maanantai 10. kesäkuuta 2013

EI MITÄÄN UUTTA - NICHTS NEUES

Elämässä ei ole mitään uutta eikä mullistavaa tapahtunut. Hiljaa virtaa Don sopisi motoksi. Viikonloppu istuttiin alapihalla tyrkyttämässä pyttyjä ja rytkyjä. No ei, ihan hyviäkin oli tarjolla. Mutta silti prinssipuoliso myi rompetorinsa puolella enemmän kuin minä. Se onkin suupaltti ja minä jouduin olemaan sordiino suussa. Mutta nyt kälätys jo käy minultakin. Kaikkien onneksi!

Olin niin sekoseko etten edes yhtä valokuvaa ottanut kirppikseltä.
Kuumuuden syyksi voi senkin laskea; ei, ei kuumien aaltojen (ne meni jo ohi vuosia sitten) vaan auringon jatkuvan hehkuttamisen.
Ei tuulenhenkäystäkään käynyt ylitsemme, joten siinäpä hikoiltiin.
Vaan miksi valittaa, odotellaanpas keskitalven pakkasia. Silloin on hyvä muistella lämpimikseen touko-kesäkuun vaihteen aurinkoisia päiviä.

Sitä pitäisi kylläkin ihmisen olla kuumat päivät kaulaansa myöten järvessä. Sitäkin jo suunnittelin, että kaappaan koirani ja karautan mökille kun tuo prinssipuoliso vaan häärää haasteissaan. On pelimannien "viihdetuokiota", on niskahierontaa, on sitä ja on tätä. Oli tänään luokkakokouskin Heinolassa. Jäin suosiolla kotiin kun en heistä niin montaakaan tunne. Onneksi nyt siintää näköpiirissä niemen nokkaan pääseminen, tosin siellä synttäriä ja rippiskillinkiäkin. Mut silti.

Mihin me joutuisimmekaan jos ei olis mainoksia eikä facebookia! Olis elämä tylsääkin tylsempää. Tosin se on tylsää näidenkin suhteen. Voi postipoikaa, miten paljon törkyä se työntää ihmisten postilaatikkoihin. Ja voi näitä "lapsukaisia" ja vähän isompiakin ihmisiä, joiden pitää kirjoittaa sivuilleen ihan mitä sylki suuhun nostaa. Mietin, pänniikö minua eniten se itsensä tyhjänpäiväinen kehuminen vai lapselliset touhut, jotka kaikki raportoidaan. Ja ollaan sitä mieltä, että omalle sivulleen saa laittaa mitä haluaa. No toki, toki. Mutkun ne on siellä kaikkien silmäiltävänä. Menee työn ja henk.koht.elämän asiat ihan sekaisin. Jos olisin työnantaja, en ihan varauksetta hyvällä katselisi, vaikka mainostahan toki sekin on, että itseään hyvänä työntekijänä mainostaa. No sepä taas siitä.

Toisaalta face on nopea tiedonvälityskanava kiireellisissä asioissa, verkostoitumiseen ja kavereiden etsimiseen. Että on hyvätkin puolensa. Sori että taas paasasin samaa, mutta otti aamupäivällä pattiin. Tai provosoiduinko siitäkin, kun virustorjunta koneestani tuli nollaan, olin pari viikkoa sitten ostanut lisää vuoden, vaan eipä antanutkaan latautua. Herjasi vaan meikäläistä. Soitin tukeen ja sieltä taas jälleen etänä ronkittiin turvat kohdilleen. Miten jotkut asiat voivatkin olla niin käsittämättömän vaikeita?!? Minussa vika, myönnän. Mutta ei lataus hyväksynyt tuotenumeroa joka oli tilauksessani. Jostakinhan se on kiinni, sillä kopioin numero-kirjainsarjan ja yritin siirtää enkä yksitellen naputellut. Siinäpä se.

Eräs nuori mies - ja toinenkin - kysyi eilen vedettäviä kelloja kirppiksellä. Tiesin, että minulla on ollut sekä äitini kello että pari omaakin vedettävää rannekelloa. Kaveri tiukkasi, että käy etsimässä. Kävin enkä löytänyt. Jossakin haamumuistissa häivähti, että tiputin kellot roskapussiin joku aika sitten. Sama kävi vanhojen rullapuhelinten kanssa. Roskapussiin nekin sulloin. On se jännä, että toisen roska on toisen aarre. Ja kirppiksiltä haetaan aarteita. Niinkuin eräskin herra, joka etsi Karhulan ja Riihimäen lasitölkkien kansia. Niitä löytyi, mutta eihän herrantähden kaikkea roinaa voi perässään vetää, vaikka kyllä sitä on reippaasti vedettykin tähän saakka. Prinssipuoliso on luvannut pitää perusharavoinnin rompekasoissaan. Pelkääköhän se haitareittensa sujahtavan roskapussiin?!? 

Roinapitoinen postaus. Mutta sattuupa näitä. Nyt odotellaan pyykkien kuivumista ulkonaruilla ja sitten saa jo sataa. On luvassa. 
Luonto jo kaipaa vettä. Pikkulammessa iso sammakko istui puolittain vedessä, liekö pienet nuijapäät saaneet jalat jo alleen. Kaikki on niin aikaisessaan, puut jo kukkineet. Takapihan hevoskastanjaa luulin poikapuuksi, mutta ilmestyi siihen yksi ainut "kynttilä" erääseen oksannokkaan. Odotin, että olisi kukkinut täysillä niinkuin muiden pihoissa. Luin kastanjapuulle madonlukuja; jos et kuki, kuolet. Siksi varmaan pukkasi sen yhden malliksi, että en heti alkanut nyrhiä sitä tylsällä sahalla poikki juuresta.

Kirppiksellä istuksiessani tuli mieleeni: "akka joka vaihtaa, hyvää ostaa, tyhjää myy".  Olisinko se minä? Ja päässä pyörii se Pohjanpään runo, joka sopii moneenkin ihmiseen:

"Piti harakka puhetta vierailleen: tilapäinen on ihan pesä!
Älä putoa varis, tein kiireisen. Mut annas kun on kesä
niin vannon, kartano korskehin, hyvät herrat, tässä löytään.
Ei metsässä toista, sen näättekin. Hoi muori, pötyä pöytään!

Mut ennenkuin harakka huomaskaan jo putos syksyn lehti. 
Ja ennen hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti.
Älä hymyile, tarina totta on. Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon. Sai valmiiksi harakanpesän."

Tää runo niinkuin ulkomuistista sitä mistään tarkistamatta.
Minäkin täällä harakanpesääni.....jne


24 kommenttia:

  1. Olipas sinulta taas ajankohtaista ja mukavaa luettavaa! Noista vedettävistä kelloista tuntuu olevan kysyntää, kertoi eläkkeellä oleva kelloseppäkin, joka osaa edelleen korjata vanhat aikaraudat.
    Pohjanpään runo on niin monelle osuva, miten muistitkaan ulkoa kokonaan:)
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsin kun vasta nyt kelasin tämän, vastaaminen kommentteihin ontuu hiukkasen meikäläiseltä.
      Joitakin runoja - no montakin - on tarttunut aivojeni kovalevylle ja putkahtavat sieltä aina silloin ja tällöin. Laulunsanojakin minun on ollut helppo opetella, riimit kun tarttuvat helpommin. Runot rustasin sunnuntain synttärisankareillekin, tykkäävät sitten taikka eivät.
      Kiitos Minttuli, niemen nokassa sataa....

      Poista
  2. Onneksi älysi se kastanja pukata sen yhden kukan, niin säästyi (moottori)sahamurhaajalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakon edessä kuulema koiraskin poikii, sanovat viisaat. Niinpä kastaja pukersi yhden kukkatertun. D:-)

      Poista
  3. Huippu jutut taas, olipas kiva lukea.
    Ja runo kiin osuva varmaan monellekin ;)
    Meillä on sadellut vähän, mutta ei tarttis enää, tykkään niin helteestä ja auringon paahteesta, nimimerkillä "tuksunvärinen" harakka.
    Mukavia kesäpäiviä!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos päivi, itsestäni tuntuu lätinöiltä nämä, mutta annan tulla kun on tullakseen ja kätisen milloin mistäkin asiasta - ja välillä ihan vierestäkin.
      Samoin sinulle kesäpäiviä! Kosteata on, mutta "Mannilasta" nousee poutaa.

      Poista
  4. Mullekin tuo runo sopii, just nappii ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös, tunnistan siitä aina itseni, hih.

      Poista
  5. Ihanaa että olet noin runollisella tuulella, kiitos postauksesta, Anja-Regina!

    Hienoa kesän jatkoa sinulle & prinssipuolisolle sekä Simolle!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittaisin sinulle sydämiä jos keksisin mistä ne tulee....
      Runoja, muiden ja joskus omia, putkahtelee välistä ilmoille.
      Omien julkaiseminen blogissa joskus arveluttaa, mutta sitten tykytän vaan tulemaan ja painan enteriä.

      Samoin sinulle ja puolisollesi kesäisiä päiviä, sateen jälkeen paistaa aina aurinko! <33333

      Poista
  6. On se kumma 'otus' homo sapiens! Se vaan kerää tavaraa ympärilleen, vaikka Pyhässä kirjassa sanotaan "missä koi syö ja ruoste raiskaa vaan kootkaa aarteita iankaikkiseen elämään" ja kun vien ajatusta eteenpäin, niin kirkko kartuttaa omaisuuttaan ja istuu rahakirstunsa päällä, että johan on kaksinaismoralismia!
    Sinä ja minä olemme pikku tekijöitä tavarankerääjinä, hih.
    Mukavaa kirppistey- ja rompetoreja sinulle Anja. Laitettiinhan faaraoidenkin aikaan hautaan mukaan tavaraa. Minäkin voisin jonkun rakkaan kipon mukaan haluta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, minä toivon ettei hautaani täytetä lasinsirpaleilla, vaikka olen uhoillutkin, että viimeiseksi vapisevalla äänellä sängyn pohjalta pyydänkin vasaraa, ettei jää lasikokoelmat kenenkään harmiksi. Mutta uhoan vaan. Tänne ne jäävät, sillä käärinliinoissa ei ole taskuja.
      Mut kun se kerääminen on niin mukavaa ollut, kun pienenä on kuljetettu jenkkikassissa pää alaspäin kannokossa, pipo kireällä ja ilman leluja.

      Mukavaa viikonvaihdetta, Savon maisemissa satelee...

      Poista
  7. Täytyyhän sinne Facebookiin mahdollisimman paljon kirjoittaa, että Obamalle riittää lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ihmettelisin jos Obama jaksaisi kaikenmaailman läpälässyjä lueskella. Tai voihan se olla hänen suurinta huviaan, jos ymmärtää (tai ei...) esim. "ite oot", "sää vaan", "huoneistoesittely, kiitoskiitos" tai "kahvit naamarii n ja lenkille". Näissä riittää Obamallakin ihmettelemistä, hih.

      Poista
  8. Joskus on ihan pakko uhkailla kirveellä noita puutarhan kasveja, tai kysyä että tiiätkös miten kiva on olla kompostissa jossa madot siut syö:) Jopa alkaa tulla luumuja ja kukat kukkii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä uhkailla mutta sitten pitää paussia, eivät muuten ota uhkauksia tosissaan...

      Poista
  9. Onneksi ei kirppispäivänäsi satanut vettä, nyt jo vettä onkin yöllä losottanut.
    Tuo naamakirja taitaa olla enemmänkin nuorison temmellyskenttä, meikä ei oikein ole asialle lämmennyt. Vaan eipä olisi mitään kehuskeltavaakaan. Ihmiset eivät ehkä vielä ole ymmärtäneet sitä asiaa, että minkä jutun nettiin laitat, siellä se pysyy maailmantappiin ja saattaa putkahtaa esille yllättävällä tavalla.
    Mukavaa mökkimatkaa sinulle ja kumppaneillesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, ei meikäläisellä ole mitään kommentoitavaa facessa. Eikä kehumista. Siksi varmaan nypyttää tuo kiitoskiitos mentaliteetti.
      Sateeseen tultiin, mutta kirkastuu...

      Poista
  10. Kiitos. Oli kiva postaus :) Eikä kaikki harakat kartanoista uneksi. Osa elää ihan onnellisena siinä risukasassaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, minullekin harakalle riittää ihan ikioma risukasani.Siinä sitä on risua ristiin rastiin...

      Poista
  11. Kiitos elämänmakuisesta postauksesata. Kierrätys on hyvä asia. Enimmäkseen vien pois, mutta joskus löytyy juuri se mitä tarvitsen. Eräs viisas ihminen sanoi minulle, että ihminen joka kerää paljon tavaraa ympärilleen tuntee olonsa turvattomaksi, ilman tavaraa. Keräilijät taas hamstraavat kuka mitäkin, yleensä yhtä tavaraa, ikään kuin 10 kelloa ei jo riittäisi, niitä kerätään ikuisesti vaikka tuhansia.. esimerkkinä.. en ymmärrä sellaista. kävin keväällä kylässä ja näin yhden kirjahyllyn täynnä arabian kermakannuja, niitä oli kuulemma 80 kpl.. samanlaisia.. en tajunnut ideaa.. lisäksi ne on valokuvattu ja vakuutettu.. ( minä myisin ne heti pois) Runo Harakanpesä on tosi hyvä runo. Lausuin sen 9vuotiaana koulujen välisessä kilpailussa. En silloin tajunnut koko syvyyttä mitä tässä runossa on, nyt ymmärrän jo vähän enemmän.
    Toivotan lämmintä kesää vielä jonnii aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, varmaan minunkin kaman keräilyni on turvattoman lapsuuden aiheuttamaa. Mutta toisaalta tiedän niitä, joilla on lapsena ollut kaikki hyvin, mutta mitään ei heitetä, kierrätetä tai anneta pois. No, jotakin, mitä olen maailmalta raahannut, en minäkään hevillä hävitä, ainakaan vielä. Kenties joskus kuitenkin...

      Odotellaan kesän jatkumista...ja lämpöä ja aurinkoa, vaikka välillä sade on ihan ok.

      Poista
  12. Teillä tarkenee, meillä paleltaa, 10 lämpöastetta ja tuulee. Onhan näitä lämpöjä ollutkin mukavasti, vettä saatiin ja kasvu kiittää. Kirves on meidänkin katajan kaatanut, ne ihanat hurmehappomarjani tuossa etupihassa ei kaiketi hyvinvoi. Kumpa osaisivat sanoa mistä kiikastaa. Vuosia minäkin suunnitellut pihakirppistä vaan autokatoksessa taas meneillään useampikin projekti, ryönää niin että ukko hermostuu.
    No jospa kipeä selkä ja käteni kohtsilleen rauhoittaa rojektit ja katos siistiytyy.
    Hyvää kesän jatkumista sinulle ja poppoollesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meillekin saatiin jo vähän vilpoisempaa ja sadetta. Luonto kyllä sateesta virkistyy, samoin lehtokotilot.

      Pihakirppis on aika kiva juttu, kun ei ota mitään tavoitteita myynnin suhteen, antaa mennä niinkuin menee. Aina joku toinen löytää aarteita toisten rompekasasta.

      Toivottavasti selkäsi ja kätesi paranevat, sillä olet niin luova ja taiteellinen ihminen, että tyhjäkäynti on turhaa...

      Poista