keskiviikko 21. marraskuuta 2012

KILTTEYSVIIKOT

Ennen muinoin, kun vielä uskottiin joulupukkiin, aloitettiin tietoisesti olla entistä kiltimpiä joulun lähestyessä. Eipähän sitä koskaan tiennyt, mistä nurkasta tottu kurkisteli ja kirjaansa merkitsi itse kenenkin kiltteyden ja tuhmat temput.
Nyt tuo usko pukkiin on horjunut, tavaratalojen valtava joulurumba ja postipojan kotiin kantamat mainoslehdet herättävät kyllä kysymyksen, mihin pukkia tarvitaan, jos ihan itse käydään joululahjat ostamassa! Mutt silti. Joulussa on taikaa. Minäkin toivoin pukilta tiettyä lahjaa tänä jouluna. No pientä pölynimaisijaa. Eihän se mikään salaisuus ole. Kun auton imurointi keskusimuriin ei onnistu lyhyen imuletkun avulla. Saapahan nähdä, olenko imurini "ansainnut" kiltteydellä.



Kaikista maailman asioista on helppo marista. Epäkohtia on, ne on helpot huomata. Moni asia harmittaa totaalisesti. Päivä voi alkaa ihan "päin pyörän satulaa" ja mennä pilalle. Ja kuitenkin;  kaikki on paljolti itsestä kiinni. Omien korvien välissä on se asioihin suhtautumisen pointti. Hapannaamaisuus jää helposti "päälle".

Näin joulun lähestyessä on syytä ryhdistäytyä. Kääntää kajarit kiltteyteen ja tosissaan yrittää etsiä asioista pieniä positiivisia puolia. Helppoa se ei ole, mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.



Kun nyt marraskuun ankeina sadepäivinä aloittaa valmistautumisen kiltteysviikkoihin, voi joulukuun aloittaa jo suupielen kaaret hivenen yläviistoon. Josko silloin lumikin jo valkaisisi pihamaan...

Tässähän sitä haastetta on meille jokaiselle. Yritetään löytää ilonpisarat arjesta, ollaan ystävällisiä ja sallivia paitsi itsellemme myös lähipiirillemme. Ymmärretään, annetaan anteeksi ja pyydetään anteeksi. Nähdään ympärillämme oleva kauneus, luonnossa, kodissa, ihmisissä. Niitä on, ne pitää vain huomata.



Minä olen kiitollinen kohtalaisesta terveydestä, perheestä, Simosta. Asiat on mielestäni kaikinpuolin hyvin. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Kirkkaat värit riepumatossakaan eivät ole kirkkaita jos ei niitä voi verrata tummempiin. 

Olen lukenut iltaisin Hannu Lehtilän kirjaa Tarja Halosesta. On sanottu, että Halosesta joko pitää tai sitten ei. Samoin kirjasta. Minä pidin. Moni asia avautui Hannu Lehtilän teksteistä. Tarja Halonen on ollut monessa asiassa edelläkävijänä ja tienraivaajana. Rohkea, älykäs. Mitä siitä, jos on leveät leukaperät, pitkähkö nenä ja porkkanankeltainen tukka. Niistä ja "muumilaukusta" on riittänyt piikittelyä. Minun sympatiani Tarjaa kohtaan vahvistui kirjan lukemisen myötä. Kaikki eivät voi olla "kauniita ja rohkeita" mutta rohkeutta Tarja Haloselta ei ole koskaan puuttunut.Toki toivon menestystä nykyiselle presidentille, hänellä on toivottavasti paljon helpompaa. Ja asioillahan on aina puolensa ja puolensa....



Nyt päivän askareisiin. Mustikkapiirakka paistuu uunissa, odotellaan lapsenlasta kavereineen piipahtamaan. Simo loikoilee tuossa jalan päällä (kiinni pitää olla mammassa...), Elviksen häkki odottaa viikkosiivousta, samoin koko huusholli tarvitsee pölyjen imaisemista. Ja ikkunasta pyyhkäisen pienet koirulin henkäykset, aamuinen oravan käpymetsään kulkeminen pihapuun rungoilla saa koiran villiintymään.
Nyt minä aloitan kiltteysviikot. Toivon, että kelpaisi muillekin. Postaillaan positiivisesti ja nitistetään negatiivisuus. (Kunnes taas jokin ällö pläjähtää mielen sopukoista ja pakko sytkyttää se blogiin, hih ja huh...)
Kepeätä keskiviikkoa, ystävät.






16 kommenttia:

  1. Kepeätäpä niin!
    Jaa,a, positiivisetiko kannettava kaikki mainoslehdet postilaatikosta ja pakattava keräyspaperikassiin taas vietäväki, En edes selaa niitä, tämän ikäluokan ihmisellä kaikki tarvittava.
    Ihana että on olemassa ns, jouluihmisiä, minä heihin kuulu, oikasen oikopolkua joulunviettoon.Tietty sitä pesueelleen jotain muistamista, rahaa ja tavaraa, mutta muutoin mennään mistä aita matalin..
    Hyvää kaamosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pohtinut, pitäisikö postilaatikkoon laittaa mainosten kieltävä teksti. Vaan eipä se näköjään pidä mökkipaikkakunnallakaan. Jätepaperiin meilläkin menee suht suoraan. Huusholliin ei enää mahdu eikä senpuoleen mitään tarvettakaan ole uusista tavaroista.
      Joulu menee meilläkin suhteellisen hiljaisesti, palataan Vuokatista juuri ennen aattoa, jolloin toivottavasti pikkuminiä on jaksanut ahertaa jouluruokaa. Tapanina sitten lähisuku tulee meille tapaamaan toisiaan ja syömään kinkkua.
      Paljon en kotia ehdi jouluvaloilla koristella, muutaman tontun laitan kurkkimaan.
      Ja sukkia, niitä tietävät joululahjana saavansa koko porukka. Ja pappa voi antaa vähän taskurahaa pienimmille.
      Minulla on lukemattomia kirjoja, joten niitäkään en tänä jouluna toivo lisää.
      Kaamos jatkuu, vettä sataa. Mittari plussalla. Samoin mieliala. Kivat sulle, SinikkaHelena.

      Poista
  2. Taas liian myöhään oikoluin tekstini, sori virheet!

    VastaaPoista
  3. Minulle jouluun kuuluu laulut ja yhdessäolot.
    Oletpa löytänyt kauniita kuvakohteita.
    Kaikkea hyvää sinulle kiltteys viikkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sylvi, joulussa tärkeintä onkin yhdessä oleminen ja musiikki.

      Poista
  4. Sitä minäkin tänään mietin, kun lapsille (tai siis nuorille) tonttujen kurkkimisesta muistuttelin, ihan leikillään :) Taidan itse olla nykyään se joka ehkä vähän uskookin vielä joulun taikaan ja tonttuihin.. Joo, postilaatikko pullistelee mainoksia, jotka paperinkeräykseen samantien nykyisin. Toivottavasti lahjatoiveesi on kirjattu pieneen kirjaan, hyödyllinen vekotin, sille olisi meilläkin käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sen verran pukkiin uskoa, että lahjatoiveensa sille kertoo...
      Mutta ne lapsuuden joulut! Puutteesta huolimatta ne ovat saaneet sadunhohteen...

      Poista
  5. Kiva juttu, olen yrittänyt kiltteytyä itsekin, mutta turhaan:) No jouluun on vielä aikaa... siis aika vähän aikaa? Olen hurahtanut tuohon Simoon niin täydellisesti, että olen unohtanut Elviksen kokonaan, joten laitankin terveiset hänelle. En tiedä minkälainen häkki hänellä on, mutta rotta-aikoina tykkäsin aaltopahvista, josta värkkäilin pohjalle sopivan kokoisen alustan, jonka päälle laitoin heiniä tai oksia ja puruja, oli tosi kätevä ja hyvgieeninen tyhjentää tai nakata siivotessa vaikka pannuhuoneen kattilaan, aina sitä ei tarvinnut edes vaihtaa, sillä siivoilin aika usein häkin. Se säästi alupohjan pesukertoja vähän, meillä oli tosi iso ja korkea lintuhäkki herrasväen asumuksena silloin. Elvis vähän isompana on ehkä erilainen elikko:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Mustis, kyllä sinä vielä ehdit kiltteyttä harrastaa, jouluun on vielä aikaa.
      Simo on sellainen lutuherra, aina aamuisin tulee, kun alan petata sänkyä, peuhaamaan ja lulluttelemaan sängylle.
      Elviksellä on korkea häkki, johon olen laittanut lautahyllyjä pojan pompittavaksi. Aluslaatikkoon laitan aina sanomalehteä alimmaiseksi ja sitten puupurua kuivikkeeksi. Kyllä Elvis on sellainen papanamylly, laudoilla pomppiessaan levittää papanoita lattialle, ellei häkin reunolla ole levyt estämässä. Muuten chinchilla on helppo hoitaa, syö heinää ja pellettejä ja luputtaa vettä pullosta. Ja hiekkakylpyjä varten sillä on pieni "saunamökki" häkin sisällä. Vaatimaton eläin, tykkää iltaisin saada yhden rusinan herkukseen.
      Ja viihtyy myös kotimiehenä, kun olemme itse liesussa. Tosin tytär käy Elvistä hoitamassa päivittäin poissa ollessamme.

      Poista
  6. Kyllä tämä loskainen, pimeä marraskuu sen verran mielialaan vaikuttaa, että niitä positiivisia asioita täytyy ihan aktiivisesti etsiä.. Postaus oli hyvä, täynnä miettimisen arvoista asiaa!

    Hyvää viikonjatkoa teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leppoisaa viikonloppua myös sinulle, Kaisa. Otetaan ilo irti niistä pienistä ilonpisaroista, joita arkeenkin mahtuu.

      Poista
  7. Tämä sää, sumu ja pimeys suorastaan vaatii positiivista ajattelua, muutoin muoto musteneepi. :-)

    Mukavaa kiltteysviikkoa vaan sinulle ja sitä samaa myös tänne päin.

    Simo on aina positiivinen, siitä pisteet hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaillaankin sataa vettä. Simo oli lenkillä takki päällä, ettei turkki kastunut kokonaan. Ja nyt on jo liki kolmelta pimeää. Mutta marraskuu on. Kyllä se tästä valkenee.

      Kiltteysviikko on ihan paikallaan ennen joulua viimeistään. Ja Simo on kyllä kiltti kaiken aikaa. On ominut itselleen sen nukkumapesän ja siinäpä koisailee nyt lenkin jälkeen. Pitää ottaa peti mukaan Vuokattiinkin, se on pieni ja helppo kuljettaa.

      Poista
  8. Minä uskon yhäti joulupukkiin...ainakin tarvittaessa, sen verran lapsellinen kun olen!
    Mitään varsinaista lahjarulettia ei meillä ole ollut vuosiin, porukalla on se sovittu! Annetaan milloin vain jotakin jos siltä tuntuu, mutta paineet on kaikki pois laitettu!
    Käyn kyllä tuolla kaupungilla kattelemassa mitä kansa tekee. Muuten hyvä syy joulunaikoihin ostaa itelleen jotakin, mukamas joululahjaksi....se kyllä mulla toimii edelleenkin...Heh..;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että joulupukki on todellinen, ainakin tarvittaessa!
      Ei joulusta enää oteta paineita, sukkia vaan ja suklaata.
      Vähiin on käyneet paketit meidän kuusen alla, onneksi.
      Kivat sulle Maikku.

      Poista