Ilotulitteiden paukkumisen saattelemina hiivittiin aamuyöstä nukkumaan. Simokin käpertyi peiton alle tiiviisti mamman kupeeseen ja veteli aamukahdeksaan unia. Mutta kas, paukuttelusta - tai sitten nakkimakkaraan jääneestä stydystä sinapista - johtuen koirulin vatsa kurni heti aamusta eikä ruoka eikä raksut maittaneet. Tarjolla oli myös raejuustoa tonnikalalla höystettynä. Ei kelvannut. Pitkä ulkolenkkikään ei auttanut ruokahaluun. No, kerrankos sitä ei ruoka maita uudenvuoden päivänä, hih.
Päivemmällä pyysimme vanhaa yksin asuvaa tuttavamiestä meille syömään, kinkkua ja lanttulaatikkoakin oli vielä joulusta jäljellä pakkasessa. Tarjosin jälkiruokana myös sitä "joulumämmiä" ja keitin päälle kunnon kahvit. Meillä oli mukava iltapäivä yhdessä. Simoa maaniteltiin syömään. Nyrpisteli kuonoaan. Mutta sitten yks-kaks ruoka alkoi maittaa ja raksukuppi tyhjeni sekä tonnikalasekoitus hävisi parempiin kuonoihin. Koira muuttui muutenkin pirteämmäksi, tottahan toki, jos kerran vatsan murina lakkasi ja ruoka maistui.
Simo oli saanut joulupukilta ikioman paketin, jossa oli harmaa possu. Possu sai ansaitsemaansa kyytiä jouluaattona ja tänään se otettiin uuteen höykytykseen. Röhkiminen oli jatkuvaa ja sehän sai meidät taas nauramaan. Pienestä on ilo kiinni.
Pakkasta on pari astetta, taas luvattiin lauhempaa säätä. Aamulla kun käytiin pulahtamassa lammikkoon jäätä oli noin sentin kerros. Taitaa sekin taas sulaa jos lauhtuu. Ihmeellinen on tämä talvi säiden suhteen.
Mutta ei syytä huoleen kirjoitti Maakansa, ja jatkoi: kanatalouden harjoittaminen alle yhden kanan ei kannata. Ja jos pitää ottaa huomioon myös viihtyvyysnäkökohdat, on hankittava vähintään yksi kukko! No vitsi, vitsi! Tämä oli taas niitä takaraivoon takertuneita juttuja.
Jotenkin alkaa tuntua siltä, että aletaan odottelemaan kevättä kun ei
kerran talvea saada. Hypätään suosiolla yli kylmät kuukaudet ja odotellaan muuttolintuja. Luin muuten, että jossain Espoon seuduilla on sinisorsalla ollut pesässään jo kymmenkunta munaa! Aika hurjaa, jos koko luonto herää kevääseen ja sitten tuleekin yllättäen takatalvi, eikun siis ihan oikea talvi.
Prinssipuolisokin haikaili jo suksien perään. Suosittelin persuksia. Josko liukurilla vois laskea persmäkeä takapihan puolivetisellä rinteellä. Eikä tarttis sauvoja. Niin, asiasta toiseen: ne suomalaiset imperfektikunnathan ovat: Kisko, Sauvo, Kaavi. Ja voi niitä enemmänkin olla. Mutta e-päätteisiä adjektiivejä pitäisi olla viisi ja minä toope en saa päähäni muuta kuin ne kolme: tuore, terve, tiine.
Sitä se ikä teettää. Unohtelee täysin tärkeitä asioita. Hups.
Mutta uusi uljas vuosi on alussa. Kun tässä on kaikenlaisia kiireitä ollut, päätimme lämmittää saunan ja aloittaa viikon rentoutumalla leppeissä löylyissä. Tsädäm.
Siitä sinapista: se on virolaista poltsamaan SINEP kange -nimistä sinappia. Pojat tietysti väänsivät peilikuvaa ja muutenkin vitsiä, mutta stydyä on ja siis tosi riittoisaa. Jää taatusti maku suuhun.
Ihan kiva nimi sinapille, nakille tai kunnon makkaran kanssa käytettäväksi.....;))
VastaaPoistaPuhuttiin just tossa kaverin kaa rotista, epäili että sisällä asunossa kipittää sellainen. Kielsin kertomasta lisää, kun olen menossa jo nukkumaan, niin nään sitten rottaunia ja nyt viellä piti munkin oikein tarkaan lukee siintä sinapista! Kaikenmaailman painajaiset tulee uniin...;//
Meillä Simon kanssa vatsanväänteitä joulusta. Minunkin "maha" moittii lanttulaatikkoa, kahvia, kinkkua, suklaata ja muuta joulun hyvää.
VastaaPoistaTyttärelle valitin ja sanoin että sellainen äklö olo kuin aikoinaan raskaana. Hän totesi että katso peiliin niin huomaat todellakin olevasi raskaana.
Selvät viestit äidiltä ja lapselta....
Nyt viimeinen mahis, suuntamuutos ruokailutottumuksiin.
Arvoituksena alkava vuosi, avautuu meille päivä ja hetki kerrallansa.
Eteenpäin elämässä..turvalliseen Taivaan Isän käteen tarttuen!
Jo on Simolla hauska possu, röh..
VastaaPoistaEipä meidänkään Mintulle ruoka maittanut joulun jälkeen. Syynä kova kaipaus poikien perään. Niitä vahtasi pihalla toivorikkaana, eipä tälläkään kertaa tärpännyt. Onneksi se aika on nyt ohitse ja päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen.
Mukavia talvipäiviä teille, vaikka talvi ei niitä tapoja ole siellä näyttänyt.
Kyllä tämä ihmeellinentalvi,uudenvuoden päivänä saimme lumipeitteen oli pakkasta 4 astetta,nytten taas lämpenevää taitaa lumet sulaa,mukavia tammikuun päiviä sinne:)
VastaaPoistaMaikku; kyllä ne virolaiset osaa sinapin nimetä, hih!
VastaaPoistaEi kai nyt sentään rotat? Hiiret pikemminkin! No ei ne kerrostaloon tule, matalampia seiniä kiipeilevät kylläkin.
Painajaisunista on ihana herätä todellisuuteen omassa punkassa...
SinikkaHelena; jouluiset sapuskat - vaikka kuinkakin maistuvia - ovat kyllä sellaista vatsantäytettä, että suolisto on suunniltaan. Varsinkin lanttulaatikosta! Onneksi meni joulu kuitenkin ilman torttuja ja pipareita kakuista puhumattakaan. Kinkkua söin kyllä. Vaan heti on helpompi olo vatsalla kun arki on koittanut ja jouluruuat loppu! Jatkan tätä viljatonta kun ei siitä minulle mitään haittaa ole, päinvastoin. Paino ei joulunaikaan päässyt laskemaan kun piti tummaa suklaata napostella! Mutta sekin on ohi. Karvas arki ja yksinkertaiset eväät.
Ponnistellaan...
Minttuli; jep, ei se ruoka maita jos pojat vahtaa nurkissa! Simolla on kaukainen tyttöystävä, joka usein kulkee meidän ohi mutta sen emäntä ei laske meidän poikaa lähellekään tyttöä vaikka Simo olisi kuinka hepulissa.
Nyt on pientä lumisadetta ja nollassa. Mutta takapihan nurmikko lainehtii! Talvi!
ritva; lauhtuvaa on taas luvattu ja tuo hienoinen lumikerros jota sataa parhaillaan voi jäädä taas vesisateen alle. Uskomaton talvi.
Anja-Regina!
VastaaPoistaVuosi on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja joulusta on selvitty ehjin nahoin, samoin uudesta vuodesta. Kohta pääsemme härkäviikkoihin käsiksi loppiaisen jälkeen.:)
Oikein hyvää ja innostavaa vuotta 2012 sinulle ja perheellesi, Anjuska.<3
Aili-mummo; kiitos samoin sinulle hyvää alkanutta vuotta. Härkäviikot on jo oven takana!
VastaaPoistaAnja, nimenomaan rotta, hän asuu maalla omakotitaloa,ja oli just tehny remonttia, iso talonmittanen avoterassi lasitettiin ja lattioita uusittiin yms. Oli kuullut kolinaa ja epäili että rotta oli jääny hiiren nalkkiin je vei sitä mukanaan, oli yö ja ei lähtenyt tarkistamaan mutta aamulla tarkisti.Yksi loukku oli hävinnyt, tarvii huomenna kysyä onko rotanraato hiirenloukuineen jo löytynyt!
VastaaPoistaMulla oli muuten aina syksyisin riesa rotista
työpaikallani, tuolla itänaapurissa kun asuin, onneksi omassa talossa niitä ei ollut, vaikka talot oli samalla tontilla....;/
Kiitos, että ilmitoit itsesi blogissani. Löysin täten sinun blogisi. Mielenkiintoinen ja kiva blogi toisen mummin seurattavaksi. Liityn lukijajoukkoon :)
VastaaPoistaterv. Tylsä Mörökölli
Maikku; minä en ole rottia nähnyt pitkiin aikoihin muualla kuin eläinkaupassa enkä ottaisi vaikka ilmaiseksi antaisivat. Hiiriä kyllä rapistelee meidänkin talon katon välissä joskus syksyisin. Pitäs sitoa hiirenlossat narulla kiinni johonkin tuolinjalkaan, etteivät jyrsijät veisi mennesään, hih.
VastaaPoistaItänaapurissa varmaan rotat on lähes kotieläiminä ulkorakennuksissa. Huh.
Sirpa; tervetuloa Tylsä Mörökölli! Sinulla oli niin hauska nimi blogillesi, että kurkkasin sisään ja luin postauksiasi. Taidanpa tehdä vastavierailun ja liittyä lukijaksesi!