KOTIMAAN MATKAILUA

Yritin jo eilen postata tarinaa viikonlopustamme, vaan lensi juttu suoraan bittiavaruuteen. Jotakin häikkää blogistaniassa, olisko nyt vähän parempaa tuuria?!?

Lauantaina anivarhain kytkimme matkamökin auton peräkoukkuun ja lähdimme köröttelemään Lohtajalle. Sää mitä parhain ja maisemat ainakin alkumatkasta ihan tuttuja. Pysähdys Kyyjärvellä ja tankkaus/koiran ulkotrippi. Perillä Lohtajalle selvisi, että meidän varaamaamme asuntovaunupaikkaan oli yön aikana ajanut täysin tuntematon kuuppakärry. Etsiskelyn ja ystävällisen avun jälkeen meille saatiin todella hyvä parkkiruutu täpötäyden kentän nurmikon laidalta. Lähellä juhlakenttää ja suojassa seuraavan yön sateen aiheuttamilta lammikoilta. Kiitollisia oltiin.

Lohtajan kirkonmäki täyttyi sanan kuuloon tulleista, mielestäni heitä oli nyt edellisvuosia enemmän. 

Ehtoisat emännät tekivät arvokasta vapaaehtoistyötä muonittamalla suvipäivien väkeä. Onneksi lauantaina aurinkoinen sää suosi osallistujia.

Simo oli ensimmäistä kertaa asuntovaunussa mutta aivan hyvin pieni koiruli sopeutui, varsinkin kun oma rakas lelu oli tullut mukaan. Simolle jo neljännet suvipäivät muuten.

Illalla piipahdimme kylässä Kälviällä SinikkaHelenan ja Hannun luona. Aina ehtoisa emäntä kattoi kahvipöytään herkkuja, joita tarjosi itse tekemistään lasisista vadeista. Hän on taitava taiteilija, jonka käsistä syntyy lasitaidetta, vesiväri- ja öljymaalauksia, savitöitä ja lähes mitä vaan. Hänen ehtymätön luovuutensa näkyy myös elinympäristön kauneudessa.

Pihapiiristä löytyy paljon silmänruokaa.

Tässä ihana suihkulähde, jonka talon hengetär on muotoillut. Altaan ulkopinnan kattaa pienet peilinpalaset, uskomattoman kaunis kuin koru.

Sain ihanan lasivadin, johon taiteilija oli sulattanut väriksi punaista lasimurskaa (sitähän minulta välillä syntyy!). 

Tässä vielä lähempi kuva punaisista lasinpaloista:

En voi muuta kuin ihmetellä ja ihastella, miten monipuolisen lahjakas SinikkaHelena on. Kaunis koti monine emännän oivalluksineen somistettuna huokuu harmoniaa ja rauhaa. Kiitos että saimme vierailla teillä, SinikkaHelena ja Hannu.

Sunnuntain aamu oli sateinen. Sää selkeni kuitenkin aamuhartauden alkaessa. Osa asuntovaunuista oli yöllisen sateen jättämien lammikoiden ympäröiminä. Emännillä oli ensimmäinen työ kuivata pitkät pöydät ja penkit aamupalaruokailua varten.
Messuun mennessä sade oli ohi ja väki kokoontui sanaa kuulemaan juhlalavan ympärille.

Puolilta päivin pitkämatkaisimmat valmistautuivat kotimatkalle. Kimpsut kasaan ja matkamökki auton koukkuun. Kotimatka sujui selkeässä säässä aina Konnevedelle saakka. Siellä tuli vettä niin railakkaasti, että oli pakko ajaa pysäkille odottamaan sateen hiljenemistä kun ei nähnyt tietä edessä. 

Mökin pihalla Simo ryntäsi heti syömään heinää, oli poikaressun vatsa reissusta vähän sekaisin. Vanhat sanoivat, että ennustaa sadetta jos koira syö heinää. Minä olen sitä mieltä, että sateella ei ole sen asian kanssa tekemistä vaan vatsanpuruilla. No jaa, miten vaan.

Öinen vesisade oli niemen nokassa kastellut valkoisten ritarinkannusten kukinnot niin painaviksi, että osa oli katkennut veden painosta. Harmittelin sitä ja taittelin kukinnot terassille maljakkoon.

 Maanantai oli kotiutumispäivä. Mansikat odottelivatkin jo poimijaa ja nurmikko kitkijää. Vesiheinää riittää kasvimaalla.

Ananasmansikoita päästiin maistelemaan. Hyviä olivatkin. Eivätkä kelpaa rastaille, jotka luulevat niiden olevan raakoja!

Mansikkavadelmaan on tulossa monta marjaa tänä kesänä. Ehkäpä niitäkin päästään kunnolla maistelemaan.

Ensimmäisistä mustikoista paistoin piirakkaa. Toki ei vielä poimurilla pääse poimimaan, mutta isoja ja kypsiä kylläkin löytyi.

Jaapa jaa. Tässä nyt on tarinaa taas yllinkyllin. Ans kattoo, ottaako anja-reginan aitta tämä vastaan!  Vai lentääkö tämäkin bittiavaruuteen. Ehkäpä eilinen häikkä olikin Obaman kurkistusaukko? Tiedä häntä. Lieneekö meikäläisen aatoksista nyt kiinnostunut, epäilenpä.

Marjakasta loppuviikkoa kaikille...nautitaan mansikoista ja mustikoista.