Puhdasta, valkoista lunta! Pakkasta liki 15 astetta. Ihana talvipäivä, aurinko pilkistelee ja valaisee pihan lumisia puita.
Ihana sunnuntaipäivän rauhallisuus. Vaikka ei se ihan aamusta sitä ollut!
Heräsin aamulla katsomaan kelloa. Kahdeksan yli kahdeksan! Ryntäsin avaamaan telkkarin. Perjantaina eli loppiaisiltana oli jäänyt lemppariohjelman jakso näkemättä ja uusinta maanantaina heti kahdeksalta aamulla. Jep jep. Ostoskanavaa näytti. Vitsit rouvaseni, nythän ei ole maanantai vaan vasta sunnuntai.
Kupillinen kahvia pahimpaan paniikkiin ja heti olo rauhoittui. Siis onneksi on sunnuntai! Vasta sunnuntai. Hih.
Tämä kunnon motillinen kahvia saa kenen tahansa hermot lepotilaan. Tämän ihanan ja ison kupin sain kerran ystävältäni Unelmalta ja se on joka-aamuinen iloni. Sen kun täyttää höyryävällä kahvilla niin eipä tartte santsikuppia hakea!
Koko joulun jälkeisen ajan on minulla ajanlasku pielessä ja viikonpäivät hukassa. Ennen oli ns. "lentopäiväkirja" täynnä merkintöjä jokaiselle päivälle. Työelämästä irtautuessani päätin heittää almanakat elämästäni ja tätä tämä nyt on. Hammaslääkärit, jotkut tapaamiset ja reissutkin on prinssipuoliso merkinnyt omaan kalenteriinsa ja muistuttaa minua aina h-hetkellä. Hih. Hulda Huoleton on allakaton akka. Vaan mikäs kiire eläköityneellä!
Aamukahvin jälkeen hiivin makuuhuoneeseen ja nousin vaaálle. Aleneva suunta. Jippii. Se niistä suklaista sitten.
Mielessä soi Martan ja Tyynen Jenkkakahavat, tosin siinä vasta maanantaina aloitetaan tosi toimet.
Pakkasta ulkona on sen verran, että Simolle piti pukea takki päälle ulkolenkkiä varten. Silti pieniä tassuja alkoi jo palella. Pitäskö hankkia huopatöppöset tassukoihin, hih. Mutta sisällä on lämmintä ja päivystää voi piha-aluetta tukevasti sohvan selustalta.
Näinhän tämä maanantaiksi luulemani sunnuntaipäivä vähitellen lipuu iltaan. Auringonsäteet saivat hangen pintaan tuhannet timantit säihkymään ja mielialan nousemaan kaamoksen tummuudesta.
Olen melkein saanut luetuksi Utrion Oppinut neiti -kirjan. Monisäikeinen henkilölitania kirjassa mutta kun hyppii vähän yli ja etsii punaisen langan, kirjassa on (kaiketi) onnellinen loppu. Lapin oloja tämäkin tarina sivuaa.
Minun pieni kaverini sorkat sojossa pötköttää tuossa rottinkituolissa, lempipaikassaan aina silloin kun olen netissä.
Päikkärit ei tekisi pahaa itsellenikään. Onhan sunnuntai lepopäivä.
Ilo on kimppu tulppaaneja! Hyvää sunnuntain iltapäivää, ystävät.
Heräsin aamulla katsomaan kelloa. Kahdeksan yli kahdeksan! Ryntäsin avaamaan telkkarin. Perjantaina eli loppiaisiltana oli jäänyt lemppariohjelman jakso näkemättä ja uusinta maanantaina heti kahdeksalta aamulla. Jep jep. Ostoskanavaa näytti. Vitsit rouvaseni, nythän ei ole maanantai vaan vasta sunnuntai.
Kupillinen kahvia pahimpaan paniikkiin ja heti olo rauhoittui. Siis onneksi on sunnuntai! Vasta sunnuntai. Hih.
Koko joulun jälkeisen ajan on minulla ajanlasku pielessä ja viikonpäivät hukassa. Ennen oli ns. "lentopäiväkirja" täynnä merkintöjä jokaiselle päivälle. Työelämästä irtautuessani päätin heittää almanakat elämästäni ja tätä tämä nyt on. Hammaslääkärit, jotkut tapaamiset ja reissutkin on prinssipuoliso merkinnyt omaan kalenteriinsa ja muistuttaa minua aina h-hetkellä. Hih. Hulda Huoleton on allakaton akka. Vaan mikäs kiire eläköityneellä!
Aamukahvin jälkeen hiivin makuuhuoneeseen ja nousin vaaálle. Aleneva suunta. Jippii. Se niistä suklaista sitten.
Mielessä soi Martan ja Tyynen Jenkkakahavat, tosin siinä vasta maanantaina aloitetaan tosi toimet.
Pakkasta ulkona on sen verran, että Simolle piti pukea takki päälle ulkolenkkiä varten. Silti pieniä tassuja alkoi jo palella. Pitäskö hankkia huopatöppöset tassukoihin, hih. Mutta sisällä on lämmintä ja päivystää voi piha-aluetta tukevasti sohvan selustalta.
Näinhän tämä maanantaiksi luulemani sunnuntaipäivä vähitellen lipuu iltaan. Auringonsäteet saivat hangen pintaan tuhannet timantit säihkymään ja mielialan nousemaan kaamoksen tummuudesta.
Olen melkein saanut luetuksi Utrion Oppinut neiti -kirjan. Monisäikeinen henkilölitania kirjassa mutta kun hyppii vähän yli ja etsii punaisen langan, kirjassa on (kaiketi) onnellinen loppu. Lapin oloja tämäkin tarina sivuaa.
Minun pieni kaverini sorkat sojossa pötköttää tuossa rottinkituolissa, lempipaikassaan aina silloin kun olen netissä.
Ilo on kimppu tulppaaneja! Hyvää sunnuntain iltapäivää, ystävät.
Hyvää iltapäivää täältäkin. Päikkärit on nukuttu jo. Ulkoilu kauniissa talvisäässä teki taas hyvää, vaikka "lintubongarin" kameraan ei onnistunutta kuvaa saanut siitä koskikarasta.
VastaaPoistaJa lukeminen jatkuu Tarkoin vartioidun talon uumenissa.
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja ihanaiselle sSimolle silitykset!
Hei.
VastaaPoistaNiin ne vaan päivät tuppaa menemään sekaisin, kun on yksi pyhä välissä.
Mutta seuraavat pidemmät pyhät taitavatkin olla vasta pääsiäisenä.
On taas niin kiva kuva Simosta. Hän osaa rentoutua eikä turhista murehdi. Ja mikäs siinä, kun massu on täynnä ja olo on hyvä. Rapsutuksia hänelle.
Kaunis tulppaanikimppu. Kertoo jo tulevasta keväästä.
Ihania kuvia! Tänään on ollut uskomattoman kaunis päivä!
VastaaPoistaOikein kaunista mennyttä päivää sinulle, rouva Hulda Huoleton.;DD
VastaaPoistaSiitä se pian uusi viikko alkaa, ja allakka löytyy tarvittaessa.;)
Otahan oppia Simolta, hän joko lepää tai vahtii jotakin.O_O
Kyllähän ne päivät menevät sekaisin kun on näitä pyhiä.täälläkin on ollut kaunis pakkaspäivä,sulattelin pakastimen kun sain pakasteet ulos,oikein hyvää alkavaa viikkoa:)
VastaaPoistaIhania talvisunnuntain kiireettömiä kuvia. Meillä aurinko näyttäytyi vain ja kiireesti painui mailleen takaisin. Kivoja on tällaiset ylimääräiset sunnuntait :)
VastaaPoistaKiitos tulppaaneista!
VastaaPoistaMinttuli kommentoi Tarkoin vartioidusta talosta, ainakin minä pidin siitä kirjasta!
Suosittelen.:))
Ihanat tulppaanit.
VastaaPoistaHyvää sunnuntai-iltaa sinulle ja kiitos hienosta postauksesta.
Talvipäivän iltaa Anja-Regina!
VastaaPoistaVoi kuinka lohduttavaa lukea että muidenkin päivät siksakkaa. Niin tavanomaista itselleni.
Lääkedosetti minun almanakkani, mutta joskus jäänyt dosettikin avaamatta ja illan tullen huono olo muistuttanut unohduksesta.Näköjään sydänpillerini tarvitsen. Kyllä värikkäät kukkaset kaunistaa ja piristää.
Hyviä talvikelejä sinulle, prinssipuolisolle ja Simolle!
Kohti Kristallin Kirkast Kiitos
VastaaPoistatuli nyt nimeksi mun blogille....
täytyy vaan nyt sit opetella ja muokata ja muovata tätä...
tästä tämä lähtee käyntiin katotaan kuinka koukuttaa
Minttuli; pirtsakoita pakkaspäiviä luvassa edelleen, tuleepa sitten myös luetuksi lukemattomia kirjoja. Täällä ei näy muita lintuja kuin talitiaisia lintulaudalla. Ja pihalla liikkuu jänis joka saa SImon aina ihan villiksi kunnes käydään "ajamassa pois" ja sitten koirakin rauhoittuu.
VastaaPoistaeila; minulle sattuu usein etten "tiedä" mikä viikonpäivä kun ei ole paljon säännöllistä menoa.
Simo kiittää rapsutusterkuista ja lähettää takaisin terkut sinne pohjoisempaan. Mukavaa viikonalkua sinulle eila. Tulppaanit ennustavat kevättä.
Riitta Sinikka; aurinkoinen sää saa aina iloiselle mielelle.
Aili-mummo; olen todellakin Hulda Huoleton. Ero on jyrkkä työaikaiseen viikkorytmiin. Mutta olen pelkästään onnellinen - ja hupsu.
Opettelen lepäämään Simon lailla ja kanssa, vahtia en mitään enää viitsi.
ritva; nyt onkin oikein oiva tilaisuus pakastimen sulattamiseen kun säilyvät hyvin ulkona sen ajan sulamatta pakasteet.
Aurinkoinen ja valoisa sunnuntai meilläkin..
Anja; työssä käyville ylimääräisen lepopäivät on ihan jees, eläkeläiselle sekoittavat viikkorytmin (siis kun sitä rytmiä ei edes ole!) hih.
Rosina; ystävät ilahduttivat tulppaanikimpulla loppiaisena. Minäkin kiinnostuin Minttulin kertomasta kirjasta ja nyt kun sinäkin suosittelet, käynpä kirjastossa.
sylvi; terkut sinulle ja sulosellesi ja kiitos kommentistasi.
SinikkaHelena; minua ei auta edes lääkedosetti kun on vain yksi lääke ja senkin melkein aamuisin meinaan unohtaa. Mutta haitanneeko jos päivät siksakkaa tässä elämän vaiheessa.
Niin, tulppaanikimppu on minun mielestäni tähän vuodenaikaan aina airut keväästä.
Kiitos kelitoivotuksesta, tytär toi tänään liukuesteet saappaisiini, joten askel pysyy tien pinnassa!
Heidi; Jep, siitä se lähtee. Ja kyllä uskon että koukuttaakin. Ainakin minusta tämä bloggaaminen on kivaa ja toisten blogeissa surfatessa oppii aina uutta ja saa vinkkejä. Tällä viikolla paras vinkki on käyttää hotellista saatuja suihkumyssyjä jääkaapissa ruoka-astioiden suojaamiseen. Otin vinkistä vaarin kun folio ja filmi ei oikein istu kaikkien astioiden ympärille tiiviisti.
Täytyypä pistäytyä katsomassa mitä sait sivullesi postattua.
Huomenta sinne teille.
VastaaPoistaPasmat on sekaisin täälläkin. Dosetista minäkin joskus tarkistan missä mennään.
Kyllä talvinen luonto on kaunis, puhdasta lunta on ilo katsella.
Tänään lähden katselemaan kuvia S-Galleriaan.
Unelma; jospa meidän eläköityneiden ei enää tarvitsekaan tietää, mikä viikonpäivä! Mukavaa S-Gallerian matkaa.
VastaaPoista