Olin varmaan viisivuotias, kun Martta-tätini häitä vietettiin. Ainoa, mitä häistä muistan, on, että minulla ja serkullani oli samasta kankaasta ommellut punaruudulliset mekkoessut ja meiltä oli ajeltu hiukset ns. "kuliksi". Hiusten ajelemiseen oli tietysti hyvä syy; papan tervatessa pihalla reen jalaksia me molemmat painoimme päätämme enojemme kehoituksesta terva-astiaan. Kyllä sitä tervaa yritettiin sitten pestä suopasaippualla ja harjalla, mutta niin oli tiukassa kuin "täi tervassa". Niin lähti tyttösiltä vaaleat hiukset hulmuamasta.
Häissä meiltä sitten kysyttiin: kenenkäs poikia olette? Ja meitä kun kismitti, vastasimme: kissanpoikia!
No miksi tämä episodi tulikaan mieleeni? Istuin mökin rappusilla solmimassa matonpäitä. Olin saanut tätini "perintöinä" hänen nuorikkona kutomiaan nukkamattoja metritolkulla. Näistä perintömatoista lyhentelin mökin ja saunan kuistille sopivia matonpätkiä, samoin keittiöön mielestäni nämä sopivat hyvin.
Postauksen loppuun en malta olla lisäämättä muutamaa kuvaa kukkamaalta. Tämä on Virosta saamani esikko!
Rönsyleimu ilahduttaa pitkän varren nokkaan avautuvilla kukillaan.
Kellukka hehkuu täyttä kesää. Upea väri minun mielestäni.
Jalokielo on tehnyt rengasmatkan; ensin täältä mummolan kukkapenkistä eteläiseen Suomeen ja sieltä takaisin kukkimaan mökin kukkapenkkiin. Ihana tuoksu!
Tästä voi puhjeta upea varjolilja. Valkoiset varjoliljat ovat jo sirkkalehdellä, siemenet kylvin viime keväänä. Ovat tekeytymässä.
Arovuokko kukkii mökillä, kotona se hävisi kokonaan kukkamaalta.
Olen varmaan tämän rakennuksen postannut aikaisemminkin. Totean vaan, että "tässä on huussi, jonka rakensi Anja...."... hih.
Mukava siellä kuunnella käen kukkumista aamuisin ja laskea vielä edessä olevia vuosia.
Kesäpäiviä näitä - ja puntarpäitä katsellen....(Kivikk´ahoa)
Häissä meiltä sitten kysyttiin: kenenkäs poikia olette? Ja meitä kun kismitti, vastasimme: kissanpoikia!
No miksi tämä episodi tulikaan mieleeni? Istuin mökin rappusilla solmimassa matonpäitä. Olin saanut tätini "perintöinä" hänen nuorikkona kutomiaan nukkamattoja metritolkulla. Näistä perintömatoista lyhentelin mökin ja saunan kuistille sopivia matonpätkiä, samoin keittiöön mielestäni nämä sopivat hyvin.
Nukat mattoon on solmittu matonkuteesta leikatuista pätkistä.
Pellavasta loimet, kuteet riepumattokudetta, samoin nukat. Jalan alla mukavasti mykyjä matolla kävellessä!
Osa matoista on punasävyisiä, osassa päävärinä on sininen ja vihreä. Jalan alla nämä matot ovat metkan möykkyisiä, keräävät varmasti myös pölyä mutta roskia ja hiekkaakin hyvin, niinkuin maton kuuluukin kerätä. Vahvoja mattoja, yli 60 vuotta kestäneet.
Ja nyt palvelvat keittiön, kuistin ja saunan kuistin mattoina edelleen.
Mukava siellä kuunnella käen kukkumista aamuisin ja laskea vielä edessä olevia vuosia.
Kesäpäiviä näitä - ja puntarpäitä katsellen....(Kivikk´ahoa)
Taitavaa työtä - matto...!
VastaaPoistaSamoin kuvat luonnosta...
Kiitos Eko, ennen tehtiin sellaista mikä kestää tädiltä siskontyttärelle! Eivät minun kuvani vedä vertoja sinun ottamillesi...
PoistaOnpa tosi muhkean näköiset matot ! Ja kyllä, luonto puhkeaa aina uusiin ja uusiin riemukkaisiin väreihin milloin missäkin, on hieno kesän alku, kunhan ei nyt liikaa pillastuisi näitten helteitten kanssa ! Kukkailoa sinulle !
VastaaPoistaHilja Helena, tänään huippasi puolikasta vaille 30 astetta Kiskossa. Välillä upottauduttiin lampeen kun oli saatu tikkaat laiturin päähän.
PoistaKukista saa piristystä päivään.
nauratti niin mahottomasti tuo tarina tervaisista tyttösistä:))
VastaaPoistaPerintömattosi on kauniit.
Tervaa oli päässä, höyhenet vai muuttui.
PoistaPitkään on kestäneet nukkamatot!
Ompa muhkea matto.:)
VastaaPoistaMatot on jännän muhkuraisia kävellä. Mutta kun niistä tykkään, pätkin niistä sopivan mittaisia.
PoistaAnja, kiitos tästä hauskasta postauksesta!
VastaaPoistaUpeita mattoja, ei vaikuta paljon pidetyiltä..:))
Ihanaista sunnuntai-iltaa sinulle.
♥
Tulipa mieleen tarina tervapäisistä tytöistä kun mattoja solmin sopivan mittaisiksi. Tuskin niitä paljon oli pidettykään, minullakin ovat vuosia olleet aitan orrella lämmikkeenä! Hassunhauska niillä on kävellä!
PoistaSinulle myös lämmintä sunnuntain iltaa, huomiseksi teille päin on luvattu jo kolmeakymmentä!
Ai täälläkin kukkuu käki, niin myös mun tämänpäiväisessä runossani.
VastaaPoistaKäen kukuntaa on nyt kuunneltu urakalla ja elovuosia laskettu edestakaisin. Tosin lehtokurpan rääkäisytkin ovat joka päiväistä musiikkia mökillä.
PoistaHauskasti kerrottua tarinaa on mukava lukea. Kauniita mattoja olet perinyt tädiltäsi, niihin on kudottu elettyä elämää.
VastaaPoistaKäki täälläkin saaressa on kukkunut koko päivän, välillä tuli ihan lähellekin.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Matot on kyllä kivan näköiset, mutta eivät käytössä kovinkaan käytännölliset. Siellä niitä on nyt mökillä pitkin ja poikin!
PoistaSinne Päijänteen saareen myös lämpimiä päiviä, vesi kyllä vilvoittaa.
Matto on tosikaunis ja arvokas muisto: on hauska lukea sinun tarinoita Kiitos :)
VastaaPoistaKiitos Irma kommentista. Kiva jos tykkään lueskella juttujani.
PoistaOnkin pirteä "pirtti". Tuo matto on hauska ja erilainen.Mikä kielon tuoksu ja kukkien loisto.
VastaaPoistaTuon punaisen "pirtin" rakennusprojekti oli eräänlainen tarina sekin! Mutta loppujen lopuksi sain sellaisen mitä halusinkin, hih.
PoistaKielon tuoksu on huumaavaa, vaaleanpunaiset kielot eivät vielä kuki joten en tiedä mille ne tuoksuvat.
Kukkia on mökin kukkamaalla nyt niin paljon, että pitää vähän riemua rajoittaa. Mutta vielä minä sinne vien valkoista kulleroa ja valkoista särkynyttä sydäntä syksymmällä.
Ai kauheeta tytöt teijän kanssa, että päät tervaan! Kait siitä sitten jotain opitte, onneksi eivät höyhenissä kierittäneet.
VastaaPoistaHauskoja muistojahan nuo ovat....:D
Eihän noin hienoja mattoja lattialle pidä laittaa, tuolin pehmikkeena olisivat upeita.
On se huussikin oltava hyvän näkönen. Mummolan huusista en tykännyt kun sen ympärillä oli aina nokkosia. Meillä kotona oli hyvä huusi, ei haissu ja seinillä paljon kuvia ja ulkorankenuksen yhteydessä. 1956 tuli vasta vesijohtohdot sinne meidän kadulle, yleislakon aikaan, sit saatiin oikea WC.....;)
Arvaat varmaan Maikku miltä tuntui kun suopasaippualla ja juuriharjalla järvivedessä tervaa yritettiin hiuksista. Ei siinä paljon eväitä ollut muuhun kuin "liippakoneella" päät parin millin sänkeen. Mutta kasvoipa sitten vahvat hiukset.
PoistaPitäs olla fakiirin peppu että näiden mykyräisten nukkasolmujen päällä voisi istuskella. No on ainakin 3 metrin pätkä mattoa vielä pätkimättä. Katsotaan.
Huussi on jo kolmas omasta päästä mökkeröllä. Ensin oli sellainen rak.aikainen pömpeli, sitten pikkuruinen josta lapsenlapsi arveli, että tulee leikkimmökki. Ja viimein sitten tämä "kirkkovessa". Minusta tämä viimeinen on paras, laitoin sinne oikein porsliinilavoiren käsienpesua varten. Tosin on kantovesi.
Meilläkin mummolassa ulkohuussin seinät oli tapetoitu Elokuva-aitan filmareilla. Niitä sitten ihasteltiin Rita Haywortista Orson Wellesiin...