Jotenkin oli niin lutunen aamu. Pieni musta nenänpää - siis kuononpää - näkyi prinssipuolison peiton alta. Minä oitis nappaamaan kameraa, mutta ehti jo tulla täkin alta enemmänkin näkyviin.
Ei paljon kamerasta häiriintynyt, siirtyi vaan vähän vilakampaan olotilaan.
Aikani kameran kanssa hosuttuani päätti vieruskaverikin jo orientoitua alkavaan päivään. Ainakin raotteli jo silmiään!
Aikani kameran kanssa hosuttuani päätti vieruskaverikin jo orientoitua alkavaan päivään. Ainakin raotteli jo silmiään!
Mutta mikäs aamulla auttaa, ylös on noustava. Koirulinkin.
Ulos kylmään maailmaan! Siellä jo pappa pukee itseään postilaatikolle lähteäkseen. On jouduttava kiireesti mukaan. Tai kyllä se minua odottaa...
Ja sitten normaalit aamurituaalit. Ensin on saatava mammakin ylös sängystä ja saateltava se vessaan. Sitten pikaisesti raput alas ovelle, missä pappa odottaa. Postireissun jälkeen voi sitten tarkistaa, onko kupissa raksut odottamassa vai vieläkö mennään lammikolle ensin ja sitten vasta aamupalan vuoro!
Aika mukavat olot pikkukoirana! Sivelyjä ja sipatuksia ja raksuja ja halauksia. Mitä vielä pikkukoiruli voisikaan kaivata. No tietysti reippaat ulkoilulenkit motarin taakse kalliopoluille. Elämä on kivaa!
voi hellan lettas kun on söpö
VastaaPoistaTotta on, elämä on kivaa, Simo sen meille opettaa. Ja minä opin :).
VastaaPoistaPikkukoiralla on ihanat oltavat <3
VastaaPoistaMukavaa viikonjatkoa :)
Pikkukoiralla on ihanat oltavat <3
VastaaPoistaMukavaa viikonjatkoa :)
Kyllä Simon "kelepovaa"!
VastaaPoistaKyllä Simon kelpaa ,söpö.)
VastaaPoistaSimo on onnellinen koiruli ♥
VastaaPoistaSimo on varsinainen hurmuripoika. Kelpaa siellä elellä mamman ja papan hellässä huomassa.
VastaaPoistaHau-hau kaikki! Tää onnellinen pikkukoiruli lähettää hau-terkkuja kaikille kommentoijille. Mamman ja papan mielestä olen maailman ensteks kiltein ja söpösin. Ja olenkin!
VastaaPoistaOi miten makoisat unet takana. Nyt hän taas jaksaa touhuta.
VastaaPoistaRapsutuksia Simolle.
Simo söpö Sallinpoika osaa ottaa sen mikä tyrkyllä on!
VastaaPoistaEiköhän aika moni joka tämän luki ja tarkasteli kuvat, ainakin mielessään ajatteli, että olispa minäkin koira!? Ei ole kaikilla niin hyvä olla kun rakastetulla koiralla. Eipä sillä, voispahan näin käydäkin, jos ihminenkin osais olla aina yhtä hellyttävä ja kiltti niille kenen kanssa jakavat tilan ja oman jokapäiväisen elonsa....ylä-ja alamäkineen.
Meidän kaikkien on otettava mallia näistä pienenmistä Luojan luomista, olkoonsa se vaikka suurempikin...vaikkapa hevonen....;)
Maikku; Simo kyllä osaa ottaa kaiken hellyyden. Petasin äsken tänne vierashuoneeseen petiä kun lapsenlapsen morsio aloittaa koulun täällä ja yöpyy pari viikkoa meillä. Arvaa vaan, kuka "korkkasi" petin ekana! Ja ihan oikeaoppisesti tyynyn ja peiton välistä! Tuossa se tälläkin hetkellä uinailee!
VastaaPoistaKun Simo tuli meille, itki reppana eka iltana mun sängyn vieressä omalla peitollaan, ikävä emoa ja sisaruksia ja vieras paikka. Minä hellyin, ojensin käteni ja nostin lapsen viekkuuni. Eikä se siitä ole senkoommin irroittautunut! Mut kun se on niin siisti ja kiltti niin olkoon viekkulikoiruli!
Reipas koiruli tuo Simo Sallinpoika Hurtta.;D
VastaaPoistaTekee äidille oikein asennon!<3
Kyllä on niin mukava koira tuo simo.
VastaaPoistaEipä parempaa ystävää taida löytyä.
Heipparallaa kammarista ja tervetulloo lukijakseni ! Voi miten lutunen kairakaveri sinulla siellä. Tytärkin hankkimassa villakoiraa kesällä. Heillä olikin kaksi lainakoiraa tässä muutaman päivän testaamassa poikakaverin allrgiaoireita. Onneksi mittään ei ilimenny :)
VastaaPoistaAili-mummo; Simo on todella reipas ja osaa seistä kuin mangusti aavikolla!
VastaaPoistasylvi; perheen tärkein otus on Simo taatusti.
Lovviisa; Simo on lutunen poika. Kiva kun tyttäresi perheessä ei allergiaa että voivat huoletta ottaa koiran.