun paitsi leivät ja pullat. Sokeria pitää nyt vähentää roimasti, joten suklaat unohdetaan. Tsempit sulle myös!
Minttuli; sinä onnellinen kun ei kilot tartu! Luin aamulla, että lähistöllä oli uudenvuoden paukkuja säikähtänyt puolivuotias koiranpentu eikä etsinnöistä huolimatta ole mistään löydetty. Selvänäkijääkin käytetty. Pahalta tuntuu. Jos vaikka missä reppana nälissään ja viluissaan uikuttaa. Tosi harmillista. Minulta menisi varmasti elämän ilo lopullisesti jos Simolle jotakin sattuisi.
Loppiaista myös sinne mansikkapitäjään!
Magda; Thanks, I am happy you like my photos and humor! Happy New Year to you, too. And greetings from Simo!!
ritva; uskomatonta, miten jouluherkut muuttuvat nopsaan "michelineiksi" navan ympärille! Vaikka mielestään kohtuudella niitä nauttisikin. Mutta Simo vie lenkkipolulle, onneksi.
maiju; minä tein päätöksen vähintään kerran viikossa uintikilometristä. Saa nähdä, onnistuuko.
Leena Lumi; mulla varmaan on tuo mainitsemasi ranskalaisten keittokirjakin. Pitää vaan saada taottua takaraivoon....
Mut tsempataan. Viikonloppuja myös sinne kot´suomeen.
Irmastiina; kadonneen vyötärön metsästystähän tämä elämä näkyy olevan, hih.
Tylsä Mörökölli; kiva jos tykkäät. Ei sinun blogisi ole yhtään tylsä! Terkut, Mörökölli!
Sateenkaari; Ihmedieetit joutaa romukoppaan, se on koettu jo nuorempana. Kohtuus parasta kaikessa.
Allu; mitäs me "Michelinit". Hih.
mummeli; joulu ilman suklaata olisi tylsää, vaikka näin jälkeenpäin harmitteleekin makeanhimoaan. Paljon annoin suklaata pois ja nyt kyllä lähtee loputkin lastenlasten mukaan.
Simon paino on pysynyt vakaana 7.4 kilossa, vaikka toisen kiveksen poiston jälkeen varoiteltiin lihomisesta. Poika popsii hyvällä ruokahalulla melkoiset määrät, mutta on taas niin paljon liikkeessä ja menossa ettei yhtään ylimääräistä kerry turkin alle. Pikemminkin päinvastoin, joskus kylkiluut näkyvät. Mutta ihanan lutunen silti on.
Myös sinulle hyvää loppiaisen aikaa.
Melkein samoihin aikoihin aloitin ruokavaliomuutoksen kuin sinä - ja samoin eväin. Joulun jälkeen painoni on noussut kaksi kiloa. No, ei se ole kovin paljon, mutta jos en pidä varaa, lisää tulee. Suklaa on heikkouteni. Pyysin miestä piilottamaan viimeisen rasiamme. Onneton löysin sen yläkomeron ylimmältä hyllyltä. Mitähän olin etsimässä kun oikein keittiötikkaat hain ja sinne kurkottelin... En kai vaan suklaata, en kai :). Muutaman maistelin. Nyökkään: hyvää on.
VastaaPoistaParas konsti laihtumiseen on, ettei kotona ole houkutuksia. Mutta sitten pitäisi mies heivata ovesta ulos, hän kun on herkkusuu ja hänen vuokseen pöydässä on pullaa, kauralastuja, suklaata. Ja miehestä nyt viimeiseksi luopuisin :) joten laihdutusyhtälö on vielä ratkaisematta.
Hyvää loppiaista! Juttujasi on aina niin mukava lukea.
Ns. Naisten lehtien mukaan jos elää, on ikuisessa kierteessä. Ensin leivotaan ja sitten laihdutetaan. Tämä oravanpyöraä pyörii vuodenaikojen ja sen juhlien mukaan. Sepä onkin minulla hyvä syy kieltäytyä lehtitiluuttajien soitellessa. Kuluneellakin viikolla oli kolme "hyvää" tarjousta.
VastaaPoistaItse olen vuoden päivät karpannut ja eka joulu oli nyt etten tuntenut lainkaan edes ähkyä.
Painokin pysyi normaalissa. Mies aloitti nyt vähähiilihydraattisemman syönnin. Totesi vaan, että tietyt ruuuat rupesi tympimään esim. peruna, kahvileivät. Porokylän Tuliaisleipää 87% ruista meillä syö molemmat. Miehellä paino laskenut kuukaudessa 4kg.
Mukavaa viikonloppua!
Niin se vain tuppaa olemaan, että näin vuoden alussa on tuttu tunne taas, että jotain tarttis tehdä näiden ruoka- ja liikuntatottumusten suhteen, vaa'alla ei tohdi käydä aikoihin... vaikkei nyt muuten tullut niin herkuteltuakaan, mutta se suklaa... Lumitöissä kuluu energiaa, totesin juuri kun aivan heikottamaan alkoi ja nälkäkin tuli :) Mukavaa loppiaisviikonloppua.
VastaaPoistaJoulua ennen mahtavia jouluruoka ohjeita, sitten jälkeen uskomattomamian laihutus neuvoja.....sitten kk.eteenpäin se laihutus rumban otsikko muuttuu, että kuinka tehdään sitten roppa rantakuntoon....sitten alkaakin kuvat uusista bikineista jne....
VastaaPoistaNäinhan niitä lehtiä tehdään ja myydään, normaali kiertokulku....HEH..;D
Lastu; sama vika "rahikaisen" eli pitäisi mies heivata yli laidan, hän kun on oikein kahvileipämössääjä ylitse kaiken muun. Vaan eilen kyllä onnittelin itseäni kun vieraille ja miehelle katoin pöydän koreaksi ja itse join kupposen kahvia luumurahkan kera.
VastaaPoistaHoukutuksia löytyy kaapeista ja suklaat yksi toisensa jälkeen häviävät kävijöiden kasseihin... muu ei kyllä auta.
ellu; kiva kun tulit ja kommentoit. Hienostihan sinulla on karppaus sujunut! Tsemppiä vaan edelleenkin.
Lehtimyyjät on oikea maanvaiva! Olenkin jo kovettanut luonnettani ja - vaikka työtäänhän ne vaan tekevät - pysynyt tiukkana tilausten suhteen.
Mielenkiintoinen tuo Porokylän tuliaisleipä! Joku muukin siitä on maininnut. Vaikka - jos antaa pirulle pikkusormen se voipi koko käden viedä, eli pysyttävä irti kaikesta viljasta meikäläisen. Hyvää tätä vuotta sinulle ellu.
Anja; nyt meillekin tuli lunta hieman ja Simo oli innoissaan kun ulkoilimme aamulla.
Vaaka on naisen hyvä ystävä ja kannustaja.
Mukavaa viikonloppua sinulle, kaimaseni.
Maikku; Jep, olen tämän kiertokulun pannut merkille ja jotenkin se ahdistaa tämän kokoista ja ikäistä. Kun ei bikini- eikä rantakuntoa saa kroppaa kurittamalla eikä näitä roikkuläskejä tungetuksi muualle kuin kokouimapukuun. Mut silti kehtaan mennä uimahalliin ja hävitä veteen...hih.
Tässä nyt meikäläisen niin tartte enää missimitoissa ollakaan, kunhan muuten olis hyvä olo ja jaksais tarpoa koiran perässä metsäpolkuja. Ja suklaasta irtiotto kertakaikkiaan.
Viikonloppuja sinulle Maikki!