LOPPIAISEEN LOPPUI

Niin sitten loppui joulun ja uudenvuoden juhla-aika eiliseen. Viikonpäivät on itselläni niin sekaisin, että tänään jo luulin sunnuntain olevan. Mutta hätäkös tässä. Valkoinen lumipeite oli paksuuntunut yön aikana ja intoa piukassa raahasin olohuoneen ison maton puhtaalle lumelle harjattavaksi. Simo osallistui talkoisiin juoksemalla maton päällä ihmetellen edes takaisin. Nyt matto on puhtaampi ja tuuletuksen jälkeen pian takaisin paikallaan.

Simon yksi tehtävistä on toimia varakorvana. Tuossapa loikoili tuolissaan (siinä poika on taas kun kirjoittelen) ja yläkerrassa puhelimeni soidessa pomppasi salamana ylös ja alkoi vimmatun haukunnan. 

Juoksin (!) raput ylös ja ehdin vastaamaan: lehtimyyjä siellä taas tarjosi "kodonliettä" hurrrjan hyvään hintaan ja kylkiäisenä kukkavaasi. Kiitos ei. No miksei sitten tutustumistarjous (muuttuu sekin kestoksi, hm). No ei sekään sytyttänyt. Ja vaaseja on huusholli pullollaan entuudestaankin. Mikä siinä oikein onkaan, että kaikki tilaukset ovat kestotilauksia heti alusta! Miksen voisi tilata vaikka kaksi kuukautta ja poikki kerralla. Mutkun kustantaja on sitä mieltä että pitää olla kestoa. Jos sattuisi joltakin mummolta peruutus unohtumaan niin sepä olisi lehtitalolle eduksi. Oikeastaan; toisaalta olin itseeni tyytyväinen torjuttuani lehden tilaamisen ja toisaalta sitten pahoillani myyjän puolesta, häneltä meni ansio sivuitse suun minun kohdallani. Vaan miksiköhän minun - siis asiakkaan - pitää niin perusteellisesti perustella kieltäytymisen syy ja sitten olla vielä pahoillani siitä etten nyt tilannut kun toinen vartavasten Turkusesta asti soitti! Voi hertsileijaa. Kohta varmaan kohtalon ivasta soittaa joku ja tarjoaa "seuraa" tai "apua" tai "hymyä" ja voipa sieltä "alibinkin" saada jos sitä tarttee. No, ilkeä olen.

Jouluvalojen purkaminen ja kynttelikköjän kerääminen ikkunoilta pitää nyt tehdä. Vaikka taidan keittiön ikkunalle jättää tämän kynttelikön toistaiseksi tunnelmaa antamaan. Tontut sensijaan piilotan taas seuraavaa joulua odottelemaan. Joulukukista on vielä pitkäksi aikaa iloa - niinkuin eilen ystäviltä saadusta suuresta keväisestä tulppaanikimpustakin. Niistä oikein aistii kevään.


Luonto on valkoisen lumen peitossa, kaunista. Vielä perjantaina satoi vettä ja ränneistä valui solkenaan vesinoro ja

takapiha lainehti lammikon lailla.

Hiukka hämäriä kuvat kun otin lumisateessa iltapuoleen. Nyt saisi jo paljon valoisampia ja puhtaampia kuvia pihalta.


Simo osaa ottaa härkäviikkojen alkamisen uudenvuoden lupauksen mukaisesti eikä hötkyile.

Lemmenviemä ja Putous ei vähempää voisi kiinnostaa.

Silmiä vähän raottaa lököillessään telkkarihuoneen sohvalla. Osaisipa sitä itsekin olla hössöttämättä turhia.

Vaan jos minullakin olisi niin hyvä palvelu, ettei tarvitsisi makuulta nousta kun tuotaisiin viilipurkki nenän alle.....

Purkki tuli niin puhtaaksi, että vois suoraan laittaa kierrätykseen, hih!

Pätkähtipä päähäni aamulla kun laitoin broileripullia uunipannulle, että miten hurjasti tuota muovilaatikkojätettä syntyykään ihan tavallisessa huushollissa! Mietin käyttöä keltaisille muovirasioille, kelpaisivat pääsiäisenä rairuohon kasvattimiseen - ja herneiden! Huuhtasin neljä tätä varten talteen. Hm. Tunsin itseni siksi mainoksen mummeliksi joka tyhjiä jogurttipurkkeja perinnöksi lapsilleen säästi! Ja minä olen säästänyt - en perinnöksi vaan pakastamista varten - kaikki partaäijäjogurttipurkit kun niissä on kannet ja vetävät litran. Mutta liika on liikaa siinäkin hamstraamisessa. Mut minkäs voit! Ja kiva on antaa kävijän kainaloon partaäijäpurkillinen pakastemustikoita! Niinkuin nyt  joulusuklaatkin joutavat kävijöiden kainaloon. 




Tulevalla viikolla minulla on kivaa odotettavissa: lähdemme katsomaan  Pähkinänsärkijää Tallinnaan parhaan ystävättäreni kanssa. Ja aiotaan lampsia Rocka al Maressa alennusmyynnit. Tästäkin syystä nyt uunissa paistuu yhtä ja toista broilerista kotimiehille pahimpaan nälkään kun äitiliini on humputtelemassa. 
Mutta siitä reissusta sitten ensi viikonlopun postauksessa. Jos muistan ottaa kameran mukaan - viimeksi kun en...