JUHANNUSVIIKKOA

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Niin myös tänään. Eilinen sadekuuro kasteli mutta nyt taivas on taas pilvetön.
Juhannukseksi on povattu lämmintä ja hyttysten ininän täyttämää säätä. Ei haittaa. Nähtäväksi kuitenkin jää, voiko juhannuskokon sytyttää, toivottavasti kuitenkin.

Simon kanssa vietettiin eilen leppoisa päivä. Prinssipuoliso oli hoitelemassa asioitaan Tallinnassa. Laivalla tämä onnenpekka oli voittanut bingossa pari uutta risteilylippua, jossakin toisessa kisassa pussin Marianne-karkkeja ja reissupakin Bassett-karkkeja. Hän kun osallistuu aina periaatteesta kaikkiin kisoihin. Olipa joku tytöntyllerö (no sieltä ikääntyneemmästä päästä kuitenkin) pokannut häntä tanssiin kun rocki oli soinut. Hihhii, sanon mä!

Kolme koneellista pyykkiä liehui eilen aurinkotuulessa, sain ne kuivaksi juuri ennen sadekuuroa. Ihana tuoksu lakanoissa, kun saa ne ulkona kuivattaa (vrt talven sisäkuivatus). Ja sitten lampsittiin metsälenkki, kitkettiin kasvimaalla ja kuvattiin kukkasia. Kasvimaalla harson alla nousemassa olevat kurkuntaimet säilyivät, vaikka koiruli meni harsopenkin päälle koisailemaan minun kitkiessäni vesiheinää mansikkamaalta.

Kesän ensimmäiset mansikat, nam. Ja  miten isoja olivatkaan ihan tavalliset metsämansikat kasvimaan laidalla mesimarjapenkissä!
Mesimarjat vielä kukkivat, saa nähdä, tuleeko tänä kesänä yhtään ainoata "messikkaa".

Ruusu, jonka nimeä en tiedä, avaa nuppujaan ja tuoksuu hyvälle.
Viime kesänä se hieman kärsi siirtämisestä, nyt on elinvoimaa.

Ja liljankukka ei ole lumivalkoinen kuin laulussa, vaan sininen ja keltainen. Muut iirikseni eivät kukkineet, varmaankin syynä on juuriston pötkylän päällä suikertava keltainen alpi. Pitääpä nyhtää se siitä kauemmaksi.

Pensasmustikkaa näyttää tulevan mukavasti, oksat täynnä raakileita. Mutta niin on luonnon mustikoillakin:

Omenoita ei juuri tule, kirsikoita aika vähän, luumujakin vain harvakseltaan. Mutta mansikkavadelma on röyhähtänyt hienosti kevään lämpimän ja sateen ansiosta, on nyt jo neljä kertaa viimekesäistä kasvua suurempi. Nuppuja on, toivottavasti nyt myös marjansa ehtivät kypsyä. Ja poikasia taimi on työntänyt toista kymmentä alkuun. Vau.

Lumiesteiden asentajat kolistelevat katolla ja saavat Simon välillä haukkuun. Ja häiritsevät ehkä myös vanhan rouvan ajatuksen juoksua, niin kuin tekstistä näkyy... Lumiesteet tulivat talvella kolisten alas lumen mukana. Nyt niitä kiinnitetään lujemmin ihan ammattimiesten voimin. Saa sitten nähdä, josko lunta tulee ensi talvena ollenkaan!

Puutarhassa on hengissä myös viisi goji-pensasta, vaikka luulin keväällä, että kaikki ovat paleltuneet. Nyt vaan pitää miettiä, miten ne talveksi suojataan. Pitäisi kuulema kellarissa talvettaa, vaan miten niitä nyt joka syksy ja kevät siirtelet, eikä sitä paitsi ole kellariakaan...että semmoinen kokeilujuttu meneillään.

Pihapiirin pöntöistä talitiaiset houkuttelivat poikasensa lentoon eilen. Yksi toisensa jälkeen singahti pöntön suuaukosta ulos maailmaan. Täältä tullaan, elämä!

Nyt on aika skoolata kesälle. Raikas raparperimehu maistuu ihanalle. Ihmettelenkin, miksi en aikaisemmin ole keksinyt, miten helpolla saa raikasta kesäjuomaa. Raparperit pilkotaan vaan kattilaan, vettä päälle ja kiehautetaan, kunnes palaset pehmenevät ja mehu on saanut väriä. Sitten vaan siivilöidään, kiehautetaan sokerin kera ja tölkitetään. Säilyy hyvin jääkaapissa kunnes on juotu. Ja raparperimössöön myös sekaan sokeria, hyvää viilin tai puuron päällä sekä raparperipiirakassa. 

Ja sitten voipi laulaa oodin kesälle...

Mukavaa mittumaarin viikkoa, kesää ja kärpäsiä!