EI MITÄÄN UUTTA - NICHTS NEUES

Elämässä ei ole mitään uutta eikä mullistavaa tapahtunut. Hiljaa virtaa Don sopisi motoksi. Viikonloppu istuttiin alapihalla tyrkyttämässä pyttyjä ja rytkyjä. No ei, ihan hyviäkin oli tarjolla. Mutta silti prinssipuoliso myi rompetorinsa puolella enemmän kuin minä. Se onkin suupaltti ja minä jouduin olemaan sordiino suussa. Mutta nyt kälätys jo käy minultakin. Kaikkien onneksi!

Olin niin sekoseko etten edes yhtä valokuvaa ottanut kirppikseltä.

Kuumuuden syyksi voi senkin laskea; ei, ei kuumien aaltojen (ne meni jo ohi vuosia sitten) vaan auringon jatkuvan hehkuttamisen.

Ei tuulenhenkäystäkään käynyt ylitsemme, joten siinäpä hikoiltiin.

Vaan miksi valittaa, odotellaanpas keskitalven pakkasia. Silloin on hyvä muistella lämpimikseen touko-kesäkuun vaihteen aurinkoisia päiviä.

Sitä pitäisi kylläkin ihmisen olla kuumat päivät kaulaansa myöten järvessä. Sitäkin jo suunnittelin, että kaappaan koirani ja karautan mökille kun tuo prinssipuoliso vaan häärää haasteissaan. On pelimannien "viihdetuokiota", on niskahierontaa, on sitä ja on tätä. Oli tänään luokkakokouskin Heinolassa. Jäin suosiolla kotiin kun en heistä niin montaakaan tunne. Onneksi nyt siintää näköpiirissä niemen nokkaan pääseminen, tosin siellä synttäriä ja rippiskillinkiäkin. Mut silti.

Mihin me joutuisimmekaan jos ei olis mainoksia eikä facebookia! Olis elämä tylsääkin tylsempää. Tosin se on tylsää näidenkin suhteen. Voi postipoikaa, miten paljon törkyä se työntää ihmisten postilaatikkoihin. Ja voi näitä "lapsukaisia" ja vähän isompiakin ihmisiä, joiden pitää kirjoittaa sivuilleen ihan mitä sylki suuhun nostaa. Mietin, pänniikö minua eniten se itsensä tyhjänpäiväinen kehuminen vai lapselliset touhut, jotka kaikki raportoidaan. Ja ollaan sitä mieltä, että omalle sivulleen saa laittaa mitä haluaa. No toki, toki. Mutkun ne on siellä kaikkien silmäiltävänä. Menee työn ja henk.koht.elämän asiat ihan sekaisin. Jos olisin työnantaja, en ihan varauksetta hyvällä katselisi, vaikka mainostahan toki sekin on, että itseään hyvänä työntekijänä mainostaa. No sepä taas siitä.

Toisaalta face on nopea tiedonvälityskanava kiireellisissä asioissa, verkostoitumiseen ja kavereiden etsimiseen. Että on hyvätkin puolensa. Sori että taas paasasin samaa, mutta otti aamupäivällä pattiin. Tai provosoiduinko siitäkin, kun virustorjunta koneestani tuli nollaan, olin pari viikkoa sitten ostanut lisää vuoden, vaan eipä antanutkaan latautua. Herjasi vaan meikäläistä. Soitin tukeen ja sieltä taas jälleen etänä ronkittiin turvat kohdilleen. Miten jotkut asiat voivatkin olla niin käsittämättömän vaikeita?!? Minussa vika, myönnän. Mutta ei lataus hyväksynyt tuotenumeroa joka oli tilauksessani. Jostakinhan se on kiinni, sillä kopioin numero-kirjainsarjan ja yritin siirtää enkä yksitellen naputellut. Siinäpä se.

Eräs nuori mies - ja toinenkin - kysyi eilen vedettäviä kelloja kirppiksellä. Tiesin, että minulla on ollut sekä äitini kello että pari omaakin vedettävää rannekelloa. Kaveri tiukkasi, että käy etsimässä. Kävin enkä löytänyt. Jossakin haamumuistissa häivähti, että tiputin kellot roskapussiin joku aika sitten. Sama kävi vanhojen rullapuhelinten kanssa. Roskapussiin nekin sulloin. On se jännä, että toisen roska on toisen aarre. Ja kirppiksiltä haetaan aarteita. Niinkuin eräskin herra, joka etsi Karhulan ja Riihimäen lasitölkkien kansia. Niitä löytyi, mutta eihän herrantähden kaikkea roinaa voi perässään vetää, vaikka kyllä sitä on reippaasti vedettykin tähän saakka. Prinssipuoliso on luvannut pitää perusharavoinnin rompekasoissaan. Pelkääköhän se haitareittensa sujahtavan roskapussiin?!? 

Roinapitoinen postaus. Mutta sattuupa näitä. Nyt odotellaan pyykkien kuivumista ulkonaruilla ja sitten saa jo sataa. On luvassa. 

Luonto jo kaipaa vettä. Pikkulammessa iso sammakko istui puolittain vedessä, liekö pienet nuijapäät saaneet jalat jo alleen. Kaikki on niin aikaisessaan, puut jo kukkineet. Takapihan hevoskastanjaa luulin poikapuuksi, mutta ilmestyi siihen yksi ainut "kynttilä" erääseen oksannokkaan. Odotin, että olisi kukkinut täysillä niinkuin muiden pihoissa. Luin kastanjapuulle madonlukuja; jos et kuki, kuolet. Siksi varmaan pukkasi sen yhden malliksi, että en heti alkanut nyrhiä sitä tylsällä sahalla poikki juuresta.

Kirppiksellä istuksiessani tuli mieleeni: "akka joka vaihtaa, hyvää ostaa, tyhjää myy".  Olisinko se minä? Ja päässä pyörii se Pohjanpään runo, joka sopii moneenkin ihmiseen:

"Piti harakka puhetta vierailleen: tilapäinen on ihan pesä!

Älä putoa varis, tein kiireisen. Mut annas kun on kesä

niin vannon, kartano korskehin, hyvät herrat, tässä löytään.

Ei metsässä toista, sen näättekin. Hoi muori, pötyä pöytään!

Mut ennenkuin harakka huomaskaan jo putos syksyn lehti. 

Ja ennen hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti.

Älä hymyile, tarina totta on. Pian ohi on päivät kesän.

Moni aikoi ja aikoi kartanon. Sai valmiiksi harakanpesän."

Tää runo niinkuin ulkomuistista sitä mistään tarkistamatta.

Minäkin täällä harakanpesääni.....jne