UUSIA KUJEITA, EI KUN KUTILEITA

Aikamoisen tavanomaisia arkipäiviä monenmonta peräperää. Ainoana viihdykkeenä kerä merkillistä lankaa (Tallinnasta) ja monta kerää tavanomaista seiskaveikkaa. Vaikka päätin jo kutomiset lopettaa tältä istumalta, sain kipinän kaulakäärmeen kutomisesta kun löytyi omanväristä lankaa.

Mutta ei sittenkään ole minun kaulani tälläistä "leitä" varten. 

Lanka oli suhteellisen edullista, alle viiden euron vyyhti, josta syntyi 11 silmukalla reilusti yli metrin tätä kiemuraa. Jotkut ovat kutoneet 6:lla ja 8:lla silmukalla hieman ohuempaa luiruketta ja saaneet sitä valmiiksi tietysti vielä pitemmältä. 
No, jos ei nuoriso tätä huoli, taidan käyttää sitä paketinnaruna! Tällaisen mummelin rinnuksille ei parane näitä hyrsylöitä asetella.


Ja sitten kipinästä kirjanmerkki ja kirjanmerkistä meteli jne. Aloin taas syynätä lankalaatikkoa ja kerin kaikki jämälangat väreittäin. Niistäpä sitten lapasia ja lapasia. Ja tänään taas aloitin yhdet sukat. Että saan kerät pois nurkista pyörimästä. 

Ja yhdet parit lähti jo maailmalle lämmikkeiksi. Mielikuvitus pääsi karkuun ja lapasista tuli just sen näköisiä...


Ja mitäs muuta sanoi puotipoika. Urheiltu on. Jepjep. Kävin uimahallissa vetäsemässä kilometrin. Aika tylsää on 25 metrin rataa sahata eestaas ja välillä vääntää kiekkoa matkan mittaamiseksi. Mutta olin kuitenkin lopulta tyytyväinen ja höyrysaunan jälkeen ostin jo kymmenen kerran kortin uimahalliin. Hyvä minä.


Ilta- ja joskus aamupalaksikin olen yrittänyt lukea Hirvisaaren Katariinaa. Mutta ei oikein kulje. Mietin, eikö kiinnosta vai mikä tökkii. Tipitarkasti kerrottua, välillä sanonnoissa helmiäkin. Mutta jaarittelua enimmäkseen. Siis pitkäveteistä. En ole varma, jaksako kahlata kirjaa loppuaameneen. Siitäkin huolimatta, että olen Laila Hietamiehen, nyk. Hirvisaaren kaikki kirjat kerännyt hyllyyni ja lukenut ne jokaikisen. Mutta tämä ei nyt toimi. Harmi. No ei syytä huoleen, yöpöydällä odottaa Syvä kuin meri (vai mikä se nyt olikaan) kantensa  avaamista. Jos nyt jotenkin kutomiselta ehdin, hih. Aika yksniitinen olen, myönnettäköön.


Lunta on tullut kiitettävästi. Lisää ei nyt ihan tällä kertaa tarvittaisi, sitä on jo yli puolisäären. Luonto on todella puhtaan valkoinen, metsän polut peittyneet ja pikku koiruli kahlaa ja hyppelee tappijaloillaan vatsa lumenpintaa viistäen.  Liikenteelle lumisade on ollut hankalaa, aurausauto ajaa meidän ohi vasta myöhään iltapäivällä. Selvääkin selvempää on, että päätiet pitää olla auki ensin.


Simon kanssa käytiin tänään taas lääkärissä ja jatketaan kortisonikuuria, että saataisiin toinenkin polvi paranemaan lopullisesti. Samalla vaihdettiin raksut uusiin samoinkuin hammasraksutkit. Entisissä - vaikkakin eläinlääkärin suosittelemia - oli maissia! Katsotaan nyt, mitä vaikuttavat. Eläinlääkärin mielestä koira voi saada ns. varastopunkin mistä tahansa kuivasta ruoka-aineesta. Ja jos se on sitä, millä sen voi häätää. 


Vanha blogipohjani alkoi herjata ja kukkaset kulkea tekstin mukana. Nyt löytyi niin imelät kehykset meikämuorin blogiin, että ei tekstiin tarvitse siirappia lisätä. No en jaksanut etsiä kauempaa joten saavat nyt toistaiseksi ilahduttaa silmää. 
Huomenna on lapsenlapsen (yli 180 cm)  16-v. synttärit. Ja sunnuntaina istutaan vaalipaikalla. Siinähän se viikonloppu kivasti meneekin. Totta puhuen minulle on ihan se ja sama kenestä tulee uusi Linnan isäntä. Emäntää sinne ei näköjään tällä kertaa saada. Hyvässä lykyssä siellä voi olla mies ja parhaassa tapauksessa kaksi. Että sellainen vaali tällä kertaa. Heissulivei!