Tänään todella Lahden moottoritiellä tuli salamaa salaman jälkeen.
Oli komeata katseltavaa, mutta olinhan autossa "turvassa". Hetken kuluttua alkoi rankkasade, pyyhkijöiden nopeinkaan aste ei ehtinyt huitoa vettä tuulilasilta. Oli ihan pakko liittyä piennarporukkaan. Siellä me kökötimme rivissä valot tietysti autossa päällä, kilometrejä pitkänä rivinä molempiin suuntiin moottoritietä. Tuuliharjaan oli matkaa 2-3 kilometriä. Auton katto kolisi kuin olisi kiviä heitelty, saatiin nimittäin sellainen raekuuro, että pelkäsin lommoja syntyvät kattopeltiin. Simo käpertyi syliini ja vapisi kun pelkäsi, luuli kai että oli sota syttynyt.
Vaan siitä sitten pääsimme jatkamaan, ja yllätys! Moottoritie oli ihan kuiva. Sadekuuro oli paikallinen. Ohi Lahden ja taas uusi rankkasade, mutta onneksi ilman rakeita.
Lopun matkaa saimmekin sitten körötellä "hyvän sään aikana". Ja päästiin onnellisesti perille. Törpöistä huolimatta. Merkillistä miten ohittamisen hurma saa muutamat nuorehkot miehet valtaansa. Jonossa lähdetään viime tipassa ohittamaan vaikka olis keltainen viiva ja vastaantulija melko lähellä. Hasardihommia.
Toki ihmettelin loppumatkasta takapuskurissani hetken roikkunutta harmaata Zafiraa. Ohitti minut ohituskieltoalueella, ymmärsi kai merkistä, että "punainen auto saa ohittaa mustan" ja oli itse värisokea. Teki mieli soittaa torvea, mutta eihän torvelle torvea kannata... Niin hän pääsi jonossa kaksi autoa eteenpäin. Siinä sitten lähestyttiin meidän risteystä. Eikös poika taas lähde ohittamaan, vaikka keltaiset viivat molemmilla puolin keskiviivaa.
Katsoin kauhuissani, sillä risteyksessä olisi molemmilta suunnilta voinut tulla tien ylittäjiä. Vasemmalle kääntyminen on tällaisten autokuskien vuoksi aikas riskaabelia. Kun ryhmityt kääntyäksesi, saattaa takaasi pyyhältää ohittava auto. Onneksemme tämä "poika" oli edelläni ja näin hänen hasardinsa.
Hienosti kuitenkin selvisimme, hiekkatiekin ihan hyvässä kunnossa. Ei täällä ollut satanut, vaikka etäämmällä jyristelikin.
Mikä nautinto painautua todella lämpimän järven syliin. Uitettiin myös pikku koiruli, joka otti juoksurinkiä itsensä kuivattaaksen uimisen jälkeen. Minun piti oikein kahdesti askeltaa aaltojen hyväiltäväksi. Vautsi!
Kun sadekuurot eivät osuneet tänne niemen nokkaan, on kannettava kukkasille järvestä elämän eliksiiriä. Mutta täällä siihen on aikaa ja se on ihan mielekästä puuhaa. Kunhan ensin on iltapäivän kahvikupponen nautittu hitaasti ja antaumuksella. Järvenpintakin on lähes tyyni ja ilma leppoisan lämpöinen. Kesä.
Nopas niin. Juuri kun olin lopettamaisillani kehumisen, ettei ole satanut, alkoi katto romista. Mutta ei puuskaista ukkoskuuroa, vaan ihan kohtisuoraan isoilla pisaroilla.
Pihamaalle muodostui pieniä puroja ja lätäköitä.
Joku joutui pysähtymään saunan rappusille odottamaan kuuron loppumista.
Me Simon kanssa istuimme mökin terassilla suojassa sateelta ja katsoimme pisaroiden leikkiä järven pintaan.
Pian sadekuuro oli tyhjentänyt reppunsa meidän niemen kohdalla.
Kuuden kuikan parvi lähti venerannasta kohti ison saaren rantoja.
Valkea ritarinkannus sai vettä ja pysyi pystyssä vesikuurosta huolimatta.
Hyvää vesisade teki myös ketoneilikalle, jota on ilmestynyt muutamaan paikkaan kukkamaan reunassa. Tykkään.
Ilta, sauna ja uinti. Siinäpä ohjelmaa riittävästi. Huomiseksi on taas luvattu selkeää säätä. Ainakin nyt jo taivaanrannalla selkenee...
Simo odottaa jo saunaan menoa....
Oli komeata katseltavaa, mutta olinhan autossa "turvassa". Hetken kuluttua alkoi rankkasade, pyyhkijöiden nopeinkaan aste ei ehtinyt huitoa vettä tuulilasilta. Oli ihan pakko liittyä piennarporukkaan. Siellä me kökötimme rivissä valot tietysti autossa päällä, kilometrejä pitkänä rivinä molempiin suuntiin moottoritietä. Tuuliharjaan oli matkaa 2-3 kilometriä. Auton katto kolisi kuin olisi kiviä heitelty, saatiin nimittäin sellainen raekuuro, että pelkäsin lommoja syntyvät kattopeltiin. Simo käpertyi syliini ja vapisi kun pelkäsi, luuli kai että oli sota syttynyt.
Vaan siitä sitten pääsimme jatkamaan, ja yllätys! Moottoritie oli ihan kuiva. Sadekuuro oli paikallinen. Ohi Lahden ja taas uusi rankkasade, mutta onneksi ilman rakeita.
Lopun matkaa saimmekin sitten körötellä "hyvän sään aikana". Ja päästiin onnellisesti perille. Törpöistä huolimatta. Merkillistä miten ohittamisen hurma saa muutamat nuorehkot miehet valtaansa. Jonossa lähdetään viime tipassa ohittamaan vaikka olis keltainen viiva ja vastaantulija melko lähellä. Hasardihommia.
Toki ihmettelin loppumatkasta takapuskurissani hetken roikkunutta harmaata Zafiraa. Ohitti minut ohituskieltoalueella, ymmärsi kai merkistä, että "punainen auto saa ohittaa mustan" ja oli itse värisokea. Teki mieli soittaa torvea, mutta eihän torvelle torvea kannata... Niin hän pääsi jonossa kaksi autoa eteenpäin. Siinä sitten lähestyttiin meidän risteystä. Eikös poika taas lähde ohittamaan, vaikka keltaiset viivat molemmilla puolin keskiviivaa.
Katsoin kauhuissani, sillä risteyksessä olisi molemmilta suunnilta voinut tulla tien ylittäjiä. Vasemmalle kääntyminen on tällaisten autokuskien vuoksi aikas riskaabelia. Kun ryhmityt kääntyäksesi, saattaa takaasi pyyhältää ohittava auto. Onneksemme tämä "poika" oli edelläni ja näin hänen hasardinsa.
Hienosti kuitenkin selvisimme, hiekkatiekin ihan hyvässä kunnossa. Ei täällä ollut satanut, vaikka etäämmällä jyristelikin.
Mikä nautinto painautua todella lämpimän järven syliin. Uitettiin myös pikku koiruli, joka otti juoksurinkiä itsensä kuivattaaksen uimisen jälkeen. Minun piti oikein kahdesti askeltaa aaltojen hyväiltäväksi. Vautsi!
Kun sadekuurot eivät osuneet tänne niemen nokkaan, on kannettava kukkasille järvestä elämän eliksiiriä. Mutta täällä siihen on aikaa ja se on ihan mielekästä puuhaa. Kunhan ensin on iltapäivän kahvikupponen nautittu hitaasti ja antaumuksella. Järvenpintakin on lähes tyyni ja ilma leppoisan lämpöinen. Kesä.
Nopas niin. Juuri kun olin lopettamaisillani kehumisen, ettei ole satanut, alkoi katto romista. Mutta ei puuskaista ukkoskuuroa, vaan ihan kohtisuoraan isoilla pisaroilla.
Me Simon kanssa istuimme mökin terassilla suojassa sateelta ja katsoimme pisaroiden leikkiä järven pintaan.
Pian sadekuuro oli tyhjentänyt reppunsa meidän niemen kohdalla.
Kuuden kuikan parvi lähti venerannasta kohti ison saaren rantoja.
Ilta, sauna ja uinti. Siinäpä ohjelmaa riittävästi. Huomiseksi on taas luvattu selkeää säätä. Ainakin nyt jo taivaanrannalla selkenee...
Onneksi pääsitte turvallisesti perille!
VastaaPoistaIhan kamala rajuilma meillä neljän maissa ja edelleen jytisee kauenpana, salamoita oli varmaan satoja.
Hyvää ja turvallista viikonloppua ♥
Täällä ei ole satanut eikä ukkostanut hiostavan lämmitä on:)
VastaaPoistaIhanalta kuulostaa elämäsi. Hyvä ettei kademieli iske ;)
VastaaPoistaOsuittepa oikein hurjaan ukkoskuuroon.
VastaaPoistaMeilläkin koira pelkää ukkosta, pyytä silloin aina päästä kellariin, siellä hän sitten pimeässä nukkuu, ja tulee pois kun ukkonen on ohi, viisas koira, hän lähettää Simolle terkkuja:)
Kyllä meillä Lahdessa jytisi niin kovaa ja mikä kaatosade, Minua suretti nuo kukkaset
VastaaPoistakun niitä ryöpytti kovasti. onneksi olin kerinnyt kuvata niitä muutama päivää ennen.
Hyvää viikonloppua:)
Teillä tuntuu olevan melkoinen mökkimatka, Porvoosta Lahteen asti!
VastaaPoistaOnneksi kaikki sujui hyvin ukonilmasta huolimatta☺
Iki-ihanaa viikonloppua ja tulevaa viikkoa teille kaikille♥
No olipa teillä jännittävä matka.
VastaaPoistakiva kun pääsitte ihjinä mökille.
Uimaan haluaisin minäkin, mutta eipä täällä vedet lämpene eikä ilmatkaan veteen aja.
Mukavaa viikonlopua! aja♥
luonto oikein herää ukkosella..on hiljaista kunnen jyrähtää ja taivas repeää
VastaaPoistaUkkosta oditeltiin täällä ihan eteläisemmälläkin rannikolla, vaan eipä kuulunut kuin kaukaista, kaukaista jyrinää. Saatiin ukkosen rääppiäiset sentään: ilma viileni ja nyt sataa, sataa, sataa..
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua teille! :)
No onpas ollut matka, onneksi tosiaan ei mitään sattunut. Väliin on hellettä, väliin jyrisee ja sataa täälläkin oikein kunnolla, se on tämä meidän kesä :) Kauniita ovat ritarinkannukset ja ketoneilikka ihanan värinen.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Kesä on hellettä ja ukkossäätä. Sadetta tarvitaan välillä, vaikka ei niin mielellään raekuuroja kuitenkaan.
VastaaPoistaMustikat kypsyy, samoin kotona mansikat. Talven varalle jo kerätty satoa.
Samantyyppiseen rankkasade-raekuuroiluun ja ukkosen jylinään jouduimme mekin reissullamme. Pelottavia ovat luonnon taidonnäytteet!
VastaaPoistaHyvää heinäkuuta!
Sitä tämä kesä on, välillä sataa ja välillä paistaa. Hyvä näin.
VastaaPoistaIhania kuvia järveltäsi.