Vihdoinkin saatiin lumipeite! Miten se valaiseekaan pimeän maiseman! Aamulla taivallettiin Simon kanssa reilu lenkki kallioille täysin koskemattomalla lumella. Ei edes hiirten hyppyjä. Nauratti, miten pieni koira nosteli jalkojaan ja hypähteli umpilumessa kuin lehmä viskoen takajalkojaan sivulle.
Helpotuksen tunne, kun joulut ja uudet vuodet on takanapäin. Arkiviikot - vaikkakin joskus tylsiä - ovat kuitenkin se normaalin elämän uoma. Loppiaisen jälkeen jatkuvat laulupiiri ja elämänkertakurssi. Jotakin lisääkin sielu huutaa virikkeeksi. Aamupulahdusten lisäksi ainakin kerran viikossa uimahalliin kuntoradalle sammakoimaan. Edes sen verran saatava itsestä irti. Sukankutomiset nyt vuodeksi jäihin ja lukemista tilalle.
Tänä vuonna on perheessä kolmet tasavuosisynttärit. Kauhistuksen kananjalka! Minäkin jo ikäloppu enkä silti rikkiviisas. Kun tunnen itseni melkein teinitytöksi hetkittäin. Taaksepäin ajateltuna aika on mennyt nopeasti. Vastahan rippikoulusta pääsin, hih.
Ja tuo soittoharrastus pitää elvyttää taas. Korvakuulosoittamisen sijaan nuottivihkosta enemmän. Hitaasti mutta varmasti. Omaksi iloksi vain. On päässyt haitari pölyttymään viime aikoina, vaikka prinssipuoliso omallaan vetelee päivittäin säkkijärveläistäkin.
Eipä nyt viriä tekstiä, tikku kielessä näin tiistain alkaessa. Luin eilen Katja Ketun Kätilön loppuun ja aloitin Kaari Utrion uusinta. On vähän erilaista tekstiä, vaikka lappilaiseen maisemaan molemmat tarinat kiinteästi liittyvätkin, tosin eri aikakaudella. Kätilöstä jäi hämmentävä vaikutus, teksti on rohkeaa ja värikästä, juoni kiepauttaa edestakaisin Villisilmän ja Johan Angelhurstin välillä. Voin hyvin kuvitella sen todenperäisyyttä kaikkine lapsenpäästöineen ja sikiönlähdetyksineen. Kirja ei voi jättää ketään kylmäksi, mutta minulla kestää hetken sitä sulatella. Näkyi olevan Runeberg-palkintoehdokkaanakin tämä Kätilö.
Kaari Utrion teksti taas on helppotajuista ja johdonmukaisempaa.
Mutta yhtä kaikki; lukuelämyksiä, joista nauttii paitsi lukemisen hetkellä myös jälkikäteen tarinoiden eläessä alitajunnassa.
Yöpöydällä odottaa vielä Hirvisaaren Katariina Suuri. Avaamattomana joulupaketissa. Luonnehdintoja Mirkka Rekolasta lueskelin välipaloina, kiitos Leena! Niitäkin tässä sulattelen.
Mukavaa talvista päivää nyt niin kauan kuin lumi kestää maassa. Huomiseksi on luvattu lauhaa ja vesisadetta. Hm.
Helpotuksen tunne, kun joulut ja uudet vuodet on takanapäin. Arkiviikot - vaikkakin joskus tylsiä - ovat kuitenkin se normaalin elämän uoma. Loppiaisen jälkeen jatkuvat laulupiiri ja elämänkertakurssi. Jotakin lisääkin sielu huutaa virikkeeksi. Aamupulahdusten lisäksi ainakin kerran viikossa uimahalliin kuntoradalle sammakoimaan. Edes sen verran saatava itsestä irti. Sukankutomiset nyt vuodeksi jäihin ja lukemista tilalle.
Tänä vuonna on perheessä kolmet tasavuosisynttärit. Kauhistuksen kananjalka! Minäkin jo ikäloppu enkä silti rikkiviisas. Kun tunnen itseni melkein teinitytöksi hetkittäin. Taaksepäin ajateltuna aika on mennyt nopeasti. Vastahan rippikoulusta pääsin, hih.
Ja tuo soittoharrastus pitää elvyttää taas. Korvakuulosoittamisen sijaan nuottivihkosta enemmän. Hitaasti mutta varmasti. Omaksi iloksi vain. On päässyt haitari pölyttymään viime aikoina, vaikka prinssipuoliso omallaan vetelee päivittäin säkkijärveläistäkin.
Eipä nyt viriä tekstiä, tikku kielessä näin tiistain alkaessa. Luin eilen Katja Ketun Kätilön loppuun ja aloitin Kaari Utrion uusinta. On vähän erilaista tekstiä, vaikka lappilaiseen maisemaan molemmat tarinat kiinteästi liittyvätkin, tosin eri aikakaudella. Kätilöstä jäi hämmentävä vaikutus, teksti on rohkeaa ja värikästä, juoni kiepauttaa edestakaisin Villisilmän ja Johan Angelhurstin välillä. Voin hyvin kuvitella sen todenperäisyyttä kaikkine lapsenpäästöineen ja sikiönlähdetyksineen. Kirja ei voi jättää ketään kylmäksi, mutta minulla kestää hetken sitä sulatella. Näkyi olevan Runeberg-palkintoehdokkaanakin tämä Kätilö.
Kaari Utrion teksti taas on helppotajuista ja johdonmukaisempaa.
Mutta yhtä kaikki; lukuelämyksiä, joista nauttii paitsi lukemisen hetkellä myös jälkikäteen tarinoiden eläessä alitajunnassa.
Yöpöydällä odottaa vielä Hirvisaaren Katariina Suuri. Avaamattomana joulupaketissa. Luonnehdintoja Mirkka Rekolasta lueskelin välipaloina, kiitos Leena! Niitäkin tässä sulattelen.
Mukavaa talvista päivää nyt niin kauan kuin lumi kestää maassa. Huomiseksi on luvattu lauhaa ja vesisadetta. Hm.
Meilläkin oli eilen lunta...no onhan sitä veiläkin vähän, mutta vettä tihkuu....☺
VastaaPoistaHyvin totesit, "Arkiviikot - vaikkakin joskus tylsiä - ovat kuitenkin se normaalin elämän uoma".:))
VastaaPoistaMeidänkin suvussa on tiedossa kolmet juhlapäivät heti kevätkesästä, 60-, 70- ja 80-päivät. Jos Luoja suo.
Tärkein meinasi unohtua, 10-vuotias!
Luen parhaillaan Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat-sarjaa, taas kerran. En löytänyt uusista kirjoista mieleisiäni. :(
Hyvää vuodenjatkoa!
Tein juuri Kätilö romaanista kirjapostauksen. Tuskin sinäkään olet nauttinut tämän kirjan lukemeisesta, minua se ahdisti ja tunsin itseni likaiseksi. Tuon laatuista kirjallisuutta en ole halunnut harrastaa enkä muutoinkaan sotaromaaneja niiden raakuuden vuoksi.
VastaaPoistaKatariina on ollut jo kauan lukematta, nyt on menosa Kirjeitä kiven alle. Sitten luen Helmi-Maarian kirjan Silja ja Mai...
Kyllä kirjoja riittää, mutta ei niitä kaikia ehdi lukemaan; eikä tarvitsekaan!
Oikein hyvää vuoden 2012 jatkoa, Anja-Regina.<3
Lunta saatiin täälläkin, mutta nyt sataa tihuuttaa jo vettä.
VastaaPoistaMinä olen nyt lueskellut näitä lahjakirjojani, pätkän kerrallaan.
Tarinankertojia maassa riittää. Joskus ihmettelen, että miten ihmeessä sitä saa syntymään suuria kirjasarjoja, kun meikä ei aina saa pikkuista jutunpätkää blogin päivitykseen. :-)
Kyllä Simolla oli ihmettelemistä kun lumessa tallusteli,niin arkirutiinit alkavat.Meilläkin on tässä heti hemikuussa juhlia 1 v,65 v ja 70 vuotis päiviä,sit kohta 30,45.Empä ole aikisemmin kuullut tikkutiistaista:)
VastaaPoistaSaitte siis talven tunnun tekin. Meillä lumitöitä nyt riirrää. viimeyönäkin aikamoisesti tullut tökittävää. Siinäpä hyötyliikuntaa.
VastaaPoistaAaltojen hiomat, antologian minäkin luin,ja joitain sattumavaraisia vanhoja perintökirjoja. En oikein uskalla lainastoonkaan mennä, jää käsityöt tekemättä kun kirjat koukuttaa.
Hyvät sulle!
Kiva kun olit poikennut ja jättänyt viestinkin! Täällä kanssa lumi tuli ja samantien sulikin, nyt märkää ja liukasta :(
VastaaPoistaKaikesta huolimatta toivottelen ihanaa alkanutta vuotta sinulle ja Simo Sallinpoika hurtalle (hih, menikö söpöläisen nimi oikein):D
Irmastiina; ihan on nuoskaa jo lumipeite täälläkin ja vettä vihmoo.
VastaaPoistaRosina; minulle on tuntematon tuo mainitsemasi kirja maastamuuttajista. Näitä perinteisiä olen lueskellut. Myös sinulle hyvää alkanutta vuotta!
Unelma; kyllä minullakin on aina hakusessa aiheet ja jopa kommentit blogiin. Mutta lätisen mitä sattuu...
ritva; jossakin lastenlorussa mainittiin tikkutiistai. Simo tykkää spurttailla puhtaassa lumessa.
SinikkaHelena; Meillä niin vähän lunta - ja sekin sulaa - ettei tartte lumilapioon tarttua. Mitä nyt kuistilta vähän työntelin sivummalle. Vaihdoin suosiolla käsityöt nyt lukemisiin. Samoin sulle hyvät!
Marru; ihana kun poikkesit! Simo on ihan oikeasti Simo Sallinpoika Hurtta! Koiran oli kasvattaja nimennyt Mortiksi, mutta sanoin että se on hiiren nimi ja että minun koirani on Simo Hurtta. Kun sen äiti on Salli niin siitä sitten Sallinpoika.
Mukavaa ja antoisaa vuotta 2012 sinulle myös.
Toivottavasti lumi kumminkin pysyisi siellä. Täällä luulisin, vaikka eihän sitä tiedä... Noista kirjoista, Kätilöstä olen noita arvioita lukenut ja luulenpa jättäväni sen lukematta. Hirvisaari on vielä aukaisematta, mutta enköhän sen kanna kirjastosta kotiin keväämällä. Tytär nykyisin pitää huolen että kirjapino ei pääse loppumaan yöpöydällä..
VastaaPoistaMukavaa loppiaisviikkoa ja toivottavasti tuo ennustettu myrsky ei nyt tuhoa lisää tekisi siellä etelämmässä.
Niin se sitten talvi tuli teillekin. Meilläkin tuiskuttelee välillä, lunta riittää. Minä en saa itseäni kirjastoon vietyä, niin iltalukemiset on vähissä... höh, äsken nukahdin sohvalle, että eipä monta sivua taitaisi edetäkään illassa :) Mukavaa tammikuun jatkoa.
VastaaPoistaMinttuli; huonolta näyttää lumen pysyminen, ihan on jo nuoskalunta. No, et paljon menetä jos jätät Kätilön lukematta - paitsi melkoisen tunnemyrskyn. Hirvisaaren viimeisimmän aloitin tänään, olen lukenut kaikki hänen kirjansa ja kerännyt ne hyllyyni. Joskus varmaan aloitan ne alusta, hih. Ne on niin vaivatonta luettavaa.
VastaaPoistaToivottavasti ei kovasti myrskyä enää. Muutama puu oli meilläkin kaatunut myrskyssä.
Mukavaa loppiaista myös sinulle, Minttuli.
Anja; kiva oli vihdoin saada lunta ja maisema valoisammaksi. Simokin nauttii oikein lumessa tallustelemisesta ja pyrähtelemisestä.
Kyllä minäkin nukahdan kesken iltalukemisen ja jopa kesken telkkariohjelman. Sinullahan on vielä työ ja käsityö- ja maalausharrastukset, ei siinä paljon ehdi kirjoja lueskelemaan.
Oikein hyvää alkanutta vuotta ja loppiaisviikonloppua sinulle.
Ihanalta kuulosti simon hyppely lumessa.
VastaaPoistaTäällä satoi vettä vielä päivällä, mutta nyt on maa valkosena. Varoittivat yöksi kovasta myrskystä.
Mukavaa ja touhurikasta viikkoa sinulle!
Tämä mmaailma kaatuisi jos kaikki eläisi kuin minä, en edes eti mitään syytä miks en osalistu tai saa aikaseksi mitään....kaikesta tästä huolimatta olen tyytyväinen ja onnelinen! Pitäis kait todeta voihan pyhä yksinkertaisuus, tyttö raasu.....;)
VastaaPoistaps.yritän ottaa esimerkiä, jos vaikka toimis jossain vaiheessa...hih...;D
sylvi; meillä sataa nyt silkkaa vettä seassa isoja räntälänttejä, lumi vajoaa vedeksi. Kovin kovaa myrskyä ei ainakaan vielä.
VastaaPoistaMaikku; no mitähän siitä tulisikaan jos kaikki touhottaisivat päättömästi sinne tänne! Miks sinun nyt pitäisi alkaa osallistumaan? Sinähän teet kaikenlaista kivaa ja olet tyytyväinen ja onnellinen. Eikä se touhottaminen aina onnellisuutta takaa, kokemuksesta tiedän. Mullakin sitäpaitsi nyt ihan laakereillalepovaihe. Hih.
Toivotan ihanaista, inspiroivaa ja haitarimusiikin sulostuttamaa vuotta 2012 :)
VastaaPoistaTurussa, jonne taas joulun jälkeen palasin, tuprutti eilen lunta, joka suli sen tien pois. Uskottava se ehkä on, että tänä vuonna hypätään suoraan syksystä kevääseen, ainakin täällä etelässä..
Sinulla tulee tekstiä niin kivasti . Sieppasin tuosta sen kohdan , kun tunnet itsesi rippikouluikäiseksi . Ihmekös tuo , kun minäkään en millää tajua vanhenemista . Ei kiinnosta mummojen vaatteet eikä muu .
VastaaPoistaBlogisi on ihmeen elävä ja kuvat kauniita .
Meilläkin käväisi pieni lumipeite, joka tosin suli pian pois. Nyt on kyllä luvattu lisää kovia lumipyryjä, jopa 15 cm kerralla.
VastaaPoistaKiva palata taas kohta arkirutiineihin! Hyvää vuotta 2012!
Kati; Sinulle myös kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle. Lupaavat kyllä pakkasia, mutta parasta alkaa odotella kevättä...
VastaaPoistakyllimarjaana; vanheneminen ei haittaa ellei ole juusto! Eletään vaan parasta ikää elämästämme kaiken aikaa. Peiliin vilkaisu pysäyttää, mutta mieli pysyy nuorena. Kiitos kommentistasi.
Marleena; samoin sinulle hyvää tätä vuotta. Meillä lumet lähes sulaneet ja tilalla on "Liisan liukkaita ja Kaisan kaljamia" paikoittain. On tosin luvattu kylmenevää.
Kiva kun kommentoit.
Runotalon Sari; tervetullut olet lämpimästi lukijakseni.
VastaaPoista