KIRPPISVALMISTELUJA

Tämän päivän askareina on ollut telttakatosten pystytys viikonlopun pihakirppistä varten. Tapahtumia on viikonlopuksi niin monia, että voipa olla laihaa kirpputorien kanssa, niitä kun on useitakin lähitienoolla. Mutta katsotaan, sanoin lääkäri.

Kävin tänään terveyskeskuksessa. Ei lääkitystä, jääpaloja vaan pureskeltavaksi neuvoi. Kun todennäköisesti viruksen aiheuttama äänihuulten tulehdus, puhumiset sikseen. Kuiskatakaan ei saa sillä se rasittaisi vieläkin enemmän. Sepä on sitten hiljaisen tytön viikonloppu tulossa. Toki melkoisen hiljaa olen tämän viikon jo joutunut olemaankin. Onneksi prinssipuolisolle!

Autokatoksessa on asukkaita. Kumollaan oleva kumisaapas on oiva pesäpaikka. Eipä ole kukaan saapasta tarvinnut, joten munista kuoriutui reippaita linnunpoikia. Kaikkein kuumimmalla keskipäivällä hinautuivat ihan saappaan varren suulle, mutta illemmalla sitten peruuttivat pesään takaisin. En ole keksinyt, kenen lapsilauma tämä on. Kohta lähtevät jo omille retkilleen.

Jätehuolto ei ole oikein pelannut, tai sitten otin kuvan huonolla hetkellä kun emot olivat ruokaa etsimässä. 

Helteet on hellittämässä, sadekuuroja luvassa vihdoin tännekin.
Jatkuva liki kolmenkymmenen asteen helle on aika rasittava, ikäihmiselle eritoten. Syksyn lapsi kun olen, monesti jo haikailin raikasta  ja kuulasta syyskuun poutapäivää.

Tänään tuli poikaystävältä kukkakimppu. Ei, ei prinssipuolisolta, hän kantaa vaan sireenin kukkaoksia pöydälle niiden tuoksun vuoksi. Kaveri, jonka huushollissa kävin putsausreissulla, muisti kiitoksena kukkakimpulla. 

Kaunis kimppu, perhosia mukana. Kiitos vaan.

Elämä on ollut kuin hidastetussa filmissä muutaman päivän. Ehkä huomenna, kun lämpötila laskee, löytyy normaali vauhti päivärytmiin. Ja  pakkokin on, jos aikoo saada romppeet tyrkylle pihakirppikselle la-su. Sielläpä sitten kököttelen kaupittelemassa.
Ennen sanottiin, että "kauppa käy kuin siimaa ja ostajat on kuin ongenkoukkuja". Että sellaista kalastamista täällä.