perjantai 5. heinäkuuta 2013

TOISEN ROMU, TOISEN AARRE

Kokkolasta hieman pohjoisen suuntaan on tien laidassa jännä eläinpiha - museoalue. Katselimme sitä vain ulkopuolelta kun vettä tuli niskaan taivaalta eikä oikein innostanut sateessa kulkeminen. Muutaman kuvan kuitenkin näpsäsin ohimennen.
Maitomies siinä kuskaa tonkkiaan meijerille. Ihan luonnollisen kokoinen hevonen ja kärryt.



Vanhoja ajopelejä oli vaikka huru mycky! Tuli ihan mieleen 50-60 lukujen vaihde, jolloin näillä kuuppiskärryillä ajeltiin hiekkateitä.


Piikkilangankiristäjiäkin oli montaa eri mallia. Näkyipä yksi niistä ihan oikeasti olevan käynnissä. 

Alueella oli kotieläinpuisto, ainoa mikä nähtiin aitauksen ulkopuolelta oli pienten pystykorvakoirien aitaus. Eri ikäisiä turrikoita, antoivat Simolle kimeät haukut. Toisessa tielle näkyvässä aitauksessa oli siipikarjaa.

Alue on Peltopyyn risteyksessä. Mielikuvitusta on tarvittu myös
tämän "häkkyrän" hitsaamisessa. Komea ja korkea!
 Tähän on tarvittu haravakoneen ja niittokoneen pyörät, mutta eipä niillä kai nykyään juuri muuta käyttöä liene. Jaapa jaa, minullakin on mökin kuistin alaosaan nojallaan kaksi niittokoneen rautapyörää. Romut on minunkin aarteitani!

No, ei kaikki aarteet sentään romuja. Vai mitä mieltä tästä aarteesta, joka jaksaa aamuisin odottaa makupalaa aamukahvin aikaan!
Ja jos ei mamma hellykään, katse kääntyy papan puoleen, sieltä useimmiten heltiää.

Pilvistä säätä on. Vaan eipä haittaa. Eilen pakastin kolme ämpärillistä ihania mustikoita. Riittäisi tämän perheen talveen, mutta tiedän ettei puoliso pysy pois metsästä. 
Ensimmäiset kanttarellit syötiin eilen. Niin pian kesä hujahtaa.
Onneksi vesi on järvessä vielä lämpöistä ja kukat kauneimmillaan.

Vitsi: miksiköhän persikat on nimetty persikoiksi? Nämä olivat litteitä muodoltaan mutta mehukkaita maultaan. Pepuilta vaikka näyttävätkin.

No, viikonloppu lähenee. On syytä toivotella hyvää matkaa mustikkametsään sekä ruusujen tuoksua1


Iloisiin näkemisiin...

20 kommenttia:

  1. Tuohan on aarre...siis koirulainen♥

    VastaaPoista
  2. Ihana Simo koiruli;)))
    Onpa sinulla tosi hieno mies, kerää ja kantaa mustikat valmiiksi kotiin!
    Kiitos tästä kivasta postauksesta, ja onnellista viikonloppua teille kaikille, Anja.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, kommenttisi saa aina auringon paistamaan.
      Mukavaa lauantaita sinulle!

      Poista
  3. Komia polle ja maitotonkat, tykkään tuollaisista romuista , vanhat patjan jouset etsii juuri pihamaalta paikkaansa:)
    Simo on sulonen halutessaan herkkuja:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevospelillähän ennen vietiin tonkat - ja maitokärryillä jos vain vähän tonkkia. Nyt tankkiautot käy hakemassa maidot suoraan tilatankeista.
      Simo osaa kyllä mangustaa eli näyttää mangustilta kerjätessään.

      Poista
  4. İhanat kuvat taas.
    Jojo se kesa on niin pitkalla, etta mustikatkin ovat kypsia. Ja kohta puolukat, ja sitten saa todeta, etta syksy on tullut. Mutta ei varmaan ihan viela sentaan. Saa Simokin nauttia kesan riemuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on, mustikat ja kanttarellit jo tulleet poimittaviksi. Nopeasti aika kulkee, mutta vielä on kesää jäljellä. Onneksi.

      Poista
  5. Koira on uskollinen ja viisas ystävä, ja herkkusuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on kova poika syömään, onneksi liikkuu myös paljon ettei liho yhtään. Tosi ystävä.

      Poista
  6. Nyt vasta tajusin, että mustikat ovat jo kypsyneet. Jess! Kiitos tiedosta. Mielenkiintoisen kohteen esittelit, nyt ei tartte enää käydä siellä : ) Koirasi pyöristyisi tuolla katsellaan minun hoidossani alta aikayksikön : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, mars metsään! Meillä näkyy mökin pihassa olevan sen verran mustikoita, että niistä piirakan saisi. Mutta tuo puol iso ponkaisi ämpäreineen äsken löytämäänsä mustikkapaikkaan, joten jätä pihamustikat rauhaan.
      Simo syö paljon mutta liikkuu, välillä juoksee pitkin ja poikin ihan kirmaamisen riemusta, joten eipä kilot kartu (toisin kuin emännällään, huh!)

      Poista
  7. Kyllä tuommoinen kahdella jalalla seisova ja silmiin tapittava aarre ainakin minulta saisi ihan mitä vain ikinä haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet, vaikea on vastustaa noita anovia silmiä ja odottavaa suuta! Yritän pysyä lujana, mutta toinen perheemme jäsen kyllä sujauttaa makupaloja odottavaan suuhun.

      Poista
  8. Nyt sitten onkin lähdettävä mustikka metsään, jos ovat mustikat kypsyneet
    Simo on niin ihana koiruli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikoita on jo, isojakin ovat.
      Simo on lutunen poika.

      Poista
  9. Oli kai Toivosen kotieläinpuisto ja talonpojan museo. Minun sukulaismiehen perustama,tyttärensä nykyään jatkaa. Perustajamies yhäti mukana touhussa. Joka kesä esitellään vanhoja työtapoja,joten historian havinaa joka kantilta. On mieluisa paikka tutustua entisaikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä Teerisuon risteyksessä on. Käveltiin vähän ympärillä mutta kun satoi, ei lähdetty lähemmin tutustumaan.
      Paljon oli entisen ajan kalustoa rivissä ja kotieläimiä tarhassa. Paremmassa säässä olisimme kierrelleet alueen.
      Mutta ehkä joskus toisen kerran.

      Poista
  10. Jaa olette samoihin aikoihin liikkuneet Kokkolan suunnalla kuin me :). Tuon kotieläinpuiston ohi ajelimme mutta blogissani enemmän missä kävimme, kunhan ennätän postata. Harmi, kun jää aina kivoja paikkoja näkemättä. Saisivat olla kesällä pidempään auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, me oltiin siellä Lohtajalla. Luin blogistasi reissustanne, todella samoja teitä ajeltiin.
      Monta mukavaa paikkaa olisi, mutta jokaiseen ei millään ehdi.
      Todellakin aukioloja saisi pidentää, mutta onko se työaikakysymys kenties.

      Poista