JUHANNUS ON MEILLÄ HERTTAINEN...

...kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty, puhtoinen, pihamaakin laastu on. Näin laulaa hoiloteltiin lapsena.  Ja sopis varmaan laulaa tänäänkin, vaikka taivas ei kirkkaalta näytä vaan pilvien repaleita purjehtii sinne tänne. Jotenkin sään ennustaminen ei osunut nappiin, sillä eilen aattona oli mitä lempein kesäinen ilma ja aurinkoa riitti, tänään - vaikka piti olla lämpimin ja aurinkoisin - on kylläkin lämmintä tuulta, mutta myös tummia pilviä. Etelässä on kuulema satanut, täällä ylempänä on pitänyt kasvimaata kastella.

Komea kokko nosti eilisiltana liekkinsä liki puiden latvusten tasalle, oltiin perinteisesti yhteisillä kokkotulilla. Aaton riemua rajoitti tässä lähellä sattunut liikenneonnettomuus, jossa menehtyi kuljettajan vieressä istunut nuorehko mies. Kuski ilman ajo-oikeutta, promilleja veressä, pyysi, ettei poliiseja soitettaisi paikalle! Ja miksiköhän ei? Luojalle kiitos, ettei vastaan tullut juuri sillä hetkellä ketään, onneksi.

Kokkotulilla paistettiin makkaraa. Juhannuskokkoa ei pystynyt lähestymään makkaratikkuineen, niin valtava oli kuumuus. Mutta kokko oli hieno!

Tässä makkaranpaistamista varten sytytetty pienempi kokkonen.

Vähitellen tuli alkoi hiipua ja me suunnistimme saunan lämmitykseen, olihan jo lähes keskiyö, vaikka valoisaa ja lämmintä.

Tänä aamuna järven pinta aaltoili, etelätuuli heilutteli puiden latvuksia ja tiputteli männyistä käpyjä pihanurmikolle. Eilisen aamun aamu-uinti rikkoi rasvatyynen järven pinnan. Tänä aamuna saattoi porskutella aallokkoa vasten ilman huonoa omaatuntoa.

Kuikat käyvät rannan edustalla katsastamassa, onko räkyttäjä-koira tullut mökille. Ei ne mitään Simosta välitä, koira makaa laituribetonin nokalla ja tähystää järvelle.

Mahtaa pienestä koirasta maailma näyttää avaralta kun sitä laiturin päästä katselee!

Tämä on muuten ensimmäinen juhannus yli viiteenkymmeneen vuoteen, jolloin meitä on niemen nokassa vain me kolmestaan juhannusta viettämässä! Tuntui tosi hiljaiselta menolta!

Vaan mikäpä täällä on köllötellessä. Ainoat hommat saunan lämmitys ja ruuan laittaminen. No, prinssipuoliso kuurasi asuntovaunun ensi viikonlopun Lohtajan reissua varten, minun pitää vielä sisältä putsata ja varustaa talven jäljiltä mm. petivaattein. Vaan ehtiipä tuon vielä.

Ehtipä välissä käydä testaamassa naapurimökin uuden pihakeinun. Minä haluaisin samanlaisen, sillä meidän vanha on jo "keinu ja tipahda" -mallia. Ainakaan minun ei parane siihen peppuani tarjota.

Kukkamaalla kaikki hyvin. Tuuli tuivertaa järveltä, laitoin vähän tukisysteemejä kaikkein pisimmille, kuten ritarinkannukselle, ukonhatulle ja kultapallolle. Valkoinen ritarinkannus kukkii täysillä, sininen vasta nupuilla. On muuten sikiävää sorttia, pieniä ritarinkannuksen taimia on kukkamaa täynnä. Annan niiden vähän varttua ja sitten nykäisen ne kompostiin. Sama odottaa sitä vaaleanpunaista "tillukkaa" joka kylvää poikasiaan ympäri kukkamaata. Ahdekaunokit, keijunkukat, hostat ja keisarinkruunut ovat parhaimmillaan. Suviruusut, juhannusruusut ja tornionlaakson ruusu kukassa, unkarinsyreeni samoin. Ja yksi ainut varjoliljan varsi, mutta sitäkin komeampi ja nuppuja täynnä! Valkoinen tähtiputki kukkii, punaisessa ei ole edes nuppuja. Myös iso hirvenjuuri ponnistaa kohti taivasta, sillekin pitää kainalosauvoja laittaa avuksi.

Juhannuskokolta tultaessa kuvasin täysikuuta. Kameran linssissä oli kai joku roska (putosi taskusta kamera kokkopaikalla) kun tuli toinenkin "kuu" kuvaan. Haitanneeko.

Putsasin linssin sen jälkeen kun huomasin tahran kuvassa.

Ja mökin ikkunan läpi kuvasin vielä sinisen hetken.

Etelä-Suomessa on sadellut. Täällä saattaa myös ensi yönä vähän ripotella pisaroita. Sään puolesta juhannus on ollut mitä parhain.

Mutta vielä on edessä "Juhlat kun Jussin päivän on.." - taitaapi olla vasta huomenna?